tag:blogger.com,1999:blog-56503127242197004962024-03-14T17:53:57.302+02:00Hylsyin lentojaKonfliktiarkeologin, filosofian maisterin, folkloristin, sotahistorioitsijan jne. kirjoituksia ja postituksia sotahistorian rintamalta ja sen syvimmistä uumenista.
Päivitys 2.3.2022: VAROITUS. Tarkkailkaa sivustolla mainittuja linkkejä ja avatkaa varoen, koska käynnissä verkkohyökkäyksiä Ukrainassa käytävästä sodasta johtuen!Karkeologihttp://www.blogger.com/profile/15050915450984312612noreply@blogger.comBlogger148125tag:blogger.com,1999:blog-5650312724219700496.post-44726605386528385582022-04-24T20:04:00.003+03:002022-04-27T08:39:19.506+03:00Analyysi Itä-Ukrainan taisteluista. Putinin ja zetojen sota Ukrainassa 6/?<p style="text-align: justify;">Koska olen tänään vauhdissa, niin kirjoitetaan vielä kolmas – ja epävarmin – analyysi Ukrainan sodasta. Siirrän katseen kiihkeimpään taistelualueeseen eli Itä-Ukrainaan. Korostan, että tämä on kaikkein vaikeimmiten ennustettava alue Ukrainasta, ja tilanne vaihtuu tunti tunnilta sekä toisinaan tapahtumien todentamiseen kuluu viikko, koska tiedotus on hyvin ristiriitaista ja tarkoitushakuista.<br /></p><p style="text-align: justify;">Määrittelen tämän alueen Harkovan pohjoispuolelta etelään Iziumiin, siitä itään Rubizhneen, siitä karkeasti kaakkoon Luhanskiin, siitä länteen Horlivkaan, siitä lounaaseen Donetskiin mistä rintama kulkee epätasaisena itä/lounaaseen Dnepriin. Alla "karkea" kartta rintamasta 24. huhtikuuta 2022.<br /></p><p> </p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjS3V-X0k1ecDS_gUEpRk8fiMYfhAoVhyte6Bmv1bf99Rt2qhLB1p5cZR_b-bG5xmj2I3aAmEd8a8CSHMmAdfIFI-xCZ9TVdhXUMdlTAfYTaUd41dCSgIX3D_umIj9_SYiwhjkQEi5nX4pFDSWvoehM1dmidacXsj4zapww-lkQE_7OWanImarPaFi4aQ/s1143/kartta.bmp.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="903" data-original-width="1143" height="316" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjS3V-X0k1ecDS_gUEpRk8fiMYfhAoVhyte6Bmv1bf99Rt2qhLB1p5cZR_b-bG5xmj2I3aAmEd8a8CSHMmAdfIFI-xCZ9TVdhXUMdlTAfYTaUd41dCSgIX3D_umIj9_SYiwhjkQEi5nX4pFDSWvoehM1dmidacXsj4zapww-lkQE_7OWanImarPaFi4aQ/w400-h316/kartta.bmp.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Itä-Ukrainan rintama 24.4.2022 </i>The War in Ukraine<i> -sivuston mukaan. Kuvakaappaus sivulta: https://www.scribblemaps.com/maps/view/The-War-in-Ukraine/091194</i><br /></td></tr></tbody></table><br /><p><br /></p><p style="text-align: justify;">Tilanteen tarkistamiseksi kannattaa tarkkailla tätä kotimaista "The War in Ukraine" karttasivustoa:</p><p><a href="https://www.scribblemaps.com/maps/view/The-War-in-Ukraine/091194">https://www.scribblemaps.com/maps/view/The-War-in-Ukraine/091194</a></p><p> </p><h3 style="text-align: left;">Katsaus alueeseen ja joukkoihin<br /></h3><p style="text-align: justify;"><br /></p><p style="text-align: justify;">Kiovan vyörytyksen epäonnistuttua Venäjä muutti sodan ("erikoisoperaation") painopistettä vahvasti itään. Kiovasta vedetyt joukot on ilmeisesti valtaosiltaan heitetty rautatiekuljetuksilla Valko-Venäjän halki lihamyllyyn ilman, että näitä olisi välittömästi vetäytymisen jälkeen erityisesti lepuutettu ja/tai täydennetty. Ilmeisesti kuitenkin pahiten kärsineet yksiköt ovat OSINT-lähteiden (Open Source Intelligence) perusteella vielä Valko-Venäjällä huollettavina, joten kaikkia mekanisoidusta pataljoonasta jalkaväkijoukkueeksi kutistuneita joukkoja ei ole sentään pikamarssitettu uuteen lihamyllyyn.</p><p style="text-align: justify;">Ei ole tiedossa, miten Itä-Ukrainaan heitetyt joukot on saatu edes paperilla taistelukuntoon: onko ne yhdistetty muihin osastoihin, onko niitä yhdistetty keskenään uusiksi osastoiksi vai onko niitä täydennetty kotoa tuoduilla täydennyksillä. Tällä on olennainen vaikutus taistelukelpoisuuteen:</p><p style="margin-left: 40px; text-align: justify;">1) Luomalla uusi yksikkö <b>yhdistämällä muualla rintamalla tappioita kärsineitä osastoja uudella rintama-alueella vanhoihin yksiköihin</b> saadaan yksiköitä, joissa on rintamakokemusta ja taistelu-alueen "vanhat" voivat opettaa "uusille" aluetuntemusta kokemuksensa perusteella. Ongelma tosin on, että uudet, pahoja tappioita kärsineet yksiköt voivat vaikuttaa demoralisoivasti yksikköön johon ne yhdistetään. Pohja on joka tapauksessa veteraaneissa.<br /></p><p style="margin-left: 40px; text-align: justify;">2) <b>Yhdistämällä pois rintamalta vedettyjä, tappioita kärsineitä yksiköitä keskenään luodaan osasto</b> jolla on keskenään samanlaiset kokemukset takana samanlaisilta alueilta. Todennäköisesti yksiköt myös tuntevat toisensa vanhastaan, mikä voi helpottaa integraatiota. Ei ole kuitenkaan varmaa, miten tällainen yksikkö pärjää uudella taistelualueella. Pohja on joka tapauksessa veteraaneissa.