sunnuntai 6. elokuuta 2017

Kuulien ominaisuuksista

Ennen takaaladattavien ruutiaseiden ja erillisillä hylsyillä varustettujen tykkien ammusten (eli hylsy + ajopanos + kranaatti) yleistymistä tykeissä käytettiin metallista valettuja kuulia (tai pieniä raehauliammuksia). Nämä kuulat ovat Suomessakin yleisiä löytöjä 1700-luvun ja Suomen sodan aikaisilta taistelukentiltä.

Taustaa - ne varhaisimmat tykit


Konsultoin joitakin kuukausia sitten Aboa Vetuksen tutkijaa kaivauksissa löytyneestä kivenkappaleesta. Häntä kiinnosti tietää, olisiko sitä käytetty 1500-luvun taistelussa Turussa, sillä kappale löytyi tälle ajalle ajoittuvasta kerroksesta. 

Pidin tätä kappaleen (mahdollisia kuulia oli itse asiassa kaksi) suurehkon koon perusteella epätodennäköisenä, sillä tietojeni mukaan Suomessa (eli siis Ruotsissa) käytettiin vielä verrattain pienikokoisia tykkejä. Tarkoitan tässä "pienikokoisella" ammuksia. Itse tykit ovat saattaneet suuren painon vuoksi vaatia hevosia tai härkiä liikkuakseen, mutta itse tykin putki eli "reikä josta ammus lentää" on saattanut olla halkaisijaltaan pieni. Metallurgia ei ollut vielä kehittynyt niin pitkälle, että pronssista/teräksestä/raudasta olisi voitu valaa pitkiä, yhtenäisiä ja kestäviä putkia, jotka olisivat ampuneet suuria ammuksia, kestäneet toistuvaa ammuntaa ja olleet helposti liikuteltavissa. Johannes Angeloksen lukeneet muistavat, miten turkkilaisten värväämän tykkimestarin Orbanin valtavat tykit vaativat jatkuvaa jäähdyttämistä ja ne halkesivat usein. Konstantinopolin piirityksessä 1453 oli kyse valtavasta logistisesta operaatiosta, jossa oli mahdollista käyttää niin järeää tykistöä kuin kaupungin muurien moukarointiin osallistui. Ruotsin valtakunta oli vielä vuosisatojen päässä tästä kyvystä. Kun Ruotsin suurvalta-aika alkoi, oli jo siirrytty kevyempiin, standardoituihin kenttätykkeihin. Legendaariset (epäonnistuneet) "nahkatykit" olivat oma omituisuutensa tässä kehityshistoriassa.

Lunttulukkoinen vallipyssy 1500-luvun lopulta. Turun Museokeskus. Kuva: finna.fi

Ruutiaseiden historia Suomessa (tarkoitan tässä yhteydessä Suomea laajana geopoliittisena alueena ja historiallista taustaa vasten osana Ruotsin valtakuntaa) ja Fennoskandiassa on yllättävän vanhaa. Tykkejä käytettiin ilmeisesti jo Tanskan salmissa käydyissä laivastotaisteluissa 1300-luvulla. Vanhimmat maininnat valmistuksesta Suomessa ovat Savonlinnassa vuodelta 1547. Paikalla oli mainintojen mukaan "hyviä pyssyseppiä". Vanhimmat säilyneet "suomalaiset" tykit, hakapyssyt, löydettiin Karjalankannakselta Vuoksea kuivattaessa.

Kivisiä kuulia


Ensimmäiset tykinkuulat valmistettiin veistämällä (eli "nakuttelemalla") sopivasta kiviaineksesta. Kuulien valanta oli vielä alkutekijöissään, vaikkakin varsijousien käyttäjillä – jotka olivat myös ensimmäisiä ruutiaseiden käyttäjiä – oli tietotaitoa lyijykuulien valamisesta. Myös lingonkäyttäjät osasivat valaa lyijyammuksia, jotka takuulla tappoivat osuessaan. Lyijy oli vielä pitkään liian kallista pohjoisessa, joten halvempi rauta ja tietysti kivi olivat pääasialliset projektiilien materiaalit. Valitettavasti mainintoja Suomessa ja Ruotsissa löytyvästä sopivasta kivimateriaalista ei juurikaan löydy, mutta geologi tunnistanee sopivia lajeja. On myös mahdollista, että kuulia on ostettu Keski-Euroopasta tai Hansakauppiailta. Löytyisiköhän näistä kauppakirjoja arkistoista? Hmmm... Myös tanskalaisten ruotsalaisiin kaupunkeihin ja linnoituksiin ampumia kuulia on kierrätetty ja kansalaisille on maksettu palkkioita näiden kruunulle tuomista ammuksista.

Aboa Vetuksen kuulassa oli erikoisuutena siihen sekoittunut rauta. Esimerkiksi Italiassa on käytetty kivikuulissa rautavanteita, jotka ovat pitäneet kuulan ehjänä laukaistaessa ja osuessa.

Kivistä kuulaa ladataan tykkiin. Huomaa tykin kirkonkellomainen muoto (ensimmäiset tykkienvalajat olivat myös kirkonkellojen valajia) ja kuulan suuri koko. Kuva: Kungl. Artilleriet. Medeltid och äldre vasatid. 1994 (toinen painos). s.47.


Myös Ruotsissa, esimerkiksi Tukholman linnoituksessa käytettiin kivikuulia. Keskiajalta (tässä tarkoitan keskiajalla historiallisen ajan alusta Västeråsin valtiopäiviin 1527 ulottuvaa ajanjaksoa Pohjolassa) on peräisin 5–8 cm suuruisia kiviprojektiileja (slungstenar, linkoihin tai heittoaseisiin), jotka on valmistettu graniitista tai hiekkakivestä. Riddarhusin kanaalista löytyneestä 1500-luvun alun laivasta tavattiin 8,2 cm kokoisten rautakuulien lisäksi satoja 12 cm kokoisia kivikuulia ja joitakin lyijyluoteja, joiden koko oli 6,4-6,6 tai 3,1-2,3 cm.

Aboa Vetuksen mahdollisen kivikuulan osa. Kuva: Riku Kauhanen/Aboa Vetus & Ars Nova
"Kuula" edestä. Kuva: Riku Kauhanen/Aboa Vetus & Ars Nova


Tukholmasta on löydetty myös puolikkaita kivikuulia. Näitä ei ilmeisesti ole käytetty projektiileina laisinkaan, vaan niitä on pudotettu muureille pyrkivien vihollisten niskaan. Todennäköisesti nämä kivikuulat ovat työstettäessä haljenneet/murtuneet ja ne on hyödynnetty sekundatuotteinakin hyödyllisesti.

Ovatko Aboa Vetuksen kiviset, yhdeltä reunalta pyöreät löydöt tykinkuulia? Mahdollista, mutta hyvin epätodennäköistä. Kuulat ovat liian suuria vastatakseen Ruotsin tai Tanskan armeijan tai laivaston käyttämiä tykkejä. Voi olla, että jompikumpi osapuoli on ostanut tai lainannut Hansakauppiailta tai muilta puolilta raskaampaa tykistöä. Turkuun tehtyjen iskujen nopeuden vuoksi tämä on kuitenkin epätodennäköistä. Raskaampaa tykistöä Turussa lienee nähty ensimmäistä kertaa Eerik XIV:n savustaessa Juhana Herttuaa Turun linnasta vuonna 1563.

Suurille, osaksi pyöreille kiviesineille löytynee muitakin selityksiä. Ne ovat saattaneet olla jauhinkiviä tai muita vastaavanlaisia esineitä.

Rauta ja lyijy


Harvinaisten kivikuulien ohella lyijyisiä ja rautaisia löytyy runsaasti. Käsiaseissa näiden käyttöikä on ollut pitkä: vielä 1930-luvulla Wiklundin rautakauppa Turussa kaupitteli valupihtejä kuulien valamiseksi ja löytyypä katalogista pieni tykkikin, jolla voi ampua tervehdyslaukauksia kesämökille tulevien vieraiden kunniaksi. Nykyään pelloille kuulia lentelee perinneaseharrastajien toimesta. Esimerkiksi Kuralan kylän kokeiluverstaan toimiessa sen puukkosepän tapana oli ammuskella Brown Bessin (n. 22 mm kaliiperin englantilainen piilukkokivääri) replikalla riistaa jokilaakson pelloilla.

Tykinkuulia on löydetty etenkin 1700-luvun ja Suomen sodan (1808–1809) taistelupaikoilta. Haminan satamatöissä on löydetty lahdelta myös Krimin sodan aikaisia kuulia, joita englantilaisten ja ranskalaisten laivasto ampui kaupunkiin. Haminassa asuessani käyttämäni parturin takapihalla on hopeiseksi maalattu tykinkuula tältä ajalta kallionkoristeena. En ole tietoinen Ahvenanmaan tilanteesta, mutta veikkaisin täälläkin monen takan reunalla möllöttävän pellolta tai Borarsundin läheisyydestä löytyneen tykinkuulan.

Ennen takaaladattavien neulasytytteisten (eli nykyaikaisten hylsyn ja luodin yhdistelmää projektiilina käyttävää käsiasetta, jossa latausjärjestelmä on takana) aseiden aikaa käytettiin suustaladattavia musketteja/kiväärejä. Näiden ammusten kannalta on olennaista, että niissä käytettiin pyöreitä kuulia (joskin repiviä neliskanttisia ja sylinterimäisiksi taottuja käytettiin myös) ja aseet luetteloitiin ja luokiteltiin ammusten painon, ei kaliiperin perusteella. 

Tästä syystä puhutaan, yhden, kolmen, kuuden jne. naulan tykeistä eikä piipun tai putken halkaisijan koon perusteella. Periaatteessa nämä olivat yksi ja sama asia: muotteja käytettäessä ja valettaessa tietyn massan edestä tasalaatuista metallia käyttäen saadaan aina samankokoinen kuula. Karkeasti: jos kymmenestä kilosta sulaa lyijyä valetaan kymmenen pyöreää kilon kuulaa ovat kaikki ideaaliolosuhteissa tismalleen samankokoisia halkaisijaltaan (tosin pallon ominaisuuksia laskettaessa kaavoissa käytetään sädettä (r) joka saadaan jakamalla halkaisija kahdella eli säde on pallon keskipisteen etäisyys pallon reunasta).

Naulan ominaisuudet ovat metrijärjestelmään verrattuna seuraavat:

Naula (ruotsin pund, esimerkiksi kolmen naulan tykki on ruotsiksi tre pundig kanon), on 32 luotia = 425,076 g

Siis

1 naula on 425,076 grammaa
2 naulaa on 850,152 grammaa
3 naulaa on 1275,228 grammaa (pyöristettynä 1,28 kg)
4 naulaa on 1700,304 grammaa (1,7 kg)
5 naulaa on 2125,38 grammaa (2,13 kg)

6 naulaa on 2550,456 grammaa (2,55 kg)
7 naulaa on 2975,532 grammaa (2,96 kg)
8 naulaa on 3400,608 grammaa (3,4 kg)
9 naulaa on 3825,684 grammaa (3,83 kg)
10 naulaa on 4250,76 grammaa (4,25 kg)

11 naulaa on 4675,836 grammaa (4,68 kg)
12 naulaa on 5100,912 grammaa (5,1 kg)
13 naulaa on 5525,988 grammaa (5,53 kg)
14 naulaa on 5951,064 grammaa (5,95 kg)
15 naulaa on 6376,14 grammaa (6,38 kg)

jne. Tässä ovat tärkeimmät tykistön ammusten kokojen laskussa tarvittavat tiedot.

Löysin kuulan - mikä se on?


Vanhasta kunnon MAOL-taulukkokirjasta on hyötyä tässä. Kotikonstein on laskettavissa perustietojen perusteella kuulien "kaliiperi" (monenko naulan tykki, minkä kokoinen kivääri?).

Tarvitaan kuulan säde (halkaisija / 2, voidaan mitata esimerkiksi työntömitalla) ja paino (karkeasti ottaen lähes sama kuin massa).

Nyt on muistettava massan eli ainemäärän (aineen tiheyden)  juksaus. Lapsille esitetään klassillinen kysymys "Kumpi painaa enemmän, kilo rautaa vai kilo höyheniä?" sillä nämä eivät vielä kykene hahmottamaan massaa. Tykinkuulissa (ja muissa projektiileissa) yleisimmin käytettävät metallit ovat lyijy ja rauta. Rauta on lyijyä "kevyempää" eli tiheys on pienempi. Kuutio (1 m3 kokoinen kappale) lyijyä painaa enemmän kuin kuutio rautaa. Vastaavasti kilosta lyijyä valettu pallo on pienempi kuin kilosta rautaa.

Lyijyn tiheys/ominaispaino on 11,34 g/cm3
Raudan tiheys/ominaispaino on 7,86 g/cm3

Huom! Lyijyn tiheys on eri kaavoissa ja lähteissä eri suuruinen. Osa pyöristää sen 11,4:ään, osa 11,3:een!

Näiden tietojen perusteella voidaan laskea, onko löydetty kappale lyijyä vai rautaa ja mikä oli ammuksen ampuneen tykin kaliiperi. Tämän toteaminen ei ole niin helppoa ulkoisesti tarkastelemalla, kuin voisi luulla. Kädessä punnitseminen ei kerro mitään. Rautakuulat ruostuvat, kyllä, mutta toisinaan ne voivat säilyä erinomaisesti. Vastaavasti toisinaan lyijykuulat voivat näyttää korrodoituneilta. Esimerkiksi tiettyihin jalopuihin osuneet lyijykuulat saattavat punertua.

On myös muistettava, että kuulista tehtävät laskelmat ovat suuntaa antavia, sillä metalleissa on aina epäpuhtauksia ja hyvinkin säilyneistä kuulista on saattanut kadota massaa. Yksinkertaisilla laskuilla saadaan kuitenkin suurin piirtein oikeansuuntainen tulos. Tässä esimerkki Kesälahdelta, missä olin kaivamassa elokuun ensimmäisellä viikolla.

Tämä tykinkuula oli löytynyt Kesälahden hautausmaan läheiseltä pellolta. Itse antaisin sille ajoitukseksi Suomen sodan, sillä tietojeni mukaan 1700-luvulla ei täällä sodittu juurikaan tykkien kanssa. Hiekan taisteluun 1808 osallistuneet ruotsalaiset ja suomalaiset käyttivät tykistöä, ja on oletettavaa että heikäläisiä oli leiriytyneenä pellolle. Kustaan sodan aikainen ajoitus on myös mahdollinen, sillä Turun rauhan 1743 raja ei ole kovinkaan kaukana, mutta se on silti epätodennäköisempi. Yleensä joukko-osastot perustivat telttaleirit tällaisille aukeille paikoille, sillä näissä kaivaminen oli helppoa ja teltat saatiin suoriin riveihin, mikä helpotti logistiikkaa ja organisointia.

Vähän yli kilon painoinen tykinkuula Kesälahden hautausmaan läheltä.

Työntömitta on hyödyllinen työkalu konfliktiarkeologille! Halkaisija on tasan 6,5 cm.

Kuulan halkaisija on 6,5 cm (siis säde r on 3,25 cm) ja kotivaa'alla mitattuna paino oli 1088 grammaa. Yksinkertaisesti aiempaa taulukkoa tutkimalla huomaa, että kaikkein läheisin naulajärjestelmän luku on kolme (3 naulaa on 1275,228). Puuttuva 1275,228 - 1088 =  187.228 grammaa selittynee korroosion voimalla.

Kuula on hyvin säilynyt ja pohdin olisiko se lyijyä? Laskin siis pallon tilavuuden, joka saadaan kaavasta (neljä kertaa pii kertaa säde potenssiin kolme ja koko komeus jaettuna kolmella)

{\displaystyle V={\frac {4\pi r^{3}}{3}}}



ja tulos on 143,793313748683 eli pyöristettynä 143,79 cm³

Mikäli pallo on lyijyä, olisi sen paino 143,79 cm³ X 11,34 g/cm³ eli 1630,57 grammaa

Jos taas pallo on rautaa, olisi sen paino 143,79cm³ X 7,86 g/cm³ eli 1130,1894 grammaa

Tuo 1130,1894 on jälleen kerran hyvin lähellä tulosta 1088 grammaa, eli kuula on rautaa. Kadonnut massa selittyy epäpuhtauksilla ja korroosiolla.