</p><p style="margin-left: 40px; text-align: justify;">3) <b>Täydentämällä kärsineet yksiköt uusilla tulokkailla</b> yksiköiden "identiteetti" säilyy, ja parhaassa tapauksessa veteraanit neuvovat uusia tulijoita uuden sodan "säännöistä" ja käytänteistä. On muistettava että Valko-Venäjälle ja Venäjälle pääsivät ne, jotka yleensä <i>selvisivät </i>taisteluista. Ei kuitenkaan ole varmaa, miten taistelukelpoisia uudet tulokkaat ovat. Usein täydennysmiehet "ovat kuolleita kaksi päivää ennen rintamalle tuloaan". Yksikön pohja on uusissa tulokkaissa sekä veteraaneissa 30% / 70% tai 40% / 60% suhteissa.</p><p style="margin-left: 40px; text-align: justify;">4) Yhdistelmä edellisiä <br /></p><p style="text-align: justify;">Vain ja ainoastaan viimeisissä tapauksissa samalla <i>sotilaiden määrä kasvaa</i>, kahdessa ensimmäisessä tapauksessa vain luodaan toimintakykyisiä yksiköitä kuitenkaan tuomatta uutta väkeä riveihin.<br /></p><p style="text-align: justify;">Kaikissa kolmessa tapauksessa joukkojen pitäisi antaa levätä, kouluttautua ja uudelleenvarustautua. Pataljoonien, komppanioiden, joukkueiden ja ryhmien pitäisi antaa harjoitella ja hitsautua toimivaksi kokoonpanoksi. Samalla huonoksi koettu aines voidaan karsia, siirtää toissijaisiin tehtäviin ja korvata pätevämmillä. Ilmeisesti tämä vaihe on Venäjän toimesta nyt jätetty täysin väliin, mikä tekee joukoista sotakokemuksesta huolimatta heikompia, ei vahvempia uusissa taisteluissa.<br /></p><p style="text-align: justify;">Tilanne on hyvin epävarma. Ei ole varmuutta siitä, miten paljon ukrainalaisia alueella on ja millainen näiden varustus on. Samoin ei ole varmuutta siitä, miten paljon venäläiset ovat saaneet ryhmitettyä joukkojaan ja kuinka paljon näitä on vielä tulossa. Puntit tuntuvat kuitenkin olevan melkein tasan, joskin venäläisillä on miesten suhteen ilmeisesti hienoinen ylivoima ja ilmavoimien sekä tykistön suhteen valtava ylivoima.</p><p style="text-align: justify;">Venäläisten puolella kiinnostava kysymys liittyy separatistialueilta koottuihin ja/tai pakkovärvättyihin joukkoihin. Ne ovat olleet enenevissä määrin etulinjassa mikä näkyy niiden hirvittävinä tappioina. Samalla kuva-aineisto joukoista kertoo selvästi, että ne ovat venäläisten huollon prioriteeteissa alimpina. Joukoilla on nähty II maailmansodan aikaista kalustoa tuliaseita ja kypäriä myöten. Nämä ovat tykinruokaa sanan kirjaimellisessa merkityksessä. Olisi kiinnostavaa tietää, mikä on joukkojen tappioprosentti ja sen jakauma: paljonko on kaatunut ja paljonko "kadonnut" eli karannut tai antautunut? Ilmeisesti näitä "vapaajoukkoja" käytetään päivittäisiin rintamahyökkäyksiin ukrainalaisten kuluttamiseksi ja väsyttämiseksi.</p><p style="text-align: justify;"> </p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgos4A2KlAO2IzMDEMJXHAV_pGtDNXP_AK-J7QGmu66Fo5du122RF2cwDCEvAh7UcDQ4NACj-p99oAtDIFYB6xGj38rzxyC-o0zEpdto7kmqjNOXBxusJAO_MDEkOR-rTWvPkKMa3yckWnKY2u1B705OAZrrB3ummkME7FJBGy3yFn2G737fXIIF0Cg7Q/s1647/Koko%20n%C3%A4yt%C3%B6n%20kaappaus%2021.4.2022%2018.51.23.bmp.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1237" data-original-width="1647" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgos4A2KlAO2IzMDEMJXHAV_pGtDNXP_AK-J7QGmu66Fo5du122RF2cwDCEvAh7UcDQ4NACj-p99oAtDIFYB6xGj38rzxyC-o0zEpdto7kmqjNOXBxusJAO_MDEkOR-rTWvPkKMa3yckWnKY2u1B705OAZrrB3ummkME7FJBGy3yFn2G737fXIIF0Cg7Q/s320/Koko%20n%C3%A4yt%C3%B6n%20kaappaus%2021.4.2022%2018.51.23.bmp.jpg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Luhanskista koottuja separatistitaistelijoita. Varusteiden ja aseiden perusteella näiden taisteluarvo on hyvin kyseenalainen. Kuva: Twitter/Canadian Ukrainian Volunteer 21.4.2022</i><br /></td></tr></tbody></table><p style="text-align: justify;"> </p><p style="text-align: justify;">Yleinen arvio on, että alueella olevat ukrainalaiset ovat Ukrainan armeijan parhaimmistoa. Nämä tuntevat alueen ja ovat todennäköisesti pelanneet sotapelejä, joissa pahimmat skenaariot on ennakoitu. Alueet on linnoitettu syvyyteen ja tykistöllä on kartoissaan tarkkaan mitattu ja maalitettu alue. Hyvä kysymys on, ovatko Ukrainan tähän mennessä kärsimät miehistö- ja kalustotappiot alueella siedettäviä, pahoja, kriittisiä vai ratkaisevia?<br /></p><p style="text-align: justify;">Kyseessä on monine mutkineen ja teineen valtava rintama, joka voidaan jakaa lohkoihin, alalohkoihin ja alalohkojen alalohkoihin. Jokainen alalohko voi nousta laajemmaksi lohkoksi ja yhden alueen laaja taistelu voi kutistua alalohkojen kahakoinniksi. Käytännössä jokainen kylä ja tienristeys on ankaran taistelun alainen. Tilannetta mutkistavat ukrainalaisten kahdeksan vuoden aikana luomat linnakkeet, jotka ilmakuvista päätellen ovat taitavasti rakennettuja.</p><p><br /></p><h3 style="text-align: left;">Logistiikkaa ja tulivoimaa<br /></h3><p></p><p><br /></p><p style="text-align: justify;">Venäjällä on puolellaan valtava tuliylivoima sekä huomattava ilma-ase. Kumpaankin liittyy kuitenkin valtava määrä varauksia. Näiden aselajien määrää olennaisempi on laatu sekä integroituminen muuhun sodankäyntiin ja yhtenäisen, koordinoidun johtamisjärjestelmän alle. Juuri tätä valtava määrä asiantuntijoita nyt pohtii:</p><p style="margin-left: 40px; text-align: justify;">1) Onnistuuko uusi, keskitetty johto luomaan toimivan kokonaisuuden joka jauhaa ja murtaa Ukrainan asevoimat?