Koska lyijy yleensä säilyttää massansa myös osuessaan kiinteään kohteeseen ja menettäessään muotonsa, voidaan myös epämuodostuneesta kuulasta laskea sen painon perusteella kuulan alkuperäinen koko. Yhdysvaltalainen kuulaguru Daniel Sivilich on kehittänyt kaavan, jolla voidaan laskea alkuperäinen koko. Sivilichin kaava, joka huomioi myös lyijyn epäpuhtaudet on:

halkaisija tuumina ( eli yksi tuuma on 2,54 cm, noin peukalonleveys) = 0,223204 X kuulan paino grammoina potenssiin 1/3

eli jos haluaa suoraan metrijärjestelmään niin 2,54 X 0,223204 X kuulan paino grammoina1/3


En tosin ole varma, miten nuo epäpuhtaudet pätevät suomalaiseen aineistoon. Oletettavasti lyijylähteemme on ollut eri kuin USA:n sotasantereilla vapaussodassa, vuoden 1812 sodassa ja sisällissodassa käydyissä taisteluissa.

Onneksi minulla on kollegani Janne Rantasen antama osittain epämuodostunut lyijykuula. Voimme kokeilla kaavaa siihen ja pohtia, onko tulos loogisen kuuloinen. Punnitus keittiövaa'alla antaa painoksi 32 grammaa eli


2,54 X 0,223204 X 321/3 = 1,799 senttimetriä



Karkea mittaus kohdasta, jossa kuulan halkaisija on mitattavissa, antaa tulokseksi vähän alle 2 cm (tarkistan tämän, jahka löydän työntömittani. Päivitän sen sitten tänne.) eli oikean suuntaisen vastauksen. Sivilichin kaava on tämän perusteella sovellettavissa myös suomalaisiin, litistyneisiin lyijykuuliin.

Vielä yksi juttu...





Nyt loppuun vetoomus suomalaisille metallinpaljastinharrastajille: tiedän Memeilijöitä seuranneena ja metallinpaljastinetsijöitä tavanneena, että löydätte kuulia runsaasti keikoillanne. Valitettavasti konfliktiarkeologia on maassamme lapsenkengissään ja tarvitsemme runsaasti tietoa 1600–1800 -lukujen projektiileistä. Yksittäisen taistelun aikana on saatettu ampua tuhansia, jopa miljoonia kuulia ja vaikka määrä kuulostaa paljolta, tarvitaan melkein kaikista mahdollisista osista tietoa kokonaisuuden rakentamiseksi. Kuulista tarvittaisiin ainakin tarkka löytökoordinaatti, kuulan paino (grammoina), koko (halkaisija) ja kunto (litistynyt, onko painaumia, onko ruostetta, outoja väri-ilmiöitä jne). Etenkin luodin muutokset ovat kiinnostavia, sillä luoti on saattanut osua johonkin kovaan materiaaliin. Ruotsista on löydetty kuula, joka otti "negatiivin" miekan kahvasta johon se oli osunut.

Landskronan taistelussa 1677 miekan kahvaan osunut musketinkuula. Kuva: Slagfältet (2006). s. 86.


Kuulista tarvittaisiin tietoja myös paikoilta, joilla ei ole taisteltu mutta joissa on metsästetty. Arma Fennicaa lukeneet tietävät, että tiedot suomalaisten ruutiaseiden historiasta ovat jokseenkin hatarat vaikka mainioita pyssyseppiä on ollut niin pitkään kuin on ollut ruutiaseitakin. Emme esimerkiksi tiedä, miten paljon sotilasaseita on kulkeutunut siviilikäyttöön, miten paljon niitä on muokattu ja millaista riistaa on ammuttu minkäkinsuuruisilla aseilla. Moni pelto, jolla on ammuttu pyitä on saattanut olla myös kahakan tai taistelun paikka. Jos lyijykuulat vain paiskataan heti menemään metsään, menetetään paljon tietoa suomalaisesta asehistoriasta.

Tyypillinen metsästyskiväärin 8-9 mm kuula. Ilmeisesti oravien tai riistalintujen ampumisessa käytetty. Metsästyskiväärien piiput olivat kulmikkaita, sillä pyöreiden piippujen takominen vei aikaa ja vaivaa. Aseet olivat silti rihlattuina tarkkakäyntisiä ja riistaa tuli. Kuva: Riku Kauhanen/Turun Museokeskus.

Hieno, joskin käytännössä kontekstiton metsästyskiväärin kuula. Kuva: Riku Kauhanen/Turun Museokeskus.

Kahdeksanrihlainen piippu. Kuva: http://www.kolumbus.fi/black_powder/piilukko


Litistynyt kuula Koroisista. Kuva: Riku Kauhanen/Turun Museokeskus.

Kamalinta oli Koroisista metalleja kymmenisen vuotta sitten etsineen venäläisopiskelijan karhunpalvelus Turun Museokeskukselle: hän toi sinne pussikaupalla metallitavaraa, mutta ei ollut merkinnyt lainkaan muistiin löytöpaikkoja vaan ainoastaan karkeat alueet. Tämä oli harmi, sillä löytyneet projektiilit olivat hieno läpileikkaus Suomen ruutiaseiden historiasta.

Toivon mukaan museoille alkasi kertyä dataa vastuualueeltaan löytyneistä kuulista. Kartalle pistettynä ja yhdistettynä muihin esineisiin sekä tietoihin alueen historiasta ne saattavat kertoa tulevaisuudessa paljon aseiden historiasta maassamme. Tämä ei ole vain sotahistorioitsijoiden, vaan myös metsästyksestä ja teollisuudesta kiinnostuneiden intresseissä.

PÄIVITETTY 10.8.2017: liitetty valokuva, lisätty yksi lähde ja korjattu tekstissä olevia pieniä kirjoitusvirheitä.


Lähteet:

Hedberg, Jonas (toim.). 1994 (1975). Kungl. Artilleriet. Medeltid oc äldre vasatid. Ale Grafiska AB, Bohus. Toinen painos.

Hyytinen, Timo. 1985. Arma Fennica. Suomalaiset aseet. Gummerus Oy:n kirjapaino, Jyväskylä.

Hyytinen, Timo 1987. Arma Fennica 2. Sotilasaseet. Gummerus Oy:n kirjapaino, Jyväskylä.

Hintsala, Kari & Kuuranne, Iiro. 2013. Metsästys Suomessa. Aarteita keräilijöiden kokoelmista. Saarijärven Offset Oy, Saarijärvi.

Knarrström, Bo. 2006. Slagfältet. 08 Tryck.

Sivilich, Daniel M. 2009. What the Musket Ball Can Tell? Monmouth Battlefield State Park, New Jersey. Teoksessa Fields of Conflict. Battlefield Archaeology from the Roman War to the Korean War (toim. Scott, Douglas & Babits, Lawrence & Haecker, Charles). Potomac books, Washington D. C. 84–101.


keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Hausjärvi 1918

Hausjärvellä Hikiässä, Riihimäestä noin 12 kilometriä koilliseen on löytynyt mielenkiintoinen vuoden 1918 joukkohauta*, johon on haudattu neljä ruumista. Ilmeisesti kyseessä on huhtikuussa 1918 teloitettuja punaisia, joiden kohtalosta on paikallispiireissä vaiettu.

Tässä uutisia, Aamupostissa parhaimmat tiedot:

Murhatutkijoille yllätys – Hikiän metsähauta kätki vuoden 1918 uhreja (Aamuposti)

Poliisi selvittää vanhan metsähaudan vainajien tarinaa – punaisista sukulaisista ei haluttu kertoa, arvellaan Hausjärvellä (Helsingin Sanomat)

Kiinnostavaa, että poliisi on päättänyt selvittää haudattujen henkilöllisyyden. Kokemukseni perusteella nyt operoidaan todennäköisyyksillä jokaisen vainajan suhteen. Tampereen rintaman murruttua huhtikuun 1918 alussa punaisia pakeni sellaisina puroina kohti Venäjää, että on mahdotonta tietää varmasti kuka liikkui ja missä.

Huhti-toukokuulta 1918 Suomi on täynnä verenpunaisia paikkoja. Esimerkiksi Urho Kekkonen oli teloitusryhmän komentajana Haminan valleilla tuohon aikaan. Tämä kappale Suomen historiaa on hyvin tunnettu ja toistettu iltapäivälehdissäkin, mutta ilmeisesti Haminassa teloitettiin paljon muutakin väkeä. Juttelin gradua tehdessäni Museoviraston silloisen tutkijan Ilkka Kaskisen kanssa, ja hänen mukaansa Haminassa on useaan otteeseen tullut hiekasta esille teloitettujen porilaisten punaisten ruumiita.


Mitä tiedämme?


Tiedämme ainakin vainajien lukumäärän (4), todennäköisesti teloitusajankohdan (huhti–toukokuu 1918) ja hautauspaikan (Hausjärvi, Hikiä). Kaikkiin muihin paitsi hautapaikkaan kannattaa liittää varauksia.

Vainajia voi tietty olla enemmänkin muualle haudattuna, mutta yleensä teloitukset on hoidettu yhteen kuoppaan ja maata päälle -menetelmällä. Samaa hautaa on myös saatettu käyttää myöhemmin toiseen kertaan.  Nämä ovat epätodennäköisyyksiä, mutta ne on huomioitava.

Ruumistutkimusten vaikeudesta muistutettakiin, että Body Farm -hanke sai alkunsa tapauksesta, jossa hautausmaalla kaivettiin esille ruumisarkun päällä oleva ruumis. Arkun päällä oleva oli hyvin säilynyt, mutta arkussa sisällä oleva huonossa kunnossa. Tarkemmissa tutkimuksissa selvisi, että arkkuun oli laitettu myöhemmin surmattu vainaja, ja arkun päällä oli arkun alkuperäinen vainaja! Tutkija totesi, että tiedämme ruumiiden hajoamisprosesseista loppujen lopuksi todella vähän. Siksi perustettiin hanke, jossa vapaaehtoisesti ruumiinsa tieteelle lahjoittaneiden jäännökset laitetaan erilaisiin olosuhteisiin luontoon ja sitten seurataan, mitä tapahtuu. Forensisille eli oikeustieteelliselle tieteille, etenkin forensiselle arkeologialle tulokset ovat todella arvokkaita.

Jos palaamme Hausjärvelle ja jatkamme todennäköisyyksillä, niin hautapaikka sijaitsee todennäköisesti teloituspaikan yhteydessä. Käsilläni ei ole juuri nyt Hausjärven paikallishistorioita joten on turvauduttava Aamupostin ja HS:n artikkeliin, mistä saamme seuraavat lisätiedot:

- Kaksi vainajat oli nuoria, yksi oletettavasti 1902 syntynyt, toinen 1903
- Kaksi muuta 20–30 ja 30–40 -vuotiaita
- Luututkimuksen perusteella yksi oli vain 13–16 -vuotias (Syntynyt 1902–1905)
- Kuolleet saivat surmansa todennäköisesti taistellessaan saksalaisia vastaan
- Kuolleet ampumavammoihin (teloitettu vai kaatuneet taistelussa?)
- Kuolleet todennäköisesti 21.–22.4.1918 saksalaisten vallatessa Riihimäen ja Hyvinkään. Hikiälle saksalaiset tulivat 22.4.1918

"Paikallishistorian mukaan yksi vainajista saattaa olla vartiomies, jonka saksalaiset ampuivat Kurun koulun portille. Kahden jäänteet kuulunevat Lavinnon kylästä kotoisin olleille nuorukaisille, jotka törmäsivät saksalaisiin, ja heidät teloitettiin, tutkintaa johtava rikoskomisario Olli Töyräs sanoo." Aamuposti.fi

Sotasurmat 1914–22


Luututkimuksissa olisi selvinnyt, mikäli vainajista yksi tai useampi on nainen. Edelleen Aamupostin mukaan Sotasurmat 1914–22 tietokantaa on käytetty, mutta sieltä ei ole saatu varmuutta henkilötiedoista. Tietokanta on oivallinen ja yksityiskohtainen, mutta kaipaisi rukkaamista sekä päivityksiä.

Mikäli asetamme tietokantaan kuolinkunnaksi Hausjärven ja aikahaarukan laveaksi 31.3.1918–31.5.1918 saamme 98 nimeä. Eli verinen paikka tämäkin. Näistä huhtikuun haarukkaan plusmiinus kolme päivää osuu 46 kuollutta.

Teloitetut punaiset on yleensä luetteloitu termeillä "Mestattu", "Ammuttu" tai "Kuolemanrangaistus" (ei kuolemantuomioita). Lahdessa huomattiin taannoin, että monesta kaatuneeksi merkitystä punakaartilaisesta oli löydetty pidätyskortti, eli heidän olikin todellisuudessa teloitettu.

Etsimme vähintään neljää samana päivänä menehtynyttä ihmistä. Valitettavasti järjestystä ei voi muokata kuolinpäivän perusteella, mutta voimme viedä tiedot Exceliin ja siistiä siellä. Voimme todeta huhtikuun 21.–24. päivien olleen todella veristen. Silmiin pistää "murhatut", jotka ovat todennäköisesti valkoisia. Seulokaamme heidät pois listastamme, mikäli he ovat valkoisia:

Murhatut


Nimi, syntynyt + ammatti, kuolinpäivä, kuolinsyy, osapuoli sodassa (ja kaartin/suojeluskunnan jäsenyys, jos on), hautaustiedot

Alihuokuna, Henrik (27.12.1866 talollinen) murhattu 22.4.1918 
valkoinen, ei suojeluskuntalainen, ei tietoa hautaustavasta

Hietamäki, Uno (24.9.1897 talollinen) murhattu (ammuttu) 22.4.1918
valkoinen, pakolla otettu armeijaan, haudattu Kalvolan hautausmaalle

Hildén, Alfred (16.12.1869 rakennusmestari) murhattu 22.4.1918
valkoinen, ei suojeluskuntalainen, ei tietoa hautaustavasta

Isotalo, Oskar (27.9.1869 huvilanomistaja) murhattu (ammuttu) 22.4.1918
valkoinen , ei suojeluskuntalainen, ei tietoa hautaustavasta

Järvinen, Kalle (15.4.1880 palstatilallinen) kuolinsyy "muu onnettomuus" 22.4.1918
Punainen, punakaartilainen. Lisätieto kertoo, että Järvinen sittenkin ammuttiin, vaikka kuolinsyyksi onkin merkitty etusivulle onnettomuus.

Kannisto, August (2.5.1877 rustitilallinen) ryöstömurha "Luoti sisään ohimosta ja ulos takaraivosta" 22.4.1918. Valkoinen, ei suojeluskuntalainen, haudattu yksityishautaan.

Kataisto, Kalle (18.6.1884, ei ammattia) murhattu 22.4.1918
Valkoinen, ei suojeluskuntalainen . Kuollut Riihimäen kasarmeilla, ei tietoa hautaustavasta.

Lampén Otto (18.9.1881, mylläri) murhattu 22.4.1918
Valkoinen, ei suojeluskuntalainen. Ei tietoa hautaustavasta.

Leipälä, Arvo (1.7.1899, Maanviljelijän poika) murhattu 22.4.1918
Valkoinen, ei suojeluskuntalainen. Hautaustavaksi merkitty yksityinen hauta lisätiedoissa.

Niittymäki, Juho (21.7.1879 renki) murhattu 22.4.1918
Valkoinen, ei suojeluskuntalainen. Ei tietoa hautaustavasta.

Salminen, Kustaa (1884 sekatyömies) murhattu (ammuttu) 22.4.1918
Punainen, punakaartilainen. Ei tietoa hautaustavasta.

Stenvik, Rikhard (2.2.1871 varamaanmittari) murhattu 22.4.1918
Valkoinen, "vanhan väen käynyt", haudattu Kalvolan kalmistoon

Suomela, Johan (2.9.1878, maanviljelijä) murhattu 22.4.1918
Valkoinen, ei suojeluskuntalainen. "Luoti sydämeen", haudattu yksityiseen hautaan

Ja vielä yksi murhattu 24.4.1918:

Frööd, Kalle (1880, sekatyömies), murhattu (ammuttu) 24.4.1918
Punainen, punakaartilainen. Ei tietoa hautapaikasta.

Murhatuista siis saamme listaan kolme ammuttua punakaartilaista: Kalle Järvisen, Kustaa Salmisen sekä Kalle Fröödin. Merkillepantavaa on, että Kalle Järvinen näkyy etusivun luettelossa onnettomuudessa kuolleeksi mutta tarkemmissa tiedoissa näkyy, että hänet on ammuttu. Olisiko kyseessä "ammuttu vangin yrittäessä paeta" -skenaario, vai "ase laukesi vahingossa ja luoti osui vankiin tappavin seurauksin"?

Huhtikuussa mestatut


"Mestattuja" löytyy 22, näistä huhtikuussa 10.