</p><p style="margin-left: 40px; text-align: justify;">2) Pystyykö tykistö/raketinheittimistö/ohjusase murtamaan ukrainalaisten linjat niin leveydessä kuin syvyydessä? Saadaanko sen tuella aikaiseksi läpimurto? Yksittäinen aukko malliin "Summa 1940" ei riitä, mikäli sen avulla ei päästä nopeasti vyöryttämään ukrainalaisasemia sivulle ja syvyyteen.</p><p style="margin-left: 40px; text-align: justify;">3) Tukeeko tykistö etenevää jalkaväkeä ja panssariasetta tarkalla ja liikkuvalla, hyvin johdetulla tulella?</p><p style="text-align: justify;">Suuri tykistö voi jopa kääntyä venäläisiä vastaan. Niiden ammuskulutus sitoo valtavasti logistiikkaa ja jo Kiovassa huomattiin, että kuorma-autoihin oli lastattu enemmän kranaatteja kuin autot pystyivät kuljettamaan. Ukraina on tuhonnut aggressiivisesti venäläislogistiikkaa ja voi olla, että raketinheittimille ja tykistölle riittää rautaa, mutta etulinjan joukot jäävät ammuksitta ja muonitta.</p><p style="text-align: justify;"> </p><p style="text-align: justify;"></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhFJuQZSf0dqhs0hknfjfiuJg4hbwcG3Rdw2vGoC2Wk7CAnVJo49Mf-0SA1I7Q4rsIvNv1ov6Z6cdgThdY1ACtpZGm755cPL1aLrGbF5DMBfU4r1ys15e29gjknxJvNSakNaYI8qmN7QA3QwIf3-cz1ht3irSkdqDQfkz9Dmb73sRw6aJ8C5287xIRyGQ/s1656/Koko%20n%C3%A4yt%C3%B6n%20kaappaus%2023.4.2022%2023.20.04.bmp.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1237" data-original-width="1656" height="299" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhFJuQZSf0dqhs0hknfjfiuJg4hbwcG3Rdw2vGoC2Wk7CAnVJo49Mf-0SA1I7Q4rsIvNv1ov6Z6cdgThdY1ACtpZGm755cPL1aLrGbF5DMBfU4r1ys15e29gjknxJvNSakNaYI8qmN7QA3QwIf3-cz1ht3irSkdqDQfkz9Dmb73sRw6aJ8C5287xIRyGQ/w400-h299/Koko%20n%C3%A4yt%C3%B6n%20kaappaus%2023.4.2022%2023.20.04.bmp.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Tykistötulen jälkiä ukrainalaisasemien ympärillä Iziumissa. Mikäli tykistökeskitys ei pyri aluevaikutuksella estämään puolustajan liikettä oman hyökkäyksen aikana, on tällainen tulitus tehoton tapa yrittää iskeä vastustajaan. Kuva: Twitter/Nolan Peterson</i></td></tr></tbody></table><br /> <p></p><p style="text-align: justify;"> </p><p style="text-align: justify;">Suoraa tulivoiman väärinkäyttöä on iskeä sillä siviilikohteisiin. Kyseessä ei ole pelkästään sotarikos, vaan myös tehoton sodankäynti. Tällainen terrori ei yksinkertaisesti toimi, vaan lietsoo lisää vastarintaa, ja samalla oma kalusto kuluu. Raketinheittimien osumatarkkuus on aina niin ja näin ja niillä pyritään ylipäätään aluevaikutukseen, mutta tavallisen tykistön rihlat yksinkertaisesti kuluvat, ja samalla tarkkuus kärsii. Pistevaikutuksen sijaan pystytään pelkästään aluevaikutukseen.<br /></p><p style="text-align: justify;">Ukrainan logistiikka ja tulivoima ovat isoja kysymyksiä. Tiet omalle puolelle ovat toiminnassa ja käytössä. Tykistöllä on selvästi kykyä, joka saisi kenraali Nenosenkin myhäilemään tyytyväisenä. Suurin ongelma tämän suhteen on Venäjän ilmaylivoima, joka näin idässä pystyy vaikuttamaan sekä logistiikkaan että tykistöön vahvasti. Ukrainalaiset pystyvät kyllä tuottamaan tappioita, mutta kysymys on kumpi saavuttaa ensin kriittisen pisteen: Venäläisten kalusto- ja lentäjähävikki vai ukrainalaisten tykistön ja logistiikan kokemat häiriöt. Toistaiseksi Ukraina on kyennyt häiritsemään venäläisiä tehokkaasti ja esimerkiksi taisteluhelikopterit joutuvat laukomaan minne sattuu ja pakenemaan sitten omalle puolelle. </p><p style="text-align: justify;">On myös paljon kertomuksia siitä, että Venäjän ilmavoimat ovat vahingossa moukaroineet omiaan, mutta niihin kannattaa suhtautua pitkälti anekdootteina. Omia tulee AINA ammutuksi vahingossa, ja Irakin sodan 1991 eli Aavikkomyrskynkin aikana valtaosa Irakin vastaisen liittouman tappioista tuli, kun ilma-ase vahingossa pommitti omia joukkoja. Siitä ei siis tule vetää liikaa johtopäätöksiä "venäläisten typeryydestä".<br /></p><p style="text-align: justify;">Venäjän keskeiset vahvuudet, tuliylivoima ja ilma-ase, eivät kuitenkaan ilmeisesti ole kahden kuukaudenkaan jälkeen vielä kunnolla käytössä. Syitä voi arvailla. Logistiikka on turvatumpi kuin Kiovassa, mutta ukrainalaiset voivat taitavilla vastahyökkäyksillä, kuten Iziumissa, pakottaa yhä enemmän kuorma-autoja yhä vähäisemmälle ja huonolaatuisemmalle tiestölle. Tämäkin operaatio romahtanee ammusten, ruoan ja polttoaineiden puutteeseen.<br /></p><p> </p><h3 style="text-align: left;">Taisteluspekulaatiot<br /></h3><p> </p><p style="text-align: justify;">Tällä hetkellä (24.4.) Itä-Ukrainan operaatio kiihtyy kiihtymistään, mutta ratkaisua ei ole näkyvillä. Venäjä on saavuttanut aluevaltauksia, mutta ne eivät ole merkityksellisiä. Ukraina suhtautunee niihin väistämättöminä menetyksinä, jotka voidaan myöhemmin saavuttaa takaisin vastahyökkäyksillä.