Heino, Augusti (1.4.1880 työmies) mestattu 20.4.1918

Grönfors, Josef (7.6.1863 suutari) mestattu 22.4.1918
Henriksson, Oskar (1.7.1881 muurari) mestattu 22.4.1918
Lindgren, Johan (7.9.1894 Sekatyömies) mestattu 22.4.1918
Mäntynen, Vihtori (7.12.1855 muurari) mestattu 22.4.1918
Salmi , Gustaf (28.10.1884 sekatyömies) mestattu 22.4.1918

Granberg, Otto (21.10.1875 työmies) mestattu 23.4.1918
Hakala, Otto (3.9.1893 sekatyömies) mestattu 23.4.1918
Lehmusvirta, Julius (26.4.1880 Lasitehtaan työntekijä) mestattu 23.4.1918

Schröder, Karl (28.5.1884 sahatyöläinen) mestattu 24.4.1918

Lisätiedot eivät kerro mitään merkittävää, ainoa mielenkiintoinen seikka on että Josef Grönroos oli punainen mutta ei kuulunut punakaartiin.

Kaikki "kuolemanrangaistukset", kaikkiaan 26, on pantu toimeen toukokuun 1918 aikana. Voinemme jättää heidät käsittelemättä yksityiskohtaisesti. Täällä ryppäitä on 8.5.1918 (10 surmattua), 15.5. (6 surmattua) ja 16.5. (9 surmattua). Lisäksi 12.5.1918 surmattiin yksi, Otto Vilkman Riihimäen vankileirillä. Nämä lienevät kaikki suuremmassa joukkohaudassa Riihimäellä.

Kaatuneet


Koska Hausjärvellä ja sen ympäristössä taisteltiin 21.–22.4., on kiintoisaa käydä läpi kaatuneet. Yhteensä huhtikuun aikana kaatui Hausjärvellä 16 henkeä. Koska mukana on saksalaisia (lihavoidut), laitetaan tähän listaan myös "kirjoillaolokunta":

Banitz, Otto  (20.6.1896 ajuri, Leipzig-Lindenau) Kaatunut 21.4.1918

Fransinpoika, Frans Villiam (3.11.1895 Huittinen) Kaatunut 22.4.1918

Fritzsche, Leopold Franz (24.1.1892 Puutarhuri Oelsnitz) Kaatunut 21.4.1918

Holopainen, Otto Vilho (19.9.1899 Sekatyömies Hausjärvi) Kaatunut 22.4.1918
Lisätieto: punainen, punakaartilainen, ammuttu

Kempe, Max Oswald (5.7.1891 Leipuri Burgstädt) Kaatunut 21.4.1918

Koerner, Roland Theod. Gotthold (14.11.1898 Reaalikoululainen Chemnitz) Kaatunut 21.4.1918

Laakso, August Fredrik (26.5.1865 Maalari Lappi TL) Kaatunut 22.4.1918



Punainen, ei kuulunut punakaartiin. Ilmeisesti todella kaatunut.

Lahti, Frans Viktor (12.4.1874    Työmies Pori mlk) Kaatunut 25.4.1918
Punainen, punakaartilainen.

Lengman, Frans Viktor (11.10.1873 Työmies Pori mlk) Kaatunut 20.4.1918
Punainen, punakaartilainen

Purfürst, Karl Wilh. Alfred (7.5.1894 Satulaseppä Neustadt) Kaatunut 21.4.1918

Rajala, Kalle Oskari Juhonpoika (20.10.1886 Lasinlämmittäjä Kalvola) Kaatunut 11.4.1918
Punainen, ei ilmeisesti kuulunut punakaartiin.

Schneidenbach, Franz Paul (6.2.1886 Metsätyömies Zwota) Kaatunut 22.4.1918

Stenroos, Karl Ivar (11.12.1893 Mäntsälä) Kaatunut 21.4.1918
Punainen, punakaartilainen. Kaatui Hikiän asemalla.

Strobel, Bernh. Oskar (27.9.1894 Leipuri Plauen) Kaatunut 21.4.1918

Winker, Max Martin (17.11.1895 Teurastaja Bad Lausick) Kaatunut 22.4.1918

Woldert, Max Alfred (21.9.1897 ajuri Untermarxgrün) Kaatunut 22.4.1918

Seitsemästä suomalaisesta kaatuneesta siis Otto Holopainen on lisätiedon perusteella todellisuudessa ammuttu 22.4.1918. Holopaisen ikä, vain 18-vuotias, sopii ehkä ikähaarukkaan – suurin varauksin.

Pelkästään Hausjärvellä kaatuneita etsimällä listaan voitaneen liittää kuolinpäivää vailla olevat (vain vuosi 1918, ei päivää): 

punakaartilainen Gösta Cjuten (ei juurikaan tietoja, ikä 25)

kaatuneeksi väitetty punakaartilainen Frans Forsström ( s. 14.6.1893)

punainen (ei merkintää kaartiin kuulumisesta) Frans Menonen (ei juurikaan tietoja, ikä 40)

Punakaartilainen Kosti Veckman (s. 19.5.1890), joka on nähty punaisten joukossa ja joka lienee todellisuudessa selvinnyt

punakaartilainen Jooseppi Sulonen (ei juurikaan tietoja, ei ikää)

punakaartilainen Johan Salmi (s. 30.8.1896), kaatunut huhtikuussa

Lisäksi löytyy:
10.5.1918 kaatunut punakaartilainen Hannes Fagerlund (20.10.1900, ikä 17)

Lopuista Sotasurmat -tietokannan nimistä löytyy Hausjärvellä vankileirillä kuolleita. Vankileirillä on ammuttu touko-kesäkuussa (hakuehdot "Hausjärvi" ja "Ammuttu vankileirillä") 1918 peräti 30 henkeä. Lisäksi on sairauksiin menehtyneitä yms. Työmies Otto Ramberg hirtti itsensä Riihimäen vankileirillä 12.5.1918. Ainoana kadonneena löytyy Riihimäen vankileiriltä kadonnut, 5.5.1918 vangittu kymiläinen punakaartilainen Erik Porkka.

Surmia sodassa


Kuten tietokantaa tarkemmin avaamalla havaitsimme, voimme liittää "epäiltyjen" joukkoon myös muita kuin mestattuja. Tietokannan nuorin (kahdesta ei ikää) on vuonna 1900 syntynyt, 22.5.1918 Riihimäen vankileirillä ammuttu Eino Harhio. Todennäköisesti hautaan on kuitenkin päätynyt joku Tampereelta vaeltanut nuori punakaartilainen.

Valkoisia haudatut tuskin ovat, vaikka murhattujen hautapaikkaa ei olekaan tiedossa. Yleensä valkoiset saivat joko sankarihautauksen tai siistin paikan hautausmaalta. Kouvolassahan "veripellot" tunnetusti tyhjennettiin valkoisista vainajista ja täytettiin heti perään punaisista.

Nimenomaan Hikiän seudulta löydämme kaatuneena vain Karl Stenroosin. Moni muukin on todennäköisesti kaatunut täällä ja vastaavasti moni kaatunut on todellisuudessa ammuttu. Kuten huomamme, kaatui paikalla paljon saksalaisiakin, ja erityisen verisen taistelun jälkeen vankien kohtalo on yleensä surkea. Taustalla oli myös Riihimäen kasarmilla sattunut veriteko (ks. Aamuposti). Mielenkiintoista sinänsä, Aamupostin jutussa mainittua, saksalaisten vahingossa ampumaa Liisa Heinoa ei löydy Sotasurma-tietokannasta. Liekö asevelisyistä vaiettu tapaus.

Huomio kiinnittyy niihin 1918 kaatuneiksi merkittyihin, joiden tarkkaa kuolinpäivää ei ole tiedossa. Frans Menonen 40-vuotiaana sopisi vanhemman miehen profiiliin.

Lopullisen totuuden setviminen kaikissa neljässä tapauksista lienee jo mahdotonta. Kuolinsyyt ja niiden lisäselvitykset huomioon ottaen tulkinta taistelun jälkeen pika-ammutuista vangeista lienee oikea.

* joukkohaudan kriteerit vaihtelevat eri tarkoituksissa ja lähteissä, yleensä sillä tarkoitetaan > 2 samaan aikaan ja samaan paikkaan haudattua vainajaa.

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Sain asioita vaihteeksi valmiiksi

Kas niin, yhtä sun töistä pitkään työn alla ollutta on valmistunut.

Ensinnäkin, päivän Turun Sanomissa (18.6.) julkaistiin vuosia kaavailemani juttu Kyyrölässä Karjalankannaksella linnoitustöiden 1939 aikana linnoittajille valmistetusta keramiikasta. Jutun voi lukea tästä linkistä, mikäli on digilehden lukuoikeidet. Verkkolehdessä on enemmän valokuvia kuin paperisessa versiossa.

Saviastiakauppa on palannut Kyyrölään vuonna 1943. Kuva: SA-kuva.fi


Ikuisuusprojekti sota-aikojen suomalaiskummituksista eteni merkittävästi: käsikirjoitus lähti kustantajalle! Nyt odotamme... aina isomman projektin valmistuttua olen päivän pari sekaisin päästäni, nyt täytin tyhjiön lainaamalla Futuraman 2. Tuotantokauden ja katsomalla jaksoja putkeen. Palautuminen työkuntoon onnistui. Kunhan katson vielä yhden jakson.

Kirjoitin myös Varsinais-Suomen Yrittäjät -lehteen jutun aiemmin mainitsemastani tervatehtaasta ja Jalkaväkirykmentti 15 muusta yritystoiminnasta. Juttu julkaistaan näillä näkymin syyskuun numerossa.

Viestipataljoona 33:n historiikkia käsittelevä juttu Viestimies -lehdessä siirrettiin kesän numerosta syksyyn. Kesän numero täyttyi nimittäin kyberturvallisuutta käsittelevistä artikkeleista.

Onnistuin myös ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen saamaan hommia arkeologisilta kaivauksilta. Yksi kohteista on Tornio, joten hyvällä lykyllä tänne ilmestyy heinäkuun puolella valokuvia maihinnousun 1944 päikoilta!

To do -lista:


Karhumäki
AK-47 artikkeli
Artikkeli ruutiaseiden projektiileista ennen takaaladattavia kiväärejä

Vaikka mitä muuta...

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Tätäkään en tullut ajatelleeksi: Abloy-avaimen muoto

Lueskelin eilen kirjastossa sodanaikaisia Suomen Kuvalehtiä. Yleensä tarkkailen mieluummin pikku-uutisia kuin isoja artikkeleita ja taas löytyi pieni (ilmeisesti) sodan aikainen innovaatio vuoden 1942 loppupuolen lehdessä:

Kuva: Suomen Kuvalehti


Tietenkin avaimessa, jossa on takaosassa suuri reikä on vähemmän metallia! Eipä tuotakaan tullut ajatelleeksi, kunnes sen joku erikseen osoittaa. Alla kädessä oleva lienee siis alkuperäinen Abloy-avaimen muoto, mutta ylempänä on uusi jota edelleen käytetään, joskin patenttien rauettua on siirrytty taas uusiin avainmalleihin. Itse muistan, että Haminan kodin alkuperäisessä lukossa lapsuudessa oli juuri tuollainen suurireikäinen avain. Mutta muoto on siis peräisin sodan ajalta. Kuinkahan monta tonnia metallia on säästetty tämän pienen keksinnön ansiosta?

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Kadonnutta teknologiaa: luutnantti, kemisti, diplomi-insinööri Aarne Arannon erikoinen tervatehdas

Yksi minua eniten kiehtova piirre sota-ajassa on teknologian kehitys ja etenkin puutteessa tehdyt innovaatiot (käytettäköön tuota kirosanaa). Olen vahvasti sitä mieltä, että tätä teknologiaa tutkimalla pääsisimme perille halvoista ja tehokkaista tekniikoista, jotka olemme unohtaneet. Niillä olisi vientiä etenkin kehitysmaihin, missä yksinkertainen parannus puuta säästävämmäksi liedeksi voi parantaa kymmenien miljoonien ihmisten elämää.

Tämän päivän aihe löytyy jatkosodan aikaisen II Armeijakunnan linnoitusosaston kirjeenvaihdosta. Syyskuussa 1942 everstiluutnantti I. E. Rytkönen teki tarkastusmatkan Kannaksen Ryhmän alueelle, mistä alla selostus:

Ote ev. luutn. I. E. Rytkösen kertomuksesta tarkastusmatkasta Kan. R. alueella 3.–7.9.1942


7.9.1942 tarkastin JR 15:n tervatehtaan, joka oli sangen mielenkiintoinen laitos. Tehtaan oli rakentanyt rykmentissä jalkaväen luutnanttina palveleva kemisti, diplomi-insinööri Aarno Aranto, jonka keksintöä on myös tervan ja sen sivutuotteiden valmistussysteemi.

Raaka-aineena käytetään miltei yksinomaan tervaskantoja, joita ympäristön metsät ovat täynnä. Työvoimana on tällä erää 1 + 9 miestä.*

Tervauuni on 3 m³ säiliö, joka on muurattu tiilirakenteeseen ja johon on järjestetty tarkoituksenmukaisesti tulikanava, jotta palaminen tapahtuu tasaisesti. Tästä johtaa isompi putki valmiin tervan kokoamisastioihin, kun taas tärpätti johdetaan ohuempaa putkea pitkin jäähdytysaltaaseen, jolloin myös tärpättikaasut osittain tiivistyvät ja siten saadaan tarkemmin talteen. Kaikki ylijäämäkaasut johdetaan kolmatta putkea pitkin takaisin tulipesään, jolloin säästetään miltei puolet polttopuita. Koko uunin toiminta tapahtuu automaattisesti kaasun voimalla.

Tehdas on nyt toiminut noin kaksi kuukautta ja sinä aikana valmistanut n. 3000 kg tervaa, n. 1000 kg tärpättiä ja n. 300 hl pajahiiltä. Lisäksi tehtaaseen on perustettu huopapaperitehdas, jossa tavallisesta Porin paperista tehdään tervapaperia. Paperi kulkee puurullien varassa käsinväännettävän puristimen kautta terva-altaasta kuivatustelineille. Heti tervaantumisen jälkeen sille siroitetaan sen yläpuolella olevasta säiliöstä kuivaa, hienoa hiekkaa. Valmistuskyky on n. 500 metriä päivässä, mikäli tervaa riittää.

Mutta tehtaassa myös jalostetaan tervaa erikoisuuneissa. Tärpättiä puhdistetaan eri tarkoituksiin, nyt sitä käytetään niukkojen valaistusainevarastojen täydentämiseen. Lisäksi valmistetaan tervasta öljyä, muun muassa vaseliinia sekä erilaatuisia kone- ja aseenhoitoöljyjä. 70% käytetystä tervamäärästä saadaan öljyiksi. Tästä on noin 10% kiinteätä rasvaa (vaseliinia), 60 % erivahvuisia voiteluöljyjä, joukossa erittäin hyvälaatuista koneöljyä sekä loppu pikiöljyä, jota voidaan käyttää esimerkiksi vernissan asemasta. Myös jäte - n.s. tervan vesi, talteenotetaan ja käytetään sitä puun kyllästämiseen ja maalaukseen. Sitä on saatu n. 6000–10 000 litraa.

Tehtaan nykyinen kuukausituotanto on siis n.  1500 kg tervaa, n. 500 kg tärpättiä, n. 4000–5000 litraa jätevettä. Sitä voidaan kohottaa ja rakenne on erittäin yksinkertainen ja halpa.

Olen selostanut tätä tehdesta näin tarkasti, koska sillä mielestäni voisi olla yleisempääkin merkitystä, nimenomaan voiteluöljy- ja rasvatuotannon kannalta. Mainittakoon, että JR 15 saa muun muassa kaiken tarvitsemansa saapasrasvan tehtaasta, jotapaitsi myöskin saippuaa on ryhdytty valmistamaan. Se on vielä kokeiluasteella, mutta tuntuu kuin pienellä eläinrasvasekoituksella saataisiin erinomainen saippua. Nyt valmistunut saippua on hyvää, mutta hieman pehmeää.

Mielestäni tehtaan laajentaminen (lisäuuni tai -uuneja sekä lisätyövoimaa kantojen hankintaan ja pilkkomiseen) sietää harkita. Koska ala on uusi ja sillä on vähän asiantuntijoita - ja tehtaan valmistusmenetelmät ovat ins. Arannon keksintöä, olisi hänet palkattava kokonaan tälle alalle - esim. linnoitusosaston toimesta. Kaikkien tehtaan tuotteitten kysyntä on miltei rajaton nykyisissä olosuhteissa.

Ev. luutn. E. I. Rytkönen

*selvennös: yksi aliupseeri ja 9 sotamiestä tai korpraalia


Lähde: Kansallisarkisto, Sörnäisten toimipiste. T-4444/1 [2] I/III. II Armeijakunta. Esikunnan linnoitusosasto. Yleinen ja salainen kirjeenvaihto 1942. Maaselän Ryhmän esikunnan kirje n:o 2762/V/7d/sal. Liite kirjeeseen.