</p><p style="text-align: justify;">Venäjän strategia on karttaa katsomalla selvä: Tavoite on saarrostaa Itä-Ukrainan ukrainalaisjoukot pohjoisesta ja etelästä iskevillä kiiloilla. Tämän suunnitelman toteuttamiseksi on monia tapoja ja hyökkäyssuuntia, jotka noudattavat tiestöä ja maastoa. Venäjä todennäköisesti luotaa sopivinta suuntaa. Sodan sumua kuvaa se, että emme tiedä onko Venäjällä menossa vasta tunnustelevat hyökkäykset. Tämä tarkoittaa heikkojen kohtien etsintää koko rintaman laajuudella rajulla tulivaikutuksella sekä väkivaltaisella tiedustelulla. Niissä kohdin, missä ukrainalaiset pystyvät kovaan vastarintaan tyydytään sitomaan mutta niissä kohdin, missä ukrainalaisten vastarinta on heikompaa ja etenemismahdollisuuksia on, myös pyritään etenemään syvyyteen.</p><p style="text-align: justify;">Monet asiantuntijat tosin ovat arvioineet, että venäläiset eivät sittenkään ole ottaneet opikseen Kiovasta vaan suurhyökkäys on jo alkanut. Suuren, syvään ja strategiseen iskuun kykenevän massan kokoamisen sijaan rintamalle saadut uudet joukot heitetään etulinjaan saapumisjärjestyksessä "tipoittain". Tällä menetelmälle, jota ei voi kutsua taktiikaksi eikä strategiaksi, ukrainalaisten rintama saattaa taipua mutta ei murru.</p><p style="text-align: justify;">Mikäli tilanne todella on tämä, eli Venäjä heittää (jo nyt) kaikkensa peliin, on lopputulos se että hyökkäys hyytyy jo ennen toukokuuta. Joukot vain kuluvat voimatta hyödyntää edes vähäistä menestystä. Joustavuudella ja omalla tulivoimallaan Ukraina pystyy kuluttamaan hyökkääjien kaluston. Jotkut laskelmat povaavat, että Ukrainalla olisi kohta jo panssareiden suhteen ylivoima Ukrainassa. Väitteeseen tulee suhtautua varauksella, mutta sen antaa mahdollisuuden laajempaan suurhyökkäykseen venäläisten heittämiseksi Itä-Ukrainasta.</p><p style="text-align: justify;">Viime kädessä sodassa isketään aina vastustajat taistelutahtoa vastaan sen kaikissa muodoissa. Taistelu on ohi, kun vastustaja antaa periksi. Tämä ei edellytä, ja hyvin harvoin sotahistoriassa on edellyttänyt sitä, että vastustaja on surmattava viimeiseen taistelijaan. Olennaisempaa on luoda taistelemalla tilanne, jossa vastustaja joko vetäytyy tai antautuu. Itä-Ukrainassa taistelutahtoa murennetaan seuraavilla tavoilla:</p><p> </p><h4 style="text-align: left;">Venäjä pyrkii (omasta näkökulmastaan) lyömään Ukrainan esimerkiksi<br /></h4><p style="margin-left: 40px; text-align: left;">1) Saarrostamalla sen armeijan merkittävät osat ja sitomalla muut joukot kaikkialla taisteluihin<br /></p><p style="margin-left: 40px; text-align: left;">2) Aiheuttamalla niin sietämättömät tappiot Ukrainan armeijalle, etteivät ukrainalaiset pysty korvaamaan niitä (kalusto ja taistelijat)<br /></p><p style="margin-left: 40px; text-align: left;">3) Murentamalla taistelijoiden moraalia iskemällä siviilejä vastaan. Taisteleminen voi tuntua turhauttavalta, mikäli sillä ei pystytä suojelemaan omia kansalaisia<br /></p><p style="margin-left: 40px; text-align: left;">4) Näännyttämällä ukrainalaiset fyysisesti ja henkisesti<br /></p><p style="text-align: justify;">Näistä keinoista ainoastaan numero yksi tarjoaa Venäjän armeijalle mahdollisuuden nopeaan ja selkeään voittoon, keino 2 on tietysti kaiken aikaa käytössä vääjäämättä mutta keinot 3–4 ovat hitaampia. Venäläiskomentajilla on selvästi tiukka aikataulu, mihin mennessä pitäisi saada konkreettinen voitto. Keinot 2–4 ovat käytössä kaiken aikaa, mutta ne ovat enemmän taustatyötä kuin varsinainen strategia. </p><p style="text-align: justify;">Mikäli konkreettista suurvoittoa ei taistelukentältä kuulu, alkavat loput keinot olla yhä enenevissä määrin käytössä. On kuitenkin eri asia, miten pitkään Venäjän armeija ja yhteiskunta pystyvät tukemaan tällaista sodankäyntiä. Ilman massiivista mobilisaatiota, ja venäläisille kelpaavaa hyvää syytä siinä ei onnistuta pidemmän päälle.<br /></p><p>Luonnollisesti on olemassa vielä vaihtoehto </p><p style="margin-left: 40px; text-align: left;">5) Joukkotuhoaseiden käyttö.<br /></p><p><br /></p><h4 style="text-align: left;">Ukraina pyrkii lyömään Venäjän</h4><p style="margin-left: 40px; text-align: left;">1) Pysäyttämällä ja torjumalla hyökkäykset tai hidastamalla niitä ja kuluttamalla Venäjän joukkoja</p><p style="margin-left: 40px; text-align: left;">2) Keräämällä, aseistamalla ja kouluttamalla sekä ryhmittämällä uudelleen täydennysjoukkoja vastahyökkäyksiin</p><p style="margin-left: 40px; text-align: left;">3) Uhkaamalla Khersonia niin pahoin, että Venäjän on siirrettävä lisävoimia sinne</p><p style="margin-left: 40px; text-align: left;">4) Iskemällä strategisiin kohteisiin, kuten komentopaikkoihin ja tärkeisiin varastoihin</p><p>Ykkönen on ilmiselvä strategia ja taktiikka. Olennaista on, sidotaanko omat joukot tiettyihin tukikohtiin, jotka hyvin linnoitettuina saattavat kuluttaa ja sitoa vihollisvoimia merkittävästi, vai käytetäänkö joustavaa puolustusta, joka vetäytyy pahimman jyrän alta ja kuluttaa hyökkääjän voimia. Itä-Ukrainan avoimessa maastossa siirtyminen uusiin asemiin on ilman voimakasta tulitukea ja ilmatorjuntaa vaikeaa. Ykköseen sisältyy myös vastahyökkäyksiä, mikäli olosuhteet ovat suotuisat.