Eli yhden upseerin yksikseen kehittämä tehdas tuotti kokonaiselle jalkaväkirykmentille (yli 3000 miestä!) valtavan määrän tuikitarpeellisia materiaaleja. Hukkaprosentti oli hyvin pieni ja sivutuotteillekin löytyi käyttöä. Melkoinen diplomi-insinööri! Valitettavasti Aarno Arannosta ei löydy sen kummemmin tietoja

Land of Mine

Land of Mine - tanskalaista laatua




Miten ihmeessä tanskalaiset tekevät sen? Sanotaan heti kärkeen, että Tanskan rannikon II MS jälkeisestä miinanraivauksesta kertova Land of Mine (2015) on erinomainen elokuva kaikin puolin. Katsoin elokuvan kotikatsomossa DVD:nä ja olin varautunut hyvään elokuvaan. Sainkin loistavan!

Kaiken kaikkiaan elokuvan kaari on seuraava: liittoutuneiden maihinnousun varalta Tanskan rannikolle on laskettu miljoonia miinoja (elokuvassa mainitaan 2,2 miljoonaa miinaa, mikä on uskottava luku). Keväällä 1945 sota on loppunut ja miinoja raivaamaan komennetaan ryhmä sotavangeiksi saatuja sotilaita. Tai eivät ne mitään sotilaita olleet vaan pelkkiä teini-ikäisiä pakko-otettuja sodan uhreja, vielä lapsia. Elokuvassa tanskalaiskersantti Rasmussen (josta käytetään elokuvassa myös aivan oikein virkanimitystä vääpeli, huom!) saa komennettavakseen ryhmän saksalaisia nuoria ja tehtävän raivata kaistale rantaa kymmenistä tuhansista miinoista. Draaman kaari syntyy Rasmussenin, joka elokuvan alussa pahoinpitelee ohikulkevan sotavangin, kiintyessä poikiin. 

Elokuvan jännitys ei synny toimintaelokuvien tyyliin siitä jännityksestä, että koska ja miten räjähtää vaan Rasmussenin ja hänen komennossaan olevien poikien suhteen syvenemisestä ja inhimillistymisestä. Katsoja on hyvin nopeasti poikien, saksalaisten II maailmansodan "pahisten" puolella. Monessa kohtaa katsoja järkyttyy siitä, että miten pojat tappaa viime kädessä ihminen päätöksineen, ei niinkään hiekan alla odottava miina. Elokuva ei myöskään mässäile verellä mutta ei peittele sitä mitä tapahtuu, kun kaverille käy onnettomuus miinaa purkaessa. Eloonjääneiden psyykkeeseen tulleet vammat välitetään valkokankaalle onnistuneesti.

Kuvaustyö on komeaa ja Tanskan rannat pirullisine piilolaisineen on talletettu filmille upeasti. Näyttelijätyö on samoin onnistunutta ja henkilöhahmot ovat hyvin uskottavia. Sotahistoriallisesti elokuva on hyvin tehty ja miinanraivaustyö on aidon näköistä. Kuinka moni on nähnyt sotadraamana onnistuneen mutta pioneerityötä mitä epäonnistuneimmin kuvanneen The Hurt Lockerin?

Hieman miinoista II maailmansodassa


Mainittakoon, että periaatteessa sotavankeja ei aiempien sopimusten perusteella saanut käyttää II Maailmansodassa miinanraivaukseen. Tämän kielsi muistaakseni Geneven sopimuksen kohta "sotavankeja ei saa käyttää vaaralliseen työhön", mutta koska miinoja ei erikseen määritelty eivät esimerkiksi Liittoutuneet piitanneet tästä tuon taivaallista. Tavallista oli, että saksalaiset sotavangit raivasivat rakentamansa miinakentän ja sen jälkeen heidät marssitettiin rinta rinnan sen yli paikallisväestön nähden. Rangaistuksen luonteen ohella siviilit saivat nähdä, että alue on todellakin turvallinen mutta kuinkahan moni pikkulapsi sai 1944–1945 nähdä saksalaissotilaan silpoutuvan kuoliaaksi tällaisessa näytöksessä? Sotavankien käyttö miinanraivauksessa kiellettiin vasta, kun Keski-Euroopan kentät saatiin raivattua eli kun se oli sodan voittaneille käytännöllisintä...

Suomalaisetkin käyttivät sotavankeja miinanraivauksessa sota-aikana. Esimerkiksi raivattaessa Hangon aluetta miinoista 1941–1942 käytettiin raivaustyössä sotavankeja, jotka olivat olleet mukana miinakenttien rakennuksessa. Muistaakseni nämä suostuivat tehtävään mielellään, sillä heille maksettiin siitä hyvin. He myös tunsivat miinoitussysteemit erinomaisesti ja toimivat suomalaisia pioneereja tehokkaammin tehtävässä. Sotavankien tappioista ei ole mainintoja. Juridisesti vapaaehtoisesti raivaustyöhön lähtevä sotavanki on hyvin ongelmallinen. Mistä tiedetään, onko hänet sittenkin pakotettu tehtävään?

Raaempi vaihe Suomessa oli poliittisten vankien käyttö miinanraivauksessa. Muistaakseni suomalaisvartijat kieltäytyivät lähettämästä kuorma-autossa tullutta vankilastia "miinanpolkemistehtävään". Itse suhtaudun kertomukseen epäillen, yritän vielä selvittää sen todenperäisyyttä.

perjantai 28. huhtikuuta 2017

Toinenkin Viestipataljoonan historiikki: VP 30:n historiikki julkaistu!

Tehdessäni Viestipataljoona 33:n historiikkia minuun otti yhteyttä kesällä 2016 Martti Susitaival Kaakkois-Suomen Viestikillasta. Heillä oli työn alla Rukajärven suunnalla jatkosodassa toimineen Viestipataljoona 30:n historiikki ja vaihdoimme puhelimitse ja sähköpostin välityksellä tietoja. 

Ehkäpä parhaimpana apuna minulla oli antaa Uudessa Aurassa kesällä 1941 julkaistu TK-miehen kirjoitus. Liedon museon blogiin Pikkumuseon haasteet kirjoittamassani tekstissä pidin sitä mahdollisesti VP 33:sta kertovana, mutta myöhempi tarkempi vertailu osoitti, että kyseessä olikin Viestipataljoona 30. Enpä siis turhaan kuvannut tuota Raision sanomalehtiarkistossa, etenkään kun teksti on kokonaisuudessaan mukana kirjan lopussa liitteenä.

Viestisotaa Rukajärvellä


Kirjan kansi. Kuva: Martti Susitaival

Kirja Viestisotaa Rukajärvellä - 14. Divisioonan viestitoiminta jatkosodan aikana 1941–1944 käsittelee nimensä mukaisesti jatkosodan aikaista Rukajärven aluetta ja viestitoimintaa alueella. Alueellahan taisteli pääasiassa 14. Divisioona, komentajana eversti Erkki Raappana (myöh. kenraalimajuri, Mannerheim-ristin ritari ja "korpikenraali"). Kirja ei siis ole täysin puhdas VP 30:n historiikki, sillä mukana on myös jalkaväkirykmenttien ja muiden osastojen viestiosastojen toimintaa.

Teos julkaistiin huhtikuussa 2017 Mikkelin Upseerikerholla. Kirjasta on otettu, kuten VP 33:n historiikistakin, 500 kappaleen painos. Tässä tarkemmat speksit:

Viestisotaa Rukajärvellä - 14. Divisioonan viestitoiminta jatkosodan aikana 1941–1944
Susitaival, Martti & Teittinen, Tapio
2017
Kaakkois-Suomen Viestikillan julkaisuja n:o 2
Pieksänprint Oy, Pieksämäki
ISBN 978-952-93-8575-1

Kovakantinen, sidottu, 251 sivua. Lähdeviitteistetty (508 viitettä)

Hinta ja saanti: ei vielä tiedossa.

Julkaisutilaisuus Mikkelin upseerikerholla. Kuva: Martti Susitaival


Sain oman kappaleeni postitse melkein heti kirjan julkaisun jälkeen. En ole kirjaa kokonaan lukenut mutta selaillut ahkerasti, mutta voin alustavasti antaa tässä arviota. Pohjana luonnollisesti vertailu omaan historiikkiini.

14. Divisioonan parissa työskentelevillä on se onni, että sen mukana liikkui ahkeria ja taitavia TK-kuvaajia. Valtaosa kirjan kuvituksesta onkin SA-kuvia, jotka virkistävänä vaihteluna on aidosti otettu siitä yksiköstä ja niistä miehistä, joita kirjassakin esiintyy. Välistä kirjoihin on valittu kuvituksena täysin sattumanvaraisia valokuvia tyyliin "Isäni palveli ilmavoimissa talvisodassa, tässä täytteeksi valokuva Boforsin ilmatorjuntatykistä Suursaaren edustalla jatkosodan aikana", mutta tässä ei onneksi ole lähdetty sille linjalle. Yksityisarkistoista on mukana vain muutama kuva. Oman kirjani linja oli pakosta päinvastainen: SA-kuvia ei ollut (parissa mahdollisesti esiintyy 1. Divisioonan viestimiehiä, mutta en ole varma), joten minun oli käytettävä yksinomaan yksityisarkistojen kuvia, mikä näkyy etenkin vuoden 1944 kuvituksessa.

VP 30:n komentajan kämppä Rukajärven suunnalla 6.2.1942. Kuva: SA-kuva.fi


Kirjassa on mukana runsaasti karttoja ja piirroksia, etenkin Jatkosodan historia -sarjasta. Itse en niitä mahdollisten tekijänoikeusrikkomusten perusteella uskaltanut ottaa vaan käytin mieluummin vanhoja karttoja, joihin kysyin vielä Maanmittauslaitokselta puhelimitse luvan. Sopivan rajauksen karttaan saatuani ja mittakaavan ränklättyäni liitin karttaan numeroilla olennaiset paikannimet sekä tekstiselosteeseen paikannimet. En usko, että Jatkosodan historian karttojen käytöstä oikeasti syntyy mitään ongelmia, sillä niitä liikkuu suoraan kopioituna 2/3 jatkosotajulkaisuista ja taisivat itsekin ottaa karttansa 1980-luvulla suoraan Suomen sota 1941–1945 sarjasta.

"Viestimiehen päätä ei korkeus huimaa. Ontajärvi, Rukajärvi 1942.03.23". Kuva: SA-kuva.fi


Erilaisten teknisten piirrosten kanssa Kaakkois-Suomen Viestikillalla on käynyt onni, sillä ne ovat usein hyvin selkeitä ja informoituja. 1. Divisioona taisi lopettaa puhelinkaavioiden teon hyvin nopeasti vanhan rajan ylitettyään kesällä 1941, asemasodan ajalta niitä on laadittu lähinnä rintamavastuun vaihtuessa vastaanotetuista yhteyksistä. Samoin linjakartat ja peitepiirrokset ovat suhteellisen helpot ymmärtää: harva 1. Divisioonan laatima peitepiirros on yhtä selkeä. Osasyynä tähän tosin oli se, että 1. Divisioonan piti rakentaa yhteyksiä kirjaimellisesti erämaassa, jossa karttalehdellä saattoi olla vain lampi, järvi ja pieni metsänvartijan tönö keskellä ei-mitään.

Kirjan lähdeaineisto on pääasiassa Rukajärven suunnan yhdistyksen arkistoista, missä heillä on mittavat aineistot. Annoin taannoin eräästä yhdistyksen aineistojen ja SA-kuvien pohjalta tehdystä kirjasta, nimittäin Esa Sirénin Sodan kuvista, ankaraa palautetta Agricolan sivustolla. Suorat haastattelutiedot on liitetty kirjaan omina, harmaalla pohjalla olevilla tietoikkunoilla tai kursivoituina lainauksina.

Etenemisjärjestys on kronologinen ja hyvin luettelomainen. Minulla oli samanlaisia ongelmia VP 33:n kanssa, mutta minä yritin purkaa luettelomaisen tiedon kaunokirjallisempaan asuun kun taas Viestisotaa Rukajärvellä esittää tiedot huomattavasti luettelomaisemmin. Tulos on monotoninen mutta kylläkin hyvin selkeä ja tukena on alkuperäisistä asiakirjoista sekä julkaisuista otettuja luetteloita ja taulukoita. Ratkaisu on siis perusteltu, ja kirjaa voi näin käyttää hyvin tukena muuta Rukajärven suunnan ja etenkin 14. Divisioonan toimintaa tutkiessaan.

Viestipataljoona 33:n ja Viestipataljoona 30:n historiikit poikkeavat monessa suhteessa keskenään. Viestisotaa Rukajärvellä - 14. Divisioonan viestitoiminta jatkosodan aikana 1941–1944 on siinä mielessä "parempi" historiikki, että mukana on paremmat kartat, leipätekstiä tukevia taulukoita sekä lähdeaineisto oli joissakin suhteissa parempi kuin VP 33:ssa, esimerkiksi pohjapiirroksia ja ennen kaikkea kattavia kalustoluetteloita on ollut käytössä. Kirjassa on liitteenä myös miehistöluettelo, jonka itse jätin liikekannallepanoa lukuun ottamatta pois VP 33:n historiikista. Syynä olivat yksityisyyspyynnöt sekä luettelon huono laatu. Vaikka sain listattua yli tuhat pataljoonassa palvellutta, tiesin silti että listassa oli puutteita ja valtaosa vuosina 1942–1944 pataljoonaan tulleista siirrettiin hyvin nopeasti jalkaväkirykmenttien viestiosastoihin.

Historiikissa on myös muitakin alueen viestiyksiköitä kuin VP 30, itse rajasin tarkoituksella jalkaväkirykmenttien ja tykistön viestiosastot pois. Osin syynä oli se, että 1. Divisioona oli reservidivisioona ja sen jalkaväkiosastoja ja muita osia alistettiin jatkuvasti muille ja vastaavasti 1. Divisioona sai jatkuvasti alistukseen muualta osastoja. Yhtenäisen viestitoiminnan luominen oli työn ja tuskan takana ja VP 33:n sekä 1. Divisioonan viestikomentaja kapteeni Armo Karkaus joutui tekemään hyvin poikkeuksellisia, mutta erinomaisen toimivia ratkaisuja. Ero pohjoisessa itsenäisesti toimivaan 14. Divisioonaan, joka oli suoraan Päämajan alainen, on suuri.

VP 30:n teos on suunnattu ensisijaisesti viestialan ammattilaisille, mutta historiikissa julkaistut veteraanien muistelut kiinnostanevat rivilukijaakin. Painopiste on nimenomaan viestitoiminnassa. Itse yritin parhaani mukaan saada rinnalle yksityiskirjeenvaihdosta, päiväkirjoista ja valistusupseerin kirjeenvaihdosta sotilaiden ajatuksia yksiköstä, sodasta ja viestitoiminnasta. Vaikuttaa siltä, ettei valistusupseerien raportteja mielialasta ole käytetty teokseen. Kansallisarkiston Sörnäisten toimipisteen kansiot on lueteltu vain tulonumeroilla  lähdeluettelossa, itse pyrin liittämään mukaan aiheen (komentotoimiston salainen kirjeenvaihto, komento- ja valistustoimiston yleinen ja salainen kirjeenvaihto jne.), aikarajan ja muita tietoja kansiosta. Lähdeluettelossa on myös teoksia (mm. Kauhanen, Riku. 2016. Viestipataljoona 33. Painettu Puolassa) joita ei ainakaan lähdeviitteiden perusteella ole käytetty käsittelyluvuissa, mutta niitä on varmasti käytetty taustalukemisina ja näin ollen ne on hyvä mainita.

Loppukaneetti: lisää viestimiehiä


Lopputulos: tarvitsemme lisää viestipataljoonien historiikkeja. Nyt käsiteltynä on jatkosodassa hyvin poikkeuksellisissa asemissa olleiden viestipataljoonien teokset. VP 33 oli Karjalan Armeijan reservinä 1941 olleessa 1. Divisioonassa kun taas VP 30 oli "yksinään" toimineen 14. Divisioonan viestipataljoona. Tarvitsisimme ainakin yhden historiikin Armeijakunnan viestipataljoonasta ja pari historiikkia "tavallisten" jalkaväkidivisioonien viestipataljoonista.

Suomalaisia viestimiehiä Äänislinnassa 17.10.1941 rakentamassa kirkasjohtolinjaa. Mahdollisesti VP 33:n väkeä, mutta voivat myös olla Armeijakunnan viestipataljoonan miehiä, sillä valtaosa VP 33:sta oli kuvan merkittynä ottokohtana jo siirtynyt pohjoiseen kohti Kontupohjaa. Kuva: SA-kuva.fi


Viestiala ei juurikaan kiinnosta "dramaattisuuden puutteen" vuoksi. Sotakirja, jossa yksittäinen suomalainen korpisoturi ei räjäytä vähintään viittä T-34 tankkia ei voi odottaa hyviä myyntilukuja. Silti viestiyhteydet ovat aivan olennaisessa osassa sodankäynnissä ja niiden historian ymmärtäminen ja kehitys on elintärkeää, etenkin Suomen kokoiselle maalle. USA:n ja Venäjän armeijat eivät oikein vieläkään ole oppineet niiden merkitystä sodankäynnille. Kun Venäjän armeija tunkeutui 8.8.2008 Georgiaan, sen viestiverkko kaatui täydellisesti. Venäläisupseerien oli tuolloin pidettävä yhteyttä joukko-osastoihinsa kännyköillään - Georgian matkapuhelinverkossa!

keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Arkistossa asioimassa eli huhtikuun huhkimisia

Tein taas kahden päivän reissun Helsinkiin arkistoasioissa ja tällä kertaa tutkittavana oli – Karhumäki. Nyt minulla oli tiedossa pari kansiota, joiden sisällöstä olin varma ja useita otin mukaan tarkasteluun hakuammunnalla.

Edelleenkään en löytänyt 1942 asiakirjoissa useaan otteeseen mainittua piirrosta Karhumäen kaupungista talonnumeroineen, joten lienee pakko hyväksyä että aiemmin löytämäni epämääräinen ja suttuinen piirros on tämä kyseinen kartantapainen. Löysin myös Karhumäen alue-esikunnan karttakokoelman, mutta jostain syystä siinä oli pelkästään Syvärin alueen tiekarttoja!

Melkoisena ylläripyllärin löysin ÄÄNISLINNAN KARTAN suomalaisilla kadunnimillä! Luulin, ettei sellaista ole olemassa. Miksi tämä ei ollut mukana Jukka Kulomaan kirjassa? Sen olisi arviolta saanut kirjan pienestä sivukoosta huolimatta ehkä kuutena osana mukaan tai loppuun taitettavaksi liitteeksi. Toisaalta ehkä taittotekniikka ei tuolloin ollut vielä riittävän kehittynyttä.

Karhumäen Aseman Komennuskunnan takavarikkovihko. Vaatteita ja muuta riitti kyllä takavarikoitavaksi, kun valtion omaisuutta yritettiin muiluttaa kotiin. Kuva: Kansallisarkisto Sörnäisten toimipiste.


Pengoin lisäksi Karhumäen rautatieasemalla liikkuneiden sotapoliisipartioiden takavarikkokirjoja. Pienenä yllätyksenä kameroita takavarikoitiin melkoisesti, mutta muuten tulos oli odotettu: valtava määrä puolustusvoimien omaisuutta eli käytännössä vaatetusta, jota yritettiin muiluttaa kotiin. Tutkin myös Karhumäen rintamateatteria ja Karhumäen Tivolia. Näyttelijöiden kirjeenvaihto oli sangen hupaisaa luettavaa.

Karhumäen siviileistä sain suuren määrän uutta tietoa. Hakuammunta kannatti, sillä työluvista ja litteroista löytyi yhtä sun toista mielenkiintoista. Sen sijaan Karhumäen lohkon miinoitussuunnitelmista ei löytynyt hyödyllisiä karttoja: kaikki ne koskivat vain Poventsaa ja rintamaa siitä pohjoiseen. Toivoin että jonkin, esimerkiksi talvena jäälle tehtävän miinoituksen pohjana olisi käytetty jotakin kaupunkikarttaa tai luonnosta.


Yksi Poventsan suunnan miinakentistä "Kolari". Kentässä oli pääasiassa valohälyttimiä. Kuva: Kansallisarkisto, Sörnäisten toimipiste.


Kaikkiaan aivan onnistunut keikka, mikäli ei lasketa helvetillistä paluumatkaa bussissa. Eteen istui kaksivuotias kakara joka kirkui kuin lokki melkein koko matkan. Tuumin, että onneksi on kännykkä, siinä virtaa ja musiikkia sekä kuulokkeet. Huomasinkin heti, että kuulokkeet olivat sanoneet itsensä irti (tarkemmassa tarkastelussa totesin johdon olevan melkein poikki kytkimen juuressa). Tuli kyllä kiusaus vaientaa ääntä käyttäen tarpeettomaksi käyneitä kuulokkeita tai tarkemmin niiden johdonpätkää, mutta onnistuin välttymään pakonomaiselta kuristusrefleksiltä. 1½ tuntia huudettuaan lapsi sentään rauhoittui.

keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Turun linnaan jatkosodan aikana Itä-Karjalasta kuljetettu kirkollinen esineistö

Viestittelin taannoin Turun museokeskuksen tutkijan Kari Hintsalan kanssa Kansallisarkistosta löytämäni luettelon johdosta. Luettelo oli "niistä itäkarjalaisista ikoneista ja muista kirkollisista esineistä, jotka sodan 1942 - 1944 on pelastamis- tai konservoimistarkoituksissa jouduttu siirtämään alkuperäisiltä paikoiltaan joko Itä-Karjalassa tai Suomessa oleviin säilytyspaikkoihin." Se lienee tuttu monille Antti Laineen tai Tenho Pimiän tuotantoa lukeneelle.

Luettelon taustalla on vänrikki/maisteri Lars Petterssonin, taidehistorioitsijan 1942–1944 Itä-Karjalassa tekemä luettelointi- ja tutkimustyö. Pettersson oli pirun pätevä ammattilainen, jolta jäi dokumentoimatta vain yksi kirkko ja yksi tsasouna hänen ollessan Itä-Karjalassa. Luettelot ja piirrokset on laadittu ihailtavalla tarkkuudella ja asiantuntemuksella. Sittemminhän mies väitteli 1950 Äänisniemen kirkkoarkkitehtuurista (Die kirchliche Holzbaukunst auf der Halbinsel Zaonež'e in Russisch-Karelien: Herkunft und Werden) ja hänestä tuli 1951 Helsingin yliopiston taidehistorian professori 30 vuodeksi. Hänen vieraillessaan eläkkeellejäämisen jälkeen 1989 Neuvostoliitossa kutsuttuna vieraana Kiizin museon henkilöt olivat ihastuksesta ihmeissään: hänen venäjäksi käännetty väitöskirjan käsikirjoitus oli museon oppaiden perustyökalu ja nyt heidän edessään oli alan legenda ilmielävänä. Mutta tästä voisi kertoa vielä paljonkin, ehkä kirjoitan lisää myöhemmin toisessa postauksessa. Joka tapauksessa Petterssonin ansiota on, että suuri määrä ikoneita evakuoitiin sodan alta turvaan.

Suomalaisista jatkosodassa voi sanoa ainakin sen positiivisen seikan, että näiden siirtojen tarkoitus oli vilpittömästi suojella huomattavaa kirkollisesineistöä. Niistä piti olla 1944 näyttely Helsingissä, mutta sen avajaiset peruttiin. Näyttelyn teemana oli "Taiteensuojelua sodan aikana" ja luettelossa lukee, että esineet oli nimenomaan tarkoitus palauttaa Itä-Karjalaan. Moni ikoni oli kipeästi konservoinnin tarpeessa ja puoliksi ääneen lausuttuna pelkona oli, että suomalaiset sotilaat saattaisivat murtautua tiloihin ja varastaa esineitä Itä-Karjalassa hyvistä ja lukituistakin varastoista.

Turun linnan varastoja oli tuhoutunut pommituksissa kesäkuussa 1941, ja museolle oli valmistunut kunnostetut varastotilat, jotka kestivät paremmin myös sodankäyntiä. Tästä syystä paljon esineistöä kuljetettiin linnassa toimivan kaupunginmuseon suojiin. Turkuun ikonit kuljettu asiakirjojen mukaan Gd-vaunu 46231. Siirto tehtiin ilmeisesti vuoden 1943 aikana.

Kaikkiaan esineitä kuljetettiin seuraaviin paikkoihin (lyhenne ja selitys)

TL = Turun linna

E = tohtori Ervastin talossa Kuusamossa
H = Heinälahden kesäkirkossa Limosaarella,
HM = Pälkäne, Närin kartano,
I = IIvinän kylässä olevassa talossa,
KM = Kansallismuseo,
KS = Kurgenitsan tsasouna, Limosaari,
N = Peuran Museo, Rautalampi,
PK = Pyhän kolminaisuuden kirkossa Äänislinnassa,
RK = Rikukylän kirkossa Soutjärvellä (on muuten hienoin paikannimi koskaan!),
V = Vornpään kirkon luona olevassa varastossa ja

VK = Äänislinnan Varuskuntakirkossa (Piispanpalatsi),

Esineitä säilytettiin myös varsinaisissa kirkoissa tai tsasounoissa ( käytettiin lyhennettä K),

Kuva: Kansallisarkisto, Sörnäisten toimipiste.

Luettelossa mainitaan kirkkorakennus, josta esine on peräisin (jos tieto on), kirkon peiteluku ja sitä seuraava esinenumero ja kuvaus esineestä (aihe, ajoitus, mahd. tekijä ja laatu, esineen mitat sekä mahdollisesti sijainti kirkossa).

Ikoneista ja muusta esineistöstä valtaosa palautettiin luonnollisesti Neuvostoliittoon sodan jälkeen, mutta kaikessa hässäkässä osa (todellakin) unohtui Kansallismuseon ja Turun linnan varastoihin. Tuolloinhan oli museoalallakin monenmoisia suunnitelmia esimerkiksi Suomen museokokoelmien helmien pelastamiseksi Ruotsiin Neuvostoliiton miehityksen varalta. Mainittakoon että ikoneista on kiinnostavaa keskustelua Urho Kekkosen päiväkirjoissa (3 osa) ja niistä koottiin näyttely Turun linnaan vuonna 2005. Näyttely oli esillä tullivirkailijoiden takavarikoimilla ikoneilla täydennettynä Lappeenrannassa vuonna 2013.

Neuvostoliittoon 1944 kuljetetut ikonit olivat tuhoutua, kun se sijoitettiin taas Petroskoiksi muuttuneessa kaupungissa museon puuvajoihin. Onneksi moskovalaiset asiantuntijat kutsuttiin talven jälkeen hätiin ja ilmeisesti he onnistuivat pelastamaan koko kokoelman.

Ajattelin purkaa Turun linnaa koskevan luettelon tänne. Eli kirkko isona otsikkona, sen jälkeen tai esineiden jälkeen mistä kohtaa kirkkoa esine on otettu (jos mainitaan) ja alla luettelokoodi (eli kirkon numero ja sen perään esineen numero) ja millainen esine on (eli aihe ja koko). Järjestyksessä alusta tai keskeltä (ja luonnollisesti lopusta) puuttuvat numerot ovat siis esineitä, joita ei viety Turun linnaan. Melko monesta paikasta ikonit vietiin Turkuun mutta muu esineistö muihin tiloihin.


Kiisin talvikirkko (Кижи)



Huom! Kirkko kulkee myös nimillä Kiishi, Kiizi, Kiz jne. Talvi- ja kesäkirkko sijaitsevat vierekkäin Kizin saarilla ja ovat nykyään UNESCOn maailmanperintökohteita. Kiisin ulkomuseon verkkosivut löytää sivulta (myös englanniksi!) http://kizhi.karelia.ru/

Kiizin/Kizin kesä- ja talvikirkko. SA-kuva.fi

Kiizin talvikirkko sisältä. Kuva: SA-kuva.fi



Alttarihuoneen kaakkoisseinä

3/61 Vanhan Test. P. Kolminaisuus 38,5 x 42 cm

Eteisein eteläseinällä, oven yläpuolella

3/62 Nikolaus Ihmeentekijä 33 x 54 cm

3/63 Apostoli Pietari 33 x 54 cm

3/64 Arkkienkeli Mikael 34 x 54 cm

3/65 Neitsyt Maria 34,5 x 55 cm

3/66 Kristus 37,5 x 54 cm

3/67 Johannes Kastaja 34 x 55 cm

3/68 Arkkienkeli Gabriel 36 x 55 cm

3/69 Apostoli Paavali 34 x 54,5 cm

3/70 Basilius Suuri 34 x 54,5 cm


Kiisin kesäkirkko

 

Kiizin kesäkirkko sisältä. Pääosa kesäkirkon esineistöstä meni Peuran museolla Rautalammille. Kuva: SA-kuva.fi


Neitsyt Maria ja lapsi. Kuvapinta helmillä kirjailtu, reunus kullatus hopeapellin peittämä, jossa kultasepän leimat (Moskovan) ja vuosiluku 1733. Kohoreun. rak. 2. 28,25 x 32 cm. Irrallaan eteisessä.



Bereznajan tsasouna

 


5/1 Filippus, Lukas, Matteus 49 x 50 cm

5/2 Jakob, Johannes, Pietari, Mikael 50 x 64 cm

5/3 Kristus Pantokrator Marian ja Johanneksen ympäröimänä 50 x 62 cm

5/4 Gabriel, Paavali, Andreas, Simon 50 x 64 cm

5/5 Markus, Varlaam, Tuomas 50 x 50 cm

5/6 Profeetta Elias 33 x 87 cm

5/7 Neitsyt Maria ja lapsi soikeassa aureolissa 57 x 82 cm

5/8 Pietari ja Paavali keskellä, yljäällä Kristus 78 x 92 cm

5/9 Kristuksen ylösnouseminen 61 x 92 cm

5/10 Pyhä Nikolaus Ihmeentekijä 57 x 80 cm

5/11 Jeesuksen pää 27 x 31 cm

5/12 Johannes Kastajan pää 25 x 32 cm

5/13 Neitsyt Maria 28 x 32 cm



Tipinitsan kirkko

 

Tipinitsan kirkko, ikonien sijainti. Maisteri, vänrikki Lars Petterssonin piirros. Kuva: Kansallisarkisto, Sörnäisten toimipiste.


6/1A P. Gregorius Teologi 32 x 23 cm

6/1B Vasilij Veliki, arkkienkeli Mikael 32 x 66 cm

6/2A Apostoli Pietari 30 x 33 cm

6/2B Profeetta Zacharia (rintakuva), Neitsyt Maria (vartalokuva) 31 x 55,5 cm

6/3 P. Savvati, P. Sosima ja P. Herman (?) 73 x 73,5 cm

6/4 P. Sosima 36 x 89 cm

6/5 Jeesuksen kasvot "en face" 73 x 76 cm

6/6 Aleksander Syväriläinen 32 x 90 cm

6/7 Alexei Jumalanihminen 31 x 90 cm

6/8 Miespyhimys 31,5 x 89,5 cm

6/9 Apostoli Pietari 37 x 90 cm

6/10 Arkkienkeli Mikael 36 x 90 cm

6/11 Neitsyt Maria 37 x 90 cm

6/12 Jeesus Kristus 68 x 82 cm

6/13 Arkkienkeli Gabriel 40 x 89,5 cm

6/14 P. Johannes (evank.) 38 x 90 cm

6/15 Apostoli Paavali 36 x 89 cm

6/16 P. Savvati, Solovetsin ihmeentekijä 37 x 89 cm

6/19 P. Johannes Chrysostomus, P. Gregorius ja Vasilij Velikij 74 x 72 cm

6/21 Miespyhimys 32 x 84 cm

6/22 Profeetta Jesaja ja Lazaruksen kuolleista herättäminen 34 x 84 cm

6/23 Profeetta Daniel ja Jeesuksen esiinkantaminen temppelissä 36 x 84,5 cm

6/24 Profeetta Mooses ja enkelin ilm. Marialle 37 x 84,5 cm

6/27 Profeetta Zacharia ja vanh. test. P. kolm. 40 x 85 cm

6/28 Profeetta Joonas ja N. Marian kuolema 37 x 84 cm

6/31 P. Arkkienkeli Mikael + 12 sivukuvaa 74 x 90 cm

6/32 P. Stefanus 55 x 141 cm

6/33 Kristuksen pää 22,5 x 22,5 cm

6/34 Katuvainen ryöväri 55 x 161 cm

6/35 Herra Sebaot 23,5 x 24 cm

6/36 Arkkienkeli 15 x 15 cm

6/37 Evank. Lukas 15 x 14,5 cm

6/38 Evank. Lukas 15 x 14,5 cm

6/39 Neitsyt Maria 15 x 15 cm

6/40 P. - 15 x 14,25 cm

6/41 Kristuksen tuonelassakäynti 94 x 101 cm

6/42 N. Maria ja lapsi 58 x 73,5 cm

6/43 N. Maria ja lapsi 71 x 83 cm

6/44 N. Maria ja lapsi 67 x 88 cm

6/45 Kohoreunainen, rak. 1. 67 x 79 cm

6/46 Kohoreunainen, rak. 1. 70 x 79 cm

6/47 Eliaan taivaaseenlähtö 88 x 102 cm

6/48 Vanhan testamentin Pyhä Kolminaisuus 26 x 30 cm

6/49 Kohoreunainen, rak. 2. 47 x 49 cm

6/51 Prof. Eliaan taivaaseenlähtö 54 x 64 cm

6/55 Kristuksen taivaaseenastuminen 85 x 106 cm


Igumenovskajan tsasouna



7/2 N. Maria, Gabriel, Kristus, Mikael ja Johannes 67 x 70,5 cm

7/3 Apost. Lukas ja Filippus 64,5 x 71 cm

7/4 Apost. Tuomas ja Bartholomeus 64 x 71 cm

7/5 Apost. Filippus ja Jakob 64,5 x 71 cm

7/6 Apost. Markus ja Andreas 49,5 x 71 cm

7/7 P. Julitta 72 x 82 cm

7/8 Kristuksen  ylösnouseminen ja tuonelassakäynti 71 x 84 cm

Huomautus: 7/4 – 7/8 löytyivät kylän taloista, jonne asukkaat olivat korjanneet ne talteen.