<br /></p><p>Vastahyökkäyksen valmistelu on ukrainalaisille elintärkeää, mutta on iso kysymysmerkki saavatko ukrainalaiset riittävän voiman heittääkseen venäläiset takaisin venäläisvoimien hyökkäyksen saavutettua kulminaatiopisteen (huolto ja joukot niin äärirajoilla, etteivät pysty jatkamaan hyökkäystä). Todennäköisesti tässä vaiheessa, mikäli siis merkittävää läpimurtoa ei synny, ovat venäläisjoukot uupuneita ja mikäli ne eivät saa nopeasti huoltoa ja täydennystä, voi vastahyökkäys olla kertakaikkisen murskaava. Tämä tosin on Itä-Ukrainan epävarmuustekijöistä kaikkein suurin.<br /></p><p>Itä-Ukrainan lisäksi on syytä pitää silmällä lännessä Khersonia, missä venäläiset kärsivät jatkuvasti merkittäviä tappioita ja osoittavat suorastaan ällistyttävää taktista joustamattomuutta ja kyvyttömyyttä lukea tilannekuvaa. Öiset ukrainalaispartiot ovat onnistuneet erinomaisesti häiritsemään venäläisiä ja paikantamaan tärkeitä maaleja ukrainalaistykistölle, mitä todistaa läheisellä lentokentällä ainakin 16 kertaa peräkkäin tykistöllä aiheutetut ankarat tappiot. Kun tähän yhdistetään itse Khersonissa vaikuttava voimakas vastarintaliike, joka muun muassa on surmannut kollaboraattoreita eli yhteistoimintamiehiä, on alueella tiedossa täysi kaaos venäläisten keskuudessa elleivät nämä saa täydennyksiä ja komentoketjun uusittua. Voi olla, että länsi kuppaa liikaa idän voimia, mikä heikentää Itä-Ukrainan taistelukykyä. Suurin uhka Venäjälle on voimakas hyökkäys Khersoniin ja sen yli katkaisten Krimiin johtavan maayhteyden.</p><p>Neljäs strategia on sidoksissa ykköseen, mutta sen sijaan että iskettäisiin jatkuvasti taistelujoukkoja vastaan pyritään vaikuttamaan enemmän niiden kykyyn taistella. Kuten monet ovat todenneet, on venäläinen armeijan päätöksenteko jyrkän hierarkkista ja ylhäältä alas kulkeutuvaa, joten upseereiden kaatuminen lamauttaa joukot, jotka jämähtävät paikalleen odottamaan uusia ohjeita. Ongelma on syvälle juurtunut Venäjän armeijaan, eikä sitä saada korjattua nopeasti. <i>Tämä on myös keino hyökätä vastustajan <b>suunnitelmaa </b>vastaan tämän varsinaisten joukkojen sijasta</i>.<br /></p><p> </p><p style="text-align: justify;">Merkittäviä tekijöitä, joihin kannattaa kiinnittää huomiota, ovat myös sää ja maasto. Ne sanelevat taistelukentän realiteetit ja vaikka tilanne on Kiovaa parempi, rajoittaa silti kenraali Muta suuresti Venäjän armeijan operaatiokykyä.<br /></p><p> </p><h3 style="text-align: left;">Ennustuksia lähitulevaisuuteen</h3><p><br /></p><p style="text-align: justify;">Tässä kohtaa varma tapa tehdä itsestään narri on lausua ennustuksia, koska sodassa harva ennuste sai suunnitelma selviää kohtaamisesta todellisen tilanteen kanssa. Kumpiakin kuitenkin tarvitaan.</p><p style="text-align: justify;">Moni ennustaa Venäjän korjaavan taktiikkaansa ja strategiaansa ja
ryhtymällä sotimaan "kuten se on harjoitellut". Itse väittäisin että
Kiovassa kontannut Venäjä on juuri oppinut kävelemään. Ja menossa on
juoksukisa. Moni hokee, ettei venäläisiä tule aliarvioida, mutta minusta tuntuu, että yliarvioimme heitä jatkuvasti. Yliarvioiminen ei ole vastustajan kunnioittamista, vaan omien kykyjen aliarviointia ja kohtuuttoman suuren vaivan näkemistä tilanteissa, joissa vähemmälläkin pääsisi. Historialliset analogiat Venäjän lopullisen ja vääjäämättömän voiton takeena eivät juurikaan toimi, ja on muistettava, että Venäjä on ottanut monissa sodissa myös totaalisesti siipeensä. Pelkkä vuoden 1945 yksiulotteinen muistelu ei anna minkäänlaista realistista kuvaa nyky-Venäjän kyvyistä. Ja Venäjä on yleensä pärjännyt sodissa osana laajempaa liittoumaa, hyvin harvoin yksin. <br /></p><p style="text-align: justify;">Ennustukseni on, että Venäjän armeijan joukot ovat liian pienet, kolhitut ja taistelumoraaliltaan niin huonot, että ne eivät kykene Itä-Ukrainassa läpimurtoon. Todellisuudessa joukkojen tilanne on huonompi kuin paperilla ja teoreettisissa laskelmissa BTG-muodostelmien vahvuudesta. Ne pystyvät tuliylivoimalla pieneen paikalliseen menestykseen tai jäävät junnaamaan paikoilleen. Junnaaminen sitoo ukrainalaisia, mutta ei kuluta näitä katastrofaalisesti.</p><p style="text-align: justify;">Vihollisen tappiot/omat tappiot/saavutetut aluevoitot ovat kohtuuttomasti epätasapainossa Venäjän tappioksi. Ei ole tiedossa miten monta venäläistä BTG-muodostelmaa on vasta matkalla Ukrainaan, mutta niillä pystytään hädin tuskin korvaamaan edes tappioita, saati muodostamaan riittävää ylivoimaa taktisen painopisteen luomiseksi. Hyökkäys hyytynee huhtikuun loppuun mennessä.