Vitshinyj'in tsasouna (Kuusiranta)



8/1 Puulieriö, maalauksin koristeltu 24 x 101 cm

8/2 Puulieriö 20 x 107,5 cm

8/3 Puulieriö 20 x 98 cm

Huomautus: 8/1–8/3 irrallaan tsasounassa


Rimin tsasouna



9/1 Kristuksen ylösnousemus ja tuonelassakäynti 61 x 74 cm

9/2 Maria ja lapsi (Vladimiril. Jumal. äiti) 63 x 72 cm

9/3 P. Johannes Kastaja 56 x 73 cm

Huomautus: 9/1–9/3 irrallaan tsasounassa


Paltegan tsasouna (Velikaja Niva)



10/1 P. Solovetskin ihmeentekijä 90 x 94 cm

10/2 P. Venjamin (ylh.) ja Abraham (alh.) 30 x 91 cm

10/3 N. Maria lapsi rinnassaan, Kristus Pantokrator (50 x 90 cm)

10/4 P. Prof. Tsaari Salomon (ylh.) ja P. apost. Paavali (alh.) 30 x 90 cm

10/5 P. prof. Sefanja (ylh.) ja apost. Simon (alh.) 30 x 91 cm

10/6 P. prof. Elisei ja apost. Filippus 30 x 91 cm

10/7 P. -  -  ja apost. Jakob 30 x 91 cm

10/8 Maria ja lapsi valtaistuimella 90 x 92 cm

10/9 Kristuksen ylösnouseminen 80 x 91 cm


Täysiän tsasouna (Patrovan pp. piiri)



11/1 Profeetta - ja apostoli -  21,5 x 90,5 cm

11/2 Profeetta - ja apostoli -  32 x 88,5 cm

11/3 Profeetta - ja apostoli -  29 x 90,5 cm

11/4 Profeetta - ja apostoli -  30 x 91 cm

11/5 Profeetta - ja apostoli -  31,5 x 89 cm

11/6 Kaksiosaisen ikonin kehysosa 60 x 71

Huomautus: 11/1–11/6 irrallaan ullakolla


Peskin tsasouna (Patrovan pp. piiri)



12/1 P. apostoli Pietari 22,5 x 68,5 cm

12/2 P. Johannes 32 x 69 cm

12/3 P. apostoli Paavali 32 x 69 cm

12/4 P. apostoli 32 x 68,5 cm

12/5 p. Aleksanteri Nevski 43,5 x 53 cm

Huomautus: 12/1–12/5 irrallaan ikonostaasissa


Terehovan tsasouna



13/1 P. Nikolaus ihmeentekijä 24,5 x 29,5 cm

13/2 Madonna ja lapsi 22,75 x 28 cm

Huomautus: 13/1–13/2 Esihuoneen itäseinällä


Kosmajärven talvikirkko (Kosmajärven pp. piiri)



14/1 Neitsyt Marian kuolema alttarihuon. pohj. sein. itäosassa 100 x 108 cm

14/2 Kristuksen ylösnousemus, tuonelassakäynti (keskikuva) sekä 12 kuvaa Kr:n kärsimyshistoriasta, täytekuvina taivaallinen hierarkia. Alttarihuoneen itäseinällä  28,25 x 44,75 cm

14/3 Kristuksen käsintekem. kuva. Alttarihuoneen eteläseinällä 67 x 88 cm

14/4 P. Aleksanteri Syväriläinen sekä 16 kuvaa pyh. elämästä. Eteläisessä kuoriaitiossa 74 x 90,25 cm

14/5 N. Marian suojelus. Esihuon. ikonostaasin pohjoisessa yläkulmassa 77,25 x 91,25 cm

14/6 N. Maria ja lapsi. Esihuon. pohj. seinällä. 78,5 x 91,25 cm

14/7 Nikolaus ihmeentekijä. Esihuon. eteläseinällä 30,25 x 35,25 cm

14/8 Kuningasportin oikea puolisko. Irrallaan eteisen komerossa 42,02 x 152 cm


Shoglovan tsasouna (Kosmajärven pp. piiri)



15/5 Vanh. test. P. Kolminaisuus 48,50 x 68,50 cm

15/6 P. apostolit Pietari ja Paavali 63,50 x 75,50 cm

15/7 Kristuksen tuonelassakäynti 49,50 x 74 cm

15/8 Evankelistat Lukas ja Matteus. Maalattu 1911 48,75 x 76 cm


Purginon tsasouna (Kosmajärven pp. piiri)



16/1 P. Yrjänä 65 x 86 cm

16/2 P. Nikolaus Ihmeidentekijä 66,25 x 86,50 cm

16/3 P. Johannes Teologi 66 x 86,50 cm


Mähkäjä selgän tsasouna (Kosmajärven pp. piiri)



17/1 Deesis. Irrallaan itäseinällä 120,75 x 48,25 cm


Novinkan tsasouna (Kosmajärven pp. piiri)



18/1 N. Maria ja apostolit 75 x 89,25 cm

18/2 N. Maria ja lapsi 75,5 x 92 cm

18/3 Kristus kahden pyhimyksen rukoilemana 48,25 x 56,25 cm

Huomautus: 18/1–18/3 viereisen talon alustassa.


Bykovan tsasouna (Kosmajärven pp. piiri)



19/1 P. prof. Habakuk ja apost. Filippus 29,25 x 98,50 cm

19/2 P. prof. Daniel ja P. apost. Simeon [mitat puuttuvat, bloggaajan huom.]

19/3 P. prof. Jeremias ja P. apost. Tuomas 29 x 98,50 cm

19/4 Prof. Eliaan taivaaseenlähtö ja N. Maria ja lapsi 69,75 x 38,75 cm

19/5 P. prof. Elisei, P. apost. Barttolomeus 28,75 x 107 cm

19/6 P. prof. Mooses ja P. apost. Matteus 28,50 x 107 cm

19/7 P. prof. Jesaja ja P. apost. Jakob 28,75 x 107 cm

19/8 P. prof. Elias ja P. apost. Jakob nuorempi 29,75 x 107 cm

19/9 Puinen, ontto lieriö, koristettu tyylitellyin akantuskuemorin 18,50 x 83 cm

Huomautus: 19/1–19/9 irrallaan sisähuoneessa


Uskin tsasouna (Kosmajärven pp. piiri)



20/1 Kristuksen käsintekem. kuva 28 x 31 cm
Irrallaan sisähuoneessa.


Jandomjärven vanha kirkko



21/4 P. Antonius, kokofiguuri. Kohoreunainen, rak. 5. 36,5 x 81,5 cm

21/9 P. Nikolaus, vartalokuva. Kohoreun. rak. 5. 44,5 x 59,5 cm

21/10 Profeetta Elias, vartalokuva. Kohoreun. rak. 5. 41 x 60 cm

21/11 Miespyhimys, jolle Kristus ilmestyy. Kohoreun. rak. 2. 45 x 56 cm

21/12 Deisos-sarja, tasapint. rak. 1. 199,5 x 54 cm

Ikonit 21/8–21/11 ovat olleet samoissa kehyksissä kuin 21/12 kirkon eteisen itäseinällä, oven eteläpuolella.

21/13 Ainutsyntyinen (Viimeinen tuomio), kohoreun. rak. 1 (3 poikkipienaa). Eteisen pohjoisseinällä. 160 x 180 cm

21/16 Arkkienkeli Gabriel 40 x 81 cm

21/17 Arkkienkeli Mikael 40 x 82 cm

21/18 Johannes Chrysostomus 40 x 95 cm


Seletskajan tsasouna (Seletskajan pp. piiri)



22/1 Enkeli ilmestyy N. Marialle, Jeesus ratsastaa Jerusalemiin, Kristuksen kirkastuminen. Tasapint., rak. 1 130,5 x 37,5 cm

22/2 Jeesuksen syntyminen, Jeesus ristillä, Esiinkantaminen temppelissä, Tasapint. rak. 1. 131 x 38 cm


Uusiselän kirkko



Bloggaajan huomio: suurin osa Uusiselän esineistöstä Äänislinnan varuskuntakirkossa (VK)

23/21 N. Maria kirjoituskäärö kädessä, vartalokuva, 27,5 x 31,5 cm
Akantus-aiheiset, leikatut puukehykset, ylinnä trifoliakaari, jonka keskellä pyöreä, maalattu medaljonki 48,5 x 78 cm

Huomautus: Ikonit 23/1–23/21 olivat kaikki irrallaan tornissa ja ovat mahd. kuuluneet kirkon alkuper. sisustukseen ennen 1800-luvun puolivälissä tapahtunutta perusteellista korjausta. Kaikki korjauksen tarpeessa.


Soksun kivikirkko



25/7 N. Marian suojelus. Tavattu pellolta, alkuaan puretussa puukirkossa. Mahd. kirkon nimikkoikoni. Pahasti rappeutunut, mutta kannattaa korjauttaa museotarkoituksiin 98 x 95 cm

25/8 Profeetta Benjamin, vartalokuva 29,5 x 37 cm

25/9 Profeetta Habakuk, vartalokuva 30 x 40 cm

Huomautus: Ikonit 25/8–9 ovat kuuluneet samaan neliosaiseen tauluun, josta ne on sahattu irti. Alkuaan puretussa puukirkossa, saatu Parashavja Muraschkovalta.


Soksun Vasiliston tsasouna



26/1 P. Ristin kohottaminen. Tasapint. rak. 2. Ollut alkuaan nyttemmin Vako O/Y:n lihakauppana toimivassa tsasounassa, sittemmin Gregor Kusminin talon ikkunan tukkeena. 68 x 86,5 cm


Himjoen kirkko

 

Himjoen kirkko, ikonien sijainti. Maisteri, vänrikki Lars Petterssonin piirros. Kuva: Kansallisarkisto, Sörnäisten toimipiste.


Alttarihuone

29/1 Tihvinil. Jumaläiti. Tasapint. rak. 3. 33 x 51 cm

29/2 Kristus, vartalokuva. Tasapint. rak. 4. 42 x 52 cm

29/3 N. Maria ja Jeesus Emanuel, tasapint. rak. 4. 48 x 55 cm

29/4 Johannes Kastaja enkelinä. Kohoreun. rak. 2. 26,5 x 31 cm

29/5 N. Maria arkkienkelien ja apostolien ympäröimänä. Kohoreun. rak. 3. 23 x 27 cm

Huomautus: Ikonit 29/1–29/5 ilm. jotakin paikallista koulukuntaa, varhaista 1800-lukua.

29/6 N. Maria valtaistuimella apostolien ympäröimänä. Tasapint. rak. 2. 76 x 89 cm

29/7 Tihvinil. Jumaläiti. Tasapint. rak. 2. 31 x 33,5 cm

Kirkkohuone

29/8 Kristuksen Ylösnouseminen sekä 12 sivukuvaa. Peltireunusteinen, tasapint. rak. 2. 45,5 x 52,5 cm

Eteishalli

29/9 Tihvinil. Jumaläiti. Tasapint. rak. 2. 28,5 x 34,5 cm

29/10 Kristuksen Tuonelassakäynti. Tasapint. rak. 4. 29  24,5 cm

29/11 Jeesus ratsastaa Jerusalemiin, tasapint. rak. 4. 29,3 x 30,4 cm

29/12 Esiinkantaminen temppelissä. Tasapint. rak. 4. 28,6 x 34,7 cm

29/13 P. Sosima ja P. Savvati. Peltireunusteinen (hopeaa), tasapint. rak. 2. 27,5 x 33 cm

29/14 Kasanil. Jumaläiti. Tasapint. rak. 2. 37 x 40,7 cm

29/15 Kristuksen käsintekem. kuva. Tasapint. rak. 2. 37,5 x 46,4 cm

29/16 P. Nikolaus Ihmeidentekijä. Tasapint. rak. 2–4. 37,3 x 46 cm

29/17 Feodorovil. Jumaläiti. Tasapint. rak. 2. 26,7 x 33 cm

29/18 Piispat Fralov ja Lavr vuorella. Peltireunusteinen, tasapint. rak. 2. 31,5 x 33,5 cm

29/19 Kristuksen taivaaseenlähtö. Tasapint. rak. 4. 28,5 x 33 cm

29/20 P. Yrjänä surmaa lohikäärmeen. Tasapint. rak. 2. 36,5 x 45,7 cm

29/21A Kuninkaanoven vasen puolisko. Enkeli ilmestyy N. Marialle, evank. Johannes ja Lukas, leivänjako P. Ehtoollisessa. 42 x 172 cm

29/21B Kuninkaanportin oikea puolisko. N. Maria (jolle enkeli ilmestyy), viininjako P. Ehtoollisessa, evank. Matteus ja Markus 41,2 x 172,4 cm

29/21C Kuninkaanoven päällyskappale. Tuomaksen epäily, Lazaruksen kuolleistaherättäminen 103 x 49,4 cm

Eteishallin kappelissa olevia ikoneja

29/22 Smolenskil. Jumaläiti (tekstattu laudan taakse). Peltireunusteinen, tasapint. rak. 4. Irrallaan kappelin kuninkaanportin yläpuoleisella listalla. 26 x 30 cm

29/23 Kristus antokrator. Peltireunusteinen, tasapint. rak. 2–4. 38,5 x 47,2 cm

29/24 Pietá (ks. https://fi.wikipedia.org/wiki/Piet%C3%A0). Peltireunusteinen, tasapint. rak. 4. 40 x 44,5 cm

29/25 Kristus ristillä sekä 20 sivukuvaa hänen elämästään. Tasapint. rak. 2. 89,5 x 107,5 cm

29/26 Kristuksen Tuonelassakäynti ja kirkastuminen sekä 26 sivukuvaa, esittäen kohtauksia kristuksen elämästä. 38,3 x 47,9 cm


Himjoen kirkko, eteishallin ja ikonikaapin ikonit. Maisteri, vänrikki Lars Petterssonin piirros. Kuva: Kansallisarkisto, Sörnäisten toimipiste.


Eteinen

Ikonikaappi sisäoven eteläpuolella

29/27 Eri pyhimyksiä koko- ja vartalokuvina. Kohoreun. rak. 2. 25 x 31 cm

29/28 P. Nikolaus Ihmeidentekijä. Kohoreunainen rak.  2. 26,5 x 31,6 cm

29/29 Kolme miespyhimnystä ja naispyhimys, kokofiguureina, tasapint. rak. 3. 28 x 31 cm


Kaskesojan kirkko

 

30/1 Kristus ristillä, molemmin puolin N. Maria, Johannes, Longinus ja arkkienkelit Mikael ja Gabriel. Tasapint. rak. 1. Sinivihreä tausta, erittäin korkea taiteellinen taso. Reunuksessa 44 sivukuvaa. Todennäköisesti 1600-luvulta. 175 x 173 cm

30/2 P. Nikolaus Ihmeidentekijä sekä 36 sivukuvaa. Tasapint. rak. 1. Ilm. muusta työpajasta kuin edell. ikoni. 119 x 135 cm

30/3 P. Varlaam. Hutinín ihmeidentekijä, sekä 30 sivukuvaa. Kohoren. rak. 1. Mielenkiintoisia yksityiskohtia, m. m. nurkkasalvosrakennus, rekiretki y.m. 98 x 94,5 cm

30/4 Vanh. Test. P. Kolminaisuus. Kohoreun. rak. 1. 83 x 94,5 cm

30/5 N. Marian kuolema. Kohoreun. rak. 2. Sinivihreä tausta. 66,5 x 75 cm

30/6 P. Medost. Jerualemin patriarkka, 8 sivukuvaa. Kohoreun. rak. 1. 61 x 73,5 cm

30/7 Deisos-sarja, epätavallisesti sommiteltu. Ylh. Kristus, Maria ja Johannes Kastaja medaljongeissa, alh. apostolit, myös medaljongeissa vartalokuvina. Kohoreun. rak. 1. 60,5 x 77,5 cm


Huomautus: Ikonit 30/1–30/7 kaikki peräisin Himjoelta Kaskesojalle siirretystä tsasounasta, joka perimätiedon mukaan on ollut n. 300 v. vanha. Kappeli on nyttemmin purettu ja ikonit sijoitettu kirkkoon. Ikoni 30/1 oli erään talon ullakolla väliseinänä, josta se otettiin talteen.