<br /></p><p style="text-align: justify;">Ennustan, että Ukraina pystyy pitämään linjansa kasassa joustavan puolustuksen turvin ja mahdolliset paikalliset läpimurrot lyödään syvyydessä. Joustava johtamiskulttuuri ja pätevät alikomentajat pystyvät pitämään taistelukykyä yllä muissa osissa linjaa samalla kun syvyyteen päässeet venäläisjoukot tuhotaan väijytyksissä ja vastahyökkäyksissä.</p><p style="text-align: justify;">Tilanne Khersonissa vaatii venäläisiä siirtämään siihen suuntaan joukkojaan, mikä tulee entisestään vähentämään Itä-Ukrainan voimia. Tilanne passivoituu toukokuun alussa, mutta on epävarmaa, uskaltaako ja pystyykö Ukraina yrittää suurta vastahyökkäystä. Ukrainan on vältettävä Pyrrhoksen voittoa, liian kallista voittoa, visusti. Menossa on Itä-Ukrainan taistelun lisäksi "pitkä peli", joka ratkaisee paitsi sodan keston myös Venäjän kohtalon.</p><p style="text-align: justify;">Korostan, että yllätysmomentteja on olemassa, kuuluisa "unknown unknown". Tällä hetkellä kuitenkin Ukraina on se, joka yllättää ja pystyy luomaan loistavia tilaisuuksia, kuten Moskvan tuhoutuminen tai äskettäinen (22.4.) Khersonissa tuhottu merkittävä komentopaikka osoittavat. Venäläiset ovat toistaiseksi olleet suorastaan yllättävän mielikuvituksettomia kaikilla osa-alueilla, paitsi kärsimyksen tuottamisessa siviileille. Toisaalta Mykolaivin lähistöllä venäläiset sammakkomiehet onnistuivat ilmeisesti tuhoamaan ukrainalaisille tärkeän laivaston tiedustelualuksen, mutta muuten näyttö on vähäistä.<br /></p><p style="text-align: justify;">Suurinta mielikuvitusta osoitti Putinin fantasiakirjoitus slaavikansojen suuresta kohtalosta, jolla erikoisoperaatio perusteltiin historiallisen kohtalon vääjäämättömänä kulkuna. Ja se onkin ainoa luova osuus tätä operaatiota.</p><p style="text-align: justify;">* <br /></p><p style="text-align: justify;"><b>Päivitys 27.4.2022:</b></p><p style="text-align: justify;">Alla linkin takana hyödyllinen raportti joka osoittaa, että venäläiset ilmeisesti etenevät Iziumissa hitaasti mutta varmasti useita teitä käyttäen. Merkki taktisesta sopeutumisesta. Oli oletettavissa että venäläiset muuttavat taktiikkaansa Itä-Ukrainassa, mutta kysymyksiä ovat: </p><p style="text-align: justify;">1) Hyväksytäänkö venäläiskomentajien keskuudessa varmahko mutta hidas eteneminen?</p><p style="text-align: justify;">2) Onko kyseessä vain paikallinen taktinen menestys, joka pysähtyy parempiin ukrainalaisasemiin tai muihin puolustuselementteihin?</p><p style="text-align: justify;">3) Millaisia tappioita venäläisosastot kärsivät etenemissuunnassa? Millaiset vastaavasti ovat ukrainalaistappiot?<br /></p><p style="text-align: justify;">4) Pystytäänkö taktiikka laajentamaan muihin osiin Itä-Ukrainaa ja onko siihen kykyä ja/tai halua?<br /></p><p style="text-align: justify;"><a href="https://www.understandingwar.org/backgrounder/russian-offensive-campaign-assessment-april-26">https://www.understandingwar.org/backgrounder/russian-offensive-campaign-assessment-april-26</a><br /></p>Karkeologihttp://www.blogger.com/profile/15050915450984312612noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5650312724219700496.post-71199960196636378432022-04-24T14:31:00.003+03:002022-04-25T10:42:32.828+03:00Välianalyysi analogioista talvisotaan: Putinin ja zetojen sota Ukrainassa 5/?<p>Seuraava välianalyysi on hyvä kirjoittaa Ukrainan sodan analogioista talvisotaan.</p><p> "<i>Venäläisten ongelma sodassa on, että heidän on tapatettava ainakin 20000 sotilastaan oppiakseen, miten sotaa käydään. Venäläisten vastustajien ongelma on, että venäläisillä on varaa tapattaa 20000 sotilastaan oppiakseen, miten sotaa käydään.</i>"</p><p> </p><h3 style="text-align: left;">Talvisotaa? Analogian puolesta<br /></h3><p> </p><p style="text-align: justify;">Tässä kohtaa sotaa suomalaisilla historioitsijoilla tai nojatuolikenraaleilla saattaa olla kiusaus tehdä analogia talvisodasta ja Ukrainan sodasta ja väittää, että sodan alku oli analoginen talvisodan alulle 30.11.1939–31.1.1940, jolloin venäläiset kärsivät hirvittäviä tappioita kaikilla rintamilla.</p><p style="text-align: justify;">Tästä voisi jatkaa ajatuskulkua niin, että nyt vuorossa on helmikuun 1940 suurhyökkäys Karjalankannaksella joka mursi rintaman Summassa Munasuolla ja osoitti, että venäläiset ottavat opikseen. Lopulta, vaikka täydellistä sotilaallista tappiota ei puolustajalle tulekaan, on tehtävä myönnytyksiä hyökkääjälle.<br /></p><p>Analogialle on seuraavat perusteet:</p><p style="text-align: justify;">1) <b>Aselajien yhteistyö</b> joulukuussa 1939 oli venäläisillä surkeaa eivätkä jalkaväki, tykistö ja panssarit tukeneet toisiaan. Sama juttu Ukrainassa.<br /></p><p style="text-align: justify;">2) Venäläisten puolella <b>voimia ei varattu riittävästi</b> ja esimerkiksi tykistön ampumatarvikkeita oli vain kahden viikon kampanjaa varten . Sama juttu Ukrainassa.</p><p style="text-align: justify;">3) Puolustajat niin Suomessa kuin Ukrainassa <b>hallitsevat yötä</b>. Suomessa tämä tarkoitti päivällä menetettyjen asemien takaisinvaltaamista, iskuja huoltoa vastaan sekä omien asemien korjaamista sekä huoltoa pimeyden tultua. Ukrainassa pimeänäkölaitteet, joita on enemmän ja jotka ovat venäläislaitteita parempia, antavat huomattavan edun.<br /></p><p style="text-align: justify;">Koulutusjaksolla tammikuussa 1940 marsalkka Semjon Timošenko keräsi riittävät voimavarat, koulutti joukkoja talvisodankäyntiin ja linnoitusten valtaustaisteluihin ja organisoi eri aselajien yhteistyötä. Helmikuun kymmenentenä kulutustaisteluiden jälkeen tämä johti suomalaisten rintaman murtumiseen Kannaksella.</p><p style="text-align: justify;">Suomalaiset pelastuivat pääasiassa siksi, että venäläiset eivät osanneet hyödyntää läpimurtoaan täysimittaisesti vaan suomalaiset pääsivät helmikuussa 1940 irtautumaan väliasemaan ja edelleen taka-asemaan hallitusti sekä venäläisiä hidastaen.</p><p> </p><p> </p><h3 style="text-align: left;">Ei talvisotaa. Analogiaa vastaan</h3><p> </p><p style="text-align: justify;">Nyt kuitenkin kokoan argumentteja, joiden tarkoitus on osoittaa että analogia ei ole kannattavaa:</p><p style="text-align: justify;">1) Karjalankannaksen venäläisten <b>kalustotappioita </b>selittää ja tasoittaa huomattavasti se, että venäläiset saivat usein evakuoitua "tuhotut", eli todellisuudessa pieniä vahinkoja kärsineet ja miehistön hylkäämät panssarinsa omalle puolelle ja Pietarin pajoille korjattavaksi. Sama panssarivaunu saattoi "tuhoutua" viisi kertaa talvisodan aikana. </p><p style="text-align: justify;">Näin ei ole Ukrainassa, eli menetetty kalusto on vain muutamassa tapauksessa saatu pelastettua korjaamoille. Etäisyys korjaamoille on myös pitkä, eikä ilmeisesti kenttäkorjaamoja ole käytössä. Valtaosa menetetystä kalustosta on joko tuhottu tai ukrainalaisten kaappaamaa, eli täysin menetettyä.</p><p style="text-align: justify;"> </p><p style="text-align: justify;">2) Ukrainalaisten <b>panssarintorjunta </b>on huippuluokkaa, eikä polttopulloihin ole tarvinnut turvautua kuin harvoin ja silloinkin enemmin siviilien kuvaamilla videoilla. Kuten moni uusi tutkimus on osoittanut, aiheutti Suomenkin puolella valtaosan tankkituhoista 40 mm Boforsin panssarintorjuntatykki eikä lähitorjunta-aseistus, kuten polttopullot tai kasapanokset.</p><p style="text-align: justify;">Panssarien lähitorjunta on epätoivoista ja hätävararatkaisu, ei nerokasta ad hoc -varautumista ja sopeutumista. Uusi panssarintorjunta-aseistus (Stugna, NLAW, Javelin jne.) on huomattavasti tehokkaampaa kuin edes vuoden 1944 kärkiaseistus eli 75 mm pst-tykit tai panssarikauhut ja -nyrkit. Ukrainan ennätys Javelinilla taitaa olla 4,5 kilometrin päästä tehty tankintappo.<br /></p><p style="text-align: justify;"> </p><p style="text-align: justify;">3) Joukkojen kouluttamista merkittävämpää oli vuonna 1940 se, että stavka (= Stalin) vapautti marsalkka Timošenkon vastuusta joukoille koituvista tappioista. Toisin sanoen hän sai luvan hukuttaa suomalaiset venäläisten verellä. </p><p style="text-align: justify;">Nyt <b>väestödemografia</b>, kuten lukuisat asiantuntijat ovat jo osoittaneet, ei salli vuoden 1940 ratkaisua jossa miljoonaa patruunaa vastaan lähetetään kaksi miljoonaa miestä. Väestöosuus, josta sotakelpoisia miehiä saadaan, on kutistunut huomattavasti. II maailmansodan aikaan neuvostoliittolaisäiti synnytti 7 lasta, nyt venäläisnainen saa alle kaksi lasta. Saattaa kuulostaa uskomattomalta, mutta venäläisiltä loppuvat miehet kesken.<br /></p><p style="text-align: justify;">Tilannetta pahentaa se, että koulutetuin ja parhaiten sotilaaksi sopivin osa väestöä välttelee lahjuksin sotaväkeenottoja ja armeijaan päätyvät vain köyhimmät ja kurjimmat. Vaikka joku vielä 2000-luvulla saattaa kin ihannoida köyhää patrioottimaista, vähään tyytyvää miestä ideaalisotilaana on todellisuudessa kouluja käymätön ja kituliaasti elänyt mies huonointa mahdollista pohjaa sotaväelle. Suomalainen varusmies, joka tuo armeijaan siviiliosaamisensa ja on hyvin ylipäätään hyvin koulutettu sekä ruokittu, selviää paremmin. Etulinjan sotilaaseen kohdistuu entistä enemmän vaatimuksia, ja entistä pienempi määrä venäläisiä täyttää nämä.</p><p style="text-align: justify;">Mainittakoon vielä, että suomalaisilla ei ollut talvella 1940 riittävästi ammuksia, etenkään tykistön, joilla
torjua jatkuvasti päälle vyöryviä massoja. Oma osansa oli suomalaisten
idioottimaisuuteen asti viedyllä kranaattien säästöohjelmalla, joka
johti siihen että rintaman murruttua monen patteriston kranaatit jäivät
käyttämättöminä nopeasti edenneiden venäläisjoukkojen haltuun, kas kun
ei saatu lupaa ampua niitä vaan piti odottaa "parempaa maalia".