Kontupohjan vanha kirkko 

 

Kontupohjan vanha kirkko, ikonien sijainti. Maisteri, vänrikki Lars Petterssonin piirros. Kuva: Kansallisarkisto, Sörnäisten toimipiste.


32/1 N. Maria, kaikkien surevien lohdutus. Tasapint. rak. 1. Eroaa kuvaseinän muista ikoneista tyylinsä puolesta. Alarivin toinen vasemmalta. 89,5 x 93,5 cm

32/2 Arkkidiakoni Stefanus, diakoniovi. Kokofiguurina. Alarivin kolmas vasemmalta 76 x 192 cm

32/4 Kristus kokofiguurina, kuuluu alkuperäiseen kokonaisuuteen. Löytyi alttarihuoneen lattian alta. Tasapint. rak. - Kunink. ovesta  ensim. oikealle 46,5 x 93 cm

32/12 Kuninkaanoven puolisko, jonka kohoreunaisiin pintoihin maalattu N. Maria (ilmestys), evank. Matteis ja evenk. Markus. Taustassa goottilaista arkkitehtuuria 35 x 151 cm

32/13 Pielipylväs, kuuluu edelliseen kuninkaanoveen. Yht. 4 henkilökuvaa, ilm. kirkkoisiä 8,5 x 151,5 cm

Huomautus: 32/12–32/13 eivät kuulune nykyiseen kuvaseinään. Olivat irrallaan kirkossa.

Kirkkohuoneen sivuseinät

32/14 N. Maria, vartalokuva. Tasapint. rak. 4. Herkullinen väritys. Ei saman mestarin työtä kuin kuvaseinä. Akantuskoristeiset kehykset. Pohjoisseinällä, läntisen ikkunan yläpuolella 61 x 71,5 cm

32/15 Johannes Kastaja, vartalokuva, malja kädessä. Tasapint. rak. 2. Tyyli, rak. ja kehykset kuten edell. ikonissa. 61 x 70 cm

Eteishallin itäseinän ikonostaasi

32/16 Apost. Pietari ja Paavali, kokofiguureina. Tasapint. rak. 2. Ei päämestarin työtä. 57,5 x 69 cm

32/17 Apostoli Paavali, kokofiguuri. Kohoreun. rak. 2. Päämestarin työtä (?). Kuuluu Deisos-sarjaan. 31,5 x 58,5 cm

Eteiseen johtavan oven yläpuolella

32/18 Deisos-sarja, kohoreun. rak. 1. Ei päämestarin työtä. 166 x 37,5 cm

Alttarihuoneen lattian alta tavattuja ikoneja

32/19 Kristus. Vartalokuva. Tasapint. rak. 2. Tyyli n. 1870. 71,5 x 89,5 cm

32/20 P. Nikolaus Ihmeidentekijä. Tasapint. rak. -. Tyyli n. 1800–1850. 80,5 x 95 cm

32/21 Kristuksen kirkastuminen ja Tuonelassakäynti sekä 16 sivukuvaa. Tasapint. rak. 1. Messinkipeltireunus. 56,5 x 67 cm

32/22 P. Nikolaus Ihmeidentekijä sekä 12 sivukuvaa. Tasapint. rak. 4. Peltireunusteinen. 30 x 35,5 cm

32/23 Esiinkantaminen temppelissä. Tasapint. rak. 4. Tyyli n. 180. Sinivihreä tausta. 25,5 x 130 cm

32/24 N. Marian kuolema. Tasapint. rak. 1. Tyyli ilm. varh. 1800-lukua. 69 x 143 cm

32/25 Katkelma alkuperäisen ikonostaasikehystyksen vaakasuoraa listaa, koristeltu kasvikiemuroilla, maalattu ruskealla, keltaisella ja sinisellä valkealle pohjalle.

Vanhasta kirkosta tilapäiseen kirkkoon siirettyjä ikoneja

32/26 P. Ristin kohottaminen. Tasapint. rak. 2–4. Samaa tyyliä kuin 32/16. Tasapint. 57 x 69 cm

32/27 N. Maria kokofiguurina. Tasapint. rak. 2. Samaa käsialaa kuin edell. 72 x 60 cm

32/28 Kristuksen kirkastuminen ja Tuonelassakäynti sekä 12 sivukuvaa. Samaa tyliä kuin edell. 60 x 72 cm.

32/29 N. Marian kuolema. Tasapint. rak. 1. Samaa tyyliä kuin pääikonostaasin Krist. kaste. 77 x 76 cm.

32/30 Vanh. Test. P. Kolminaisuus. Tasapint. rak. 1. 86 x 94 cm

32/31 Profeetta Zacharia ja Vanh. Test. P. Kolm.  Kohoreun. rak. 1. Tyyli sama kuin 32/12:ssa. 53 x 111 cm

Suur-Vornovan tsasouna

 

Ikonostaasi

35/1 Tihvinil. Jumaäiti. Tasapint. rak. 2–4. 55,5 x 70 cm

35/4 P. Ristin kohottaminen. Tasapint. rak. 2–4. 56 x 69,5 cm

35/5 P. Sosima ja P. Savvati, joille vapahtaja ilmestyy. Tasapint. rak. 2–4. 55,5 x 70 cm

35/6 P. Yrjänä, prof. Elias, P. Blasius ja P. Anastasia, kokofiguurit. Tasapint. rak. 1. Mahd. Kontupohjamestarin työtä. 69 x 90 cm

35/8 Apostolit Pietari ja PAavali - Kristuksen Tuonelassakäynti. Kohoreun. rak. 2. Tyyli kuten edell. [Jandomjärven tyyliä] 45,5 x 97,5 cm

35/10 Evank. Markus, istuen kalliomaastossa. Kohoreun. rak. 5. Irrallaan tsasounassa 40 x 52,5 cm


Ustjandoman tsasouna



37/1 Soturin ja kuoleman kaksinpuhelu. Kohoreun. rak. 1. 1700 luvulta. 113 x 39 cm


Jamkan tsasouna (Kiisi)



43/1 P. Sosima, kohoreun. rak. 1. 31,5 x 72 cm

43/2 Apost. Pietari, kohoreun. rak. 1. 31 x 72,5 cm

43/3 Arkkienkeli Mikael, kohoreun. rak. 1. 39 x 72,5 cm

43/4 N. Maria, kohoreun. rak. 1. 30 x 72,5 cm

43/5 Arkkienkeli Gabriel, kohoreun. rak. 1. 38,5 x 72 cm

43/6 Johannes Kastaja, kohoreun. rak. 1. 29,5 x 72,5 cm

43/7 Apost. Paavali, kohoreun. rak. 1. 35,5 x 72 cm

43/8 P. Savvati. kohoreun. rak. 1. 28,5 x 72,5 cm

Huomautus: Ikonit 43/1–43/8 kuuluvat Deisos-sarjaan, ilm. jotakin paikallista koulukuntaa n. vlta 1750


Vasiljevon tsasouna (Kiisi)



44/1 Kristuksen kirkastuminen. Kohoreun. rak. 1. 94,5 x 109 cm

44/2 N. Marian suojelus. Kohoreun. rak. 1. 97 x 109 cm

44/3A N. Marian kuolema, peltipäällysteinen, kohoreun. 41 x 56 cm

44/3B Edell. ikonin kehysosa esittäen kohtauksia N. Marian ja hänen vanhempiensa elämästä. Kohoreun. 118,5 x 109 cm

44/4 Vanh. Test. P. Kolminaisuus. Kohoreun. rak. 1. 95 x 109 cm

44/5 Kristuksen Tuonelassakäynti. Kohoreun. rak. 1. 105,5 x 109 cm

44/6 Apost. Jakob, Sebedeuksen poika. Kohoreun. rak. 1. 29,2 x 83,8 cm

44/7 Apost. Tuomas. Kohoreun. rak. 1. 29 x 84 cm

44/8 Apost. Matteus. Kohoreun. rak. 1.31,5 x 84,5 cm

44/9 Johannes Teologi. Kohoreun. rak. 1. 37,5 x 84 cm

44/10  Apost.Pietari. Kohoreun. rak. 1.34,5 x 84 cm

44/11Arkkienkeli Mikael. Kohoreun. rak. 1. 38 c 84 cm

44/12 N. Maria. Kohoreun. rak. 1.34 x 84,5 cm

44/13 Kristus Pantokrator. Kohoreun. rak. 1. 64,5 x 84 cm

44/14 Johannes Kastaja. Kohoreun. rak. 1.35 x 84,5 cm

44/15 Arkkienkeli Gabriel. Kohoreun. rak. 1. 38,5 x 84,5 cm

44/16 Apost.Paavali. Kohoreun. rak. 1.37 x 84 cm

44/17 Apost.Andreas. Kohoreun. rak. 1. 33 x 84 cm

44/18 Apost.Filippus. Kohoreun. rak. 1.31,5 x 84,5 cm

44/19 Apost.Simeon. Kohoreun. rak. 1.31,5 x 84,5 cm

44/20 Prof. Elias. Kohoreun. rak. 1.35,5 x 78 cm

44/21 Prof. Hesekiel. Kohoreun. rak. 1.33,5 x 77,5 cm

44/22 Prof. Sakaria. Kohoreun. rak. 1.34,5 x 78,5 cm

44/23 Prof. Elias. Kohoreun. rak. 1.34 x 78 cm

44/24 Prof. Daniel. Kohoreun. rak. 1.35 x 78 cm

44/25 Prof. Jesaja. Kohoreun. rak. 1.36 x 78 cm

44/26 Prof. David. Kohoreun. rak. 1.35 x 78,5 cm

44/27 Prof. Joel. Kohoreun. rak. 1.32,5 x 78,5 cm

44/28 Prof. Mooses. Kohoreun. rak. 1. 35 x 77,5 cm

44/29 Herra Sebaot - N. Maria ja Jeesus Emanuel. Kohoreun. rak. 1. 34,5 x 78 cm

44/30 Prof. Samuel. Kohoreun. rak. 1.34 x 78 cm

44/31 Prof. Salomon. Kohoreun. rak. 1. 34 x 78 cm

44/32 Prof. Mooses. Kohoreun. rak. 1. 34,5 x 78 cm

44/33 Prof. Aaron. Kohoreun. rak. 1. 34 x 78 cm

44/34 Prof. Jakob. Kohoreun. rak. 1. 34 x 84 cm

44/35 Prof. Sakaria. Kohoreun. rak. 1. 34,5 x 78 cm

44/36 Prof.Habakuk. Kohoreun. rak. 1. 35 x 78,5 cm

44/37 Prof. Nahum. Kohoreun. rak. 1. 31,5 x 79 cm


Lellikovan kirkko



Lautakupolin osia paikalla aiemmin olleesta kirkosta tai tsasounasta:

52/1 Keskimedaljonki, Uuden Test. P. Kolminaisuus. Läpimitta 89 cm.

52/2 Kulmakolmio. Evank. Lukas. 145 x 72 cm

52/3 Kulmakolmio. Evank. Johannes Teologi. 143 x 68 cm

52/4 Kulmakolmio. Evank. Markus. 152 x 75 cm

52/5 Kulmakolmio. Evank. Matteus. 136 x 68 cm

52/6 Kupolisektori. Kerubi ja Lot kokofiguureina. 83 x 163 cm

52/7 Kupolisektori. Vanh. Test. mieshenkilö kokofiguurina sekä kerubi. 70 x 171 cm

52/8 Kupolisektori. Kerubi japrof. Jakob kokofiguureina. 70 x 166 cm

52/9 Kupolisektori. Kerubi jaEeva kokofiguurina. 69 x 167 cm

52/10  Kupolisektori. Kerubi jaNoak kokofiguurina. 89 x 166 cm

52/11 Kupolisektori. Kerubi, P. Hengen kyyhkynen ja N. Maria (?). 88 x 162 cm

52/12 Kupolisektori. Kerubi jaarkkienkeli kokofiguureina. 82 x 162 cm

52/13 Kupolisektori. Kerubi ja Vanh. Test. miehenkilö. 71 x 170 cm

52/14 Kupolisektori. Kerubi ja Aatami kokofiguurina. 73 x 167 cm

52/15 Kupolisektori. Kerubi ja Abraham kokofiguurina. 68 x 166 cm

52/16 Kupolisektori. Kerubi ja Vanh. Test. kuningas kokofiguurina. 83 x 170 cm

52/17 Kupolisektori. Kerubi ja Vanh. Test. mieshenkilö kokofiguurina. 75 x 168 cm

52/18 Kupolisektori. Kerubi ja Vanh. Test, kuningas kokofiguurina. 66 x 167 cm

52/19 Puurengas, joka on kannattanut kupolin keskimedaljonkia ja uoteita. Koristeltu kerubeilla, serafeilla ja tähdillä, sinivihreää pohjaa vasten. Läpim. 126 cm. Renkaan leveys 20 cm.

52/20 Ruodepuu kupolista. Koristettu akantuskiemuroilla: sinistä, punaista ja ruskeata valkealla pohjalla. 170 x 13 cm

52/21 Ruodepuu kupolista. Koristettu kuten edell. 156 x 13 cm

52/22 Ruodepuu kupolista. Koristettu kuten edell. 176 x 13 cm

52/23 Ruodepuu kupolista. Koristettu kuten edell. 175 x 13 cm

Huomautus: 52/1–52/23 olivat irrallaan kirkon tornissa.


Korban tsasouna (Limosaari)



53/1A Ikoni varhaista 1800-lukua, vaalea väriskaala, uusklassilliset rakennukset, Kaapin koko 59 x 84 cm
Kohoreun. rak. - . ikonin koko   x    cm


Susisaaren tsasouna (Kiisi)


55/1 Eliaan taivaaseenlähtö. Tasapint. rak. 1. Kontupohjan koulukuntaa. Ikonostaasin ylärivin vasemmassa yläkulmassa. 64 x 90 cm.


Tipinitsan kirkko

 

Vanha kuninkaanovi

6/58 Kuninkaan oven päällyskappale. Aiheena P. Ehtoollisen asettaminen. Tasapint. rak. 1. Santun luettelossa N:o 62 A. 106 x 58 cm

6/59 Kuninkaanoven vasen puolisko. Kohoreun. rak. 1–2. Ylh. enkeli (N. Marian ilmestymiskohtaukseta), alh. Basileios Suuri kokofiguurina. N:o 62 B Santun luettelossa. 42,5 x 161 cm

6/60 Kuninkaanoven oikea puolisko. Kohoreun. rak. 1–2. Ylh. N. Maria (Ilmestymisryhmästä), alh. Johannes Chrysostomus. N:o 62/C Santun luettelossa. 42,5 x 160 cm

6/61 Kuninkaanoven vasen sivupilari, yläpää fasetoitu. N:o 62/D Santun luettelossa. 12 x 133 cm

6/62 Kuninkaanoven oikea sivupilari, yläpää fasetoitu. N:o 62/E Santun luettelossa. 12 x 133 cm

6/63 Varrellinen kulkueikoni, toisella puolella P. Nikolaus Ihmeidentekijä, toisella N. Maria ja Jeesus Emanuel (vartalokuvina). Molemmat puolet kohoreunaiset. Taustaväri sinivihreä. N:o 49 Santun luettelossa. 39 x 143,5 cm

6/64 Kulkueristi, varrellinen, medaljongeissa prof. Elias, Kristus, N. Maria, Johannes Kastaja j. n. e.  N:o 51 Santun luettelossa. Pahasti turmeltunut, varsi poikki. 72 x 131 cm.


Vitsinon tsasouna

 

8/1a P. Sosima ja Savvati, Solokan luostarin pienoismallia kannattaen. Kohoreun. rak. 1. N:o 40 Santun luettelossa. Kuuluu ikonostaasin alariviin. Ilm. 1700-lukua (loppupuolisko). 72,5 x 91 cm

8/2a Prof. Eliaan taivaaseenlähtö. Kokoreun. rak. 1. N:o 44 Santun luettlossa. Irrallinen ikoni (ei ikonistaasista), mahd. 1700-luvun puolivälistä. 71,5 x 90 cm


Vosnesenjasta tulleita ikoneja, tarkempia löytötietoja vailla

 

57/1 Yhdistetty Deisos- ja profeettasarja. Kohoreun. rak. 2. 1700-luvun tyyliä. 71,5 x 36 cm

57/2 P. Yrjänä surmaa lohikäärmeen. Kohoreun. rak. 1. 1700-luvun loppupuolen tyyliä. 36 x 45 cm

57/3 Kristus ristillä, molemmin puolin ristiä kasanilainen Jumaläiti, Nikolaus Ihmeidentekijä (?), P. Gregorius (?) ja P. Demetrios (?) ratsun selässä. Tasapint. rak. 2. 30 x 38 cm

57/4 Kristus ristillä. Keskellä ollut vaski- tai messinkiristi hävinnyt, maalaus hyvässä kunnossa, 1700-luvun loppupuolen tyyliä. Kohoreun. rak. 5. 40 x 47 cm

57/5 P. Kolminaisuus ilmestyy Aleksanteri Syväriläiselle. Tasapint. rak. 2. Alkeellista, talonpoikaista tyyliä 87 x 79 cm

57/6 Donilainen Jumaläiti. Kohoreun. rak. 3. Puhdistuksen tarpeessa. 22,5 x 28 cm

57/7 Kristuksen Tuonelassakäynti. Kohoreun. rak. 3. Kömpeöä, muta koristeellista tyyliä. 21,5 x 27,5 cm

57/8 Vanh. Test. P. Kolminaisuus. Kohoreun. rak. 4. 1700-luvun tyyliä. 27 x 31,5 cm

57/9 N. Marian temppelissäkäynti. Kohoreun. rak. 1. Tyyli n. 1800. 27,5 x 31,5 cm

57/10 Kristuksen ylösnouseminen ja Tuonelassakäynti. Kohoreun. rak. 3. 1800-lukua. 25,25 x 31 cm

57/11 Kaksi miespyhimystä, joille Kristus ilmestyy. Kohoreun. rak. 2. N. 1800. 27 x 32,5 cm

57/12 Evank. Lukas. Kohoreun. rak. 2. (1 piena). N. 1800 tai 1700-luvun loppupuoli. 36 x 49,5 cm

57/13 Deisos-sarja, kömpelöä, paikallista tyyliä Novgorodin koulun pohjalla. Ilm. 1800-lukua. Kohoreun. rak. 2. 117 x 38 cm

57/14 Deisos-sarja, kömpelöä, paikallista tyyli, sinivihreä tausta. 1800-lukua. Tasapint. rak. 2. 145 x 39 cm

57/15 Kulkueikoni, josta kantotanko on hävinnyt. Toisella puolella P. Yrjänä (?) istuvassa asennossa, toisella puolella Kristuksen kasvot Verinokaliinalla. Molemmat puolet kohoreun. 1700-luku (?). 36 x 39 cm


Kapteeni L. Nordlingin syksyllä 1942 Äänislinnan varuskuntakirkkoon tuomia ikoneja 

 

58/1 Ainutsyntyinen (Viimeinen tuomio). Halkaistu kahteen osaan ja tervattu, mutta vielä korjattavissa. Kuulunut ilm. Kendjärven kirkkoon. Tasapint. rak. 1. (4 poikkipienaa). 192 x 217 cm

58/2 P. Hengen vuodatus. Tasapint. rak. 1. Vuosiluku 1847 sekä teksti "Tämä ikoni on maalattu nimismies Jakov Fedotov Nepjevin toivomuksesta Kontupohjan kirkon vieressä olevaa tsasounaa varten" 72 x 91 cm


Tulvojan lohkolta kesällä 1942 kerättyjä ja Äänislinnan Varuskuntakirkkoon lähetettyjä ikoneja


59/1 Apostolit Pietari ja Paavali. Kohoreun. rak. 4. 1800-luvun loppupuolisko. Denilovo-tyyliä. N:o 169 Tulvojalta tulleen lähetyksen luettelossa. Löydetty Zogorjen kylästä. 27,5 x 32 cm

59/2 P. Nikolaus Ihmeidentekijä. Kohoreun. rak. 4. 1800-luvun alkupuolisko. Danilovotyyliä. N:o 170 Tulvojan lohkon luettelossa. Löydetty Zogorjen kylästä. 27,5 x 31,5 cm

59/3 P. Yrjänä surmaa lohikäärmeen. Kohoreun. rak. 4. 1800-luvun alkupuolisko. Danilovo-tyyliä. N:o 22 Tulvojan lohkon luettelossa. Löydetty Zagorjen kylästä. 27 x 31,5 cm

59/4 Kahdeksan miespyhimystä, joille Kristus ilmestyy. Kohoreun. rak. 4. Lähellä Danilovo-tyyliä. 1800-luvun alkupuolisko. N:o 42 Tulvojan lohkon luettelossa. Löydetty Proshevskajan kylästä. 27,5 x 31,5 cm

59/5 Mies- ja naispyhimys, joille Kristus ilmestyy. Kohoreun. rak. 4. lähellä Danilovo-tyyliä. 1800-luvun alkupuolisko. N:o 13 Tulvojan lohkon luettelossa. Löydetty Karl Marxin kolhoosista. 26,5 x 31 cm

59/6 Enkieli ilmestyy N. Marialle. Kohoreun. rak. 4. Lähellä Danilovo-tyyliä. 1800-luvun alkupuolisko. N:o 36 Tulvojan lohkon luettelossa. Löydetty Proshevskajan kylästä. 26 x 31 cm

59/7 N. Marian kuolema. Kohoreun. rak. 4. Danilovo-tyyliä. N:o 35 Tulvojan lohkon luettelossa. Löydetty Proshevskajan kylästä. 26 x 30,50 cm

59/8 Aleksanteri Syväriläinen vartalokuvana. Kohoreun. rak. 4. Lähellä  Danilovo-tyyliä. N:0 103 Tulvojan lohkon luettelossa. Löydetty Tulvojan kirkosta. 27,25 x 31,5 cm

59/9 Kristuksen kirkastuminen ja Tuonelassakäynti. Kohoreun. rak. 4. Lähellä Danilovo-tyyliä. N:o 50 Tulvojan lohkon luettelossa. Löytöpaikka tuntematon. 30,5 x 36 cm

Sungun lohkolta kesällä 1942 kerättyjä ja Äänislinnan Varuskuntakirkkoon lähetettyjä ikoneja

60/1 Tihvinäläinen Jumaläiti. Kohoreun. rak. 4. Danilovo-tyyliä. N:o 356 Sungun lohkolta tulleen lähetyksen luettelossa. 26,5 x  31,25 cm

60/2 Enkeli ilmestyy N. Marialle. Kohoreun. rak. 4. Lähellä Danilovo-tyyliä. N:o 120 Sungun lohkon luettelossa. 26,25 x 31 cm

60/3 Kristuksen kirkastuminen. Kohoreun. rak. 4. Lähellä Danilovo-tyyliä. N:o 138 Sungun lohkolta tulleen lähetyksen luettelossa.26,75 x 31 cm

60/4 P. Sosima ja P. Savvatti, Solokan luostarin pienoismallia kannattaen. Kohoreun. rak. 4. Lähellä Danilovo-tyyliä. N:o 353 Sungun lohkolta tulleen lähetyksen luettelossa. 28,5 x 31,5 cm

60/5 P. Nikolaus Ihmeidentekijä. Kohoreun. rak. 4. Lähellä Danilovo-tyyliä. N:o 231 Sungun lohkolta tulleen lähetyksen luettelossa.Löydetty Risnalovokin tsasounasta. 26 x 31 cm

60/6 Pietá. Kohoreun. rak. 4. Lähellä Danolovo-tyyliä. N:o 370 Sungun lohkolta tulleen lähetyksen luettelossa.27 x 31,5 cm

60/7 P. Nikolaus Ihmeidentekijä. Kohoreun. rak. 4. Danilovo-tyyliä. n. 1800. N:o 381 Sungun lohkolta tulleen lähetyksen luettelossa.26,25 x 31,25 cm

60/8 P. Yrjänä surmaa lohikäärmeen. Miltei kokonaan rapostunut, mutta teknillisesti mielenkiintoinen. Kohoreun. rak 4. N:o 139 Sungun lohkolta tulleen lähetyksen luettelossa. 26,5 x 31 cm.

60/9 Johannes Kastaja enkelinä, vartalokuvana. Kohoreun. rak. 4. Lähellä Danilovo-tyyliä. Numeroimaton ikoni Sungun lohkon lähetyksessä. 27 x 31,5 cm

60/10 Arkkienkeli Mikael ratsun selässä, taivaallisten sotajoukkojen ylipäällikkönä. Kohoreun. rak. 1. Numeroimaton ikoni Sungun lohkon lähetyksessä. 30 x 35,5 cm

60/11 Miespyhimys Jeesus-lapsi sylissään (vartalokuva). Kohoreun. rak. 4. Numeroimaton ikoni Sungun lohkon lähetyksessä. 26,5 x 31 cm

60/12 P. Nikolaus Ihmeidentekijä, vartalokuvana. Kohoreun. rak. 4. Lähellä Danilovo-tyyliä. Numeroimaton ikoni Sungun lohkon lähetyksessä. [mitat puuttuvat]

60/13 Uuden Test. P. Kolminaisuus. Kohoreun. rak. 4. Lähellä Danilovo-tyyliä. Numeroimaton ikoni Sungun lohkon lähetyksessä. 26,5 x 31,5 cm

60/14 P. Sosima ja P. Savvati Solokan luostarin pienoismallia kantaen. Kohoreun. rak. 4. Tyyli n., 1800. Numeroimaton ikoni Sungun lohkon lähetyksessä. 27,25 x 31,5 cm

60/15 Miespyhimys kokofiguurina sekä 12 sivukuvaa. Kohoreun. rak. 1. lähellä Danilovo-tyyliä. Numeroimaton ikoni Sungun lohkon lähetyksessä. 30,5 x 35,5 cm

60/16 Joachim ja Anna. Kohoreun. rak. 4. Lähellä Danilovo-tyyliä. Numeroimaton ikoni Sungun lohkon lähetyksessä. 27 x 31 cm

60/17 P. Nikolaus Ihmeidentekijä, vartalokuvana sekä 12 sivukuvaa. Kohoreun. rak. 2. 1700-luvun alkup. tyyliä. Numeroimaton ikoni Sungun lohkon lähetyksessä. 26 x 31 cm.

Deisos-sarja Risnalovokin tsasounasta:

60/18 Apostoli Johannes. Kohoreun. rak. 5. Mahd. 1500- tai 1600-luvun työ, mutta vahvasti päällemaalattu. N:o 241 Sungun lohkon luettelossa. 15 x 49 cm

60/19 Apostoli Pietari. Rak. tyyli kuten edell. N:o 243 Sungun lohkon luettelossa. 18 x 48,25 cm

60/20 Arkkienkeli Mikael. Rak. ja tyyli kuten edell. N:o 242 Sungun lohkon luettelossa. 18 x 48 cm

60/21 N. Maria. Rak. ja tyyli kuten edell. N:o 239 Sungun lohkon luettelossa. 17 x 48 cm

60/22 Johannes Kastaja. Rak. ja tyyli kuten edell. N:o 244 Sungun lohkon luettelossa. 17,75 x 48 cm

60/23 Arkkienkeli Gabriel. Rak. ja tyyli kuten edell. N:o 268 Sungun lohkon luettelossa. 17,25 x 48 cm

60/24 Apostoli Paavali. Rak. ja tyyli kuten edell. N:o 240 Sungun lohkon luettelossa. 16,5 x 47,25 cm

60/25 Apostoli Andreas. Rak. ja tyyli kuten edell. N:o 268 Sungun lohkon luettelossa. 15 x 48,25 cm


Luutnantti Lauri Santun Äänisniemen autioituneista kylistä keräämiä ikoneja


61/1 Kristuksen syntymä. Kohoreun. rak. 4. Lähellä Danilovo-tyyliä. Löydetty Tipinitsan kylästä (N:o 95 Santun luettelossa). 39,5 x 44,5 cm


Tambinitsan tsasouna


62/2 Viisi Vanh. Test. profeettaa vartalokuvina, samalle laudalle maalattu. Kohoreun. rak. 1. (3 poikkipienaa). Tyyli ilm. n. 1780, koska Tipinitsan kirkossa on saman mestarin käsialaa olevia ikoneja. N:o 21 Santun luettelossa (toinen samal. profeettasarjan osa jätetty VK:n varastoon)


Voroni Ostrovin saaren tsasouna


63/1 Kristus sekä 26 sivukuvaa. Tasapint. rak. 1. (3 pienaa) N:o 15 Santun luettelossa. 137 x 168 cm

63/3 Deisos (N. Maria, Kristus ja Johannes Kastaja vartalokuvina). Tasapint. rak. 1. (3 poikkipienaa). Tyyli n. 1830–1860. N:o 16 Santun luettelossa.

Huomautus: (2-kerroksisen kuvaseinän muut ikonit ovat VK:n varastossa. Ikonostaasi on kokonaisuudessaan ollut samaa tyyliä kuin 63/3 ja melkoisella varmuudella Ivan Averkijevin käsialaa. Vert. 65/1–65/5)


Mijalsinan tsasouna (Kuusiranta)


64/1 Piispat Frolav ja Lavr. Tasapint. rak. 1. Kontupohjamestarin työtä, mehevää, kertovaa tyyliä. Ikoni halkaistu kahtia. N:o 4 a-b Santun luettelossa 70 x 78 cm.

64/2 Kristuksen Tuonelassakäynti. Tasapint. rak. 1. Kontupohjamestarin työtä. Huonossa kunnossa. N:o 5 Santun luettelossa. 48 x 79 cm.

64/3 Tsasounan sisähuoneen lautakupolin keskipyörylä, aiheena Herra Sebaot. Tasapint. rak. 1. Selvästi saman käsialaa kuin 64/1–64/2, vaikka yleissävy onkin hieman erilainen kuin yleensä Kontupohja-mestarilla. N:o 1 Santun luettelossa. Pahasti rappeutunut.


Garnitsan tsasouna


66/1 P. Nikolaus Ihmeidentekijä sekä 18 sivukuvaa, esittäen kohtauksia pyhimyksen elämästä (keskikuva hävinnyt). Tasapint. rak 1. Tyyli poikkeuksellinen, jonkinlaista uusklassillista "hovityyliä". N:o 17 Santun luettelosa. Kuulunut ilm. ikonostaasiin, jossa on ollut toinenkin samantyylinen ikoni. N:o 16 Santun luettelossa. 85,5 x 86,5 cm


Kargatshevon tsasouna


67/1 N. Marian kuolema. Tasapint. ikoni 1800-luvun alkupuoliskolta, barokkivoluuteilla varustetussa ikonikaapissa. Kaapin suuruus 59 x 76,5 cm

N:o 10 Santun luettelossa (Datesraavia ikoneja ei tsasounassa ole).

Korkea Nivan tsasouna


68/1 Osa Deisos-sarjaa, jossa apost. Paavali, Matteus, Marus ja - , vartalokuvina, kaikki samalla laudalla. Tasapint. rak. 1. N:o 6 Santun luettelossa. Kontupohja-mestarin tyyliä. Ikoniin liittyy toinen samantapainen taulu (VK:ssa) ja kumpikin on ilm paikalla olleesta vanhemmasta tsasounasta nykyiseen siirretty. 99,5 x 29,5 cm


Belavaja Koran kylässä varastoituna olleita ikoneita, ilm. kylän tsasounasta (tuhottu?)


69/1 Kristuksen Tuonelassakäynti (32 x 34 cm, kohoreun. rak. 3) ja tihvinäläinen Jumaläiti (39 x 54 cm) kohoreun. rak. 1. yhteisine kerubein, serafein, kirkkoisien ja patriarkkojen kuvin koristettuine kehyksineen (56,5 x 112 cm). Ilm. 1700-lukua. Santun luettelossa N:ot 6 ja 7.

69/2 P. Yrjänä surmaa lohikäärmeen. Tasapint. rak. 1. hyvin lähellä Kiisin Kesäkirkon ikonostaasin vastaavaa P. Yrjänän kuvaa. N:o 2 Santun luettelossa. 60,5 x 112,5 cm


Rits navolokin tsasouna


70/1 Kristuksen Tuonelassakäynti. Kohoreun. rak. 1. N:o 218 Sungun lohkon luettelossa. Tyyli 1800-luvun alkupuoliskon, lähellä Averkijeviä ja Danilovoa 54 x 61 cm


Lähteet:

Kansallisarkisto, Sörnäisten toimipiste. T-9727/4 [5] Itä-Karjalan sotilashallintoesikunta. Toimintakertomus 1941–1943.

Turun Maakuntamuseo. 2005. Viimeinen Tuomio - Ikoneita Itä-Karjalasta. Newprint Oy, Raisio.