Tilannetta pahensi myös Laatokan pohjoispuolella peitteisessä maastossa
taistelleet komentajat, kuten Paavo Talvela, jotka tuotiin analysoimaan
suomalaisten puolustuksen tilannetta Kannaksella. He eivät ymmärtäneet,
miten radikaalisti taistelukenttä Kannaksella poikkesi Laatokan
pohjoispuolesta, ja analysoivat ja haukkuivat aivan vääriä tekijöitä.</p><p style="text-align: justify;"> </p><p style="text-align: justify;">4) Ukrainalaiset <b>taistelevat syvyydessä</b>, eivät yhden puolustuslinja varassa. Suomalaisten ns. "Mannerheim-linja" oli todellisuutta huomattavasti heikompi ja sillä oli syvyyttä ainoastaan Viipurin päätien eli Summan kylän suunnassa. Muualla taaempia asemia ei yksinkertaisesti ollut, ellei Muolaan linjaa lasketa (pääpuolustusasema työnnettiin 1939 eteen Muolaassa aiemmin valmistuneista linjoista).<br /></p><p style="text-align: justify;">Suomalaisilla ei ollut Mannerheim-linjan takana aitoa kenttälinnoitettua seuraavaa asemaa, vaan taka-asema oli linnoitusten osalta monin paikoin maahan tökättyjä kylttejä joissa luki "Tähän konekivääripesäke". Puolustus perustui maastoon, ei syvään linnoitusketjuun.</p><p style="text-align: justify;">Ukrainalaiset eivät myöskään taistele "ei tuumaakaan maata periksi" periaatteella viimeiseen mieheen yhden juoksuhaudanpätkän takia, vaan säästävät omaa elävää voimaa vihollista samalla voimakkaasti kuluttaen. Patruunoiden vähetessä ja kertakäyttöisten pst-aseiden loputtua nämä vetäytyvät eli irtautuvat taistelusta. Tämän taktiikan tehokkuus korostuu, kun Venäjän sotavoima on sidottu tiestöön. Vetäytymistiet ovat auki, aina voi hakea täydennystä ja palata toista reittiä rökittämään miehittäjät.</p><p style="text-align: justify;">Syvyydessä taistelemista korostaa tykistön ja droonien tehokas käyttö syvälle vihollisen selustaan. Karttaa ja sen punaläiskiä tuijottaessa selvästi unohtuu se, että venäläiset hallitsevat ainoastaan maata jalkojensa/pyöriensä/telaketjujensa alla, eivät juuri mitään selustassaan, sivullaan tai edessään. Talvisodassa venäläiset saattoivat luottaa siihen, että selustan alueilla ei yllättäen ilmestynyt voimakasta partiota räjäyttämään huollon kannalta tärkeitä yhteyksiä. Samoin suomalainen tykistö oli lähinnä etenevien joukkojen kiusana. Venäläisten kuorma-autot pääsivät käytännössä tuomaan uudet, verekset joukot suoraan etulinjaan suomalaisten silmien eteen.<br /></p><p style="text-align: justify;"> </p><p style="text-align: justify;">5) Merkittävin tekijä on, kuten lukuisat muut analyytikot ovat osoittaneet, <b>huolto</b>. Jos suomalaiset olisivat jotenkin onnistuneet katkaisemaan Laatokan pohjoispuolella venäläisten rautatien näiden selustassa, olisivat venäläiset nääntyneet nälkään parissa viikossa. Tähän ei kuitenkaan pystytty. </p><p style="text-align: justify;">Samoin Leningradin (Pietarin) rataverkosto teki Karjalankannaksen huollosta hyvin helppoa ja uusia joukkoja ja ampumatarvikkeita pystyttiin syytämään loputonta tahtia. Ukrainassa on tehty paljon laskelmia venäläisten huoltoetäisyyksistä, ja on todettu, että menestys on täysin sidottu etäisyyksiin rautatieverkostosta. Kiovan operaatio kaatui olennaisilta osin siksi, että Valko-Venäjän rataverkkoa häirittiin tehokkaasti. </p><p style="text-align: justify;">Venäjän onneksi venäläisillä joku komentajista totesi, ettei menestyksen mahdollisuuksia Kiovan suhteen ole, ukrainalaiset voivat motittaa joukot ja huolto on katkeamispisteessä. Seurauksena oli ripeä vetäytyminen, mikä mitätöi <i>täydellisen </i>sotilaallisen katastrofin. Jos ukrainaisilla olisi ollut lisää joukkoja aseissa ja riittävästi raskasta kalustoa, olisi venäläisten tappio ollut totaalinen, massa-antautuminen tai täydellinen tuhoutuminen. Nyt pakotiet jäivät auki.</p><p style="text-align: justify;">Venäläisten logistiikka on ankaralla rasituksella. Toiseen maailmansotaa, etenkin suureen isänmaalliseen sotaan (1941–1945) analogioita hakevien kannattaa muistaa ehdottomasti se seikka, että massatuotettua T-34:ta ja muita Uralin sotatehtaiden syytämää tavaraa merkittävämpää oli <i>lend lease </i>-apu, etenkin amerikkalaiset kuorma-autot. Tämä piti puna-armeijan ketterästi liikkeessä Saksaa vastaan. Ilman sitä hyökkäys olisi ollut junnaavampaa ja puna-armeija tuskin olisi päässyt Berliiniin ennen länsiliittoutuneita.</p><p style="text-align: justify;">Nyt lend lease on Ukrainan puolella ja käytännössä alta kahden vuorokauden siitä, kun on tehty päätös jonkin tarvike-erän toimittamisesta Ukrainaan aseet ovat jo Ukrainan rajalla siirtymässä sen armeijan käyttöön. Logistinen ketju on käsittämättömän tehokas. Venäjä ei yksinkertaisesti kestä sitä. Voitte kuvitella talvisodan lopputuloksen, jos joulukuun ensimmäisellä viikolla Suomelle luvattu kalusto olisi ollut Suomessa joulukuun toisella viikolla. Nyt valtaosa kalustosta saapui vasta aivan sodan lopulla tai välirauhan aikana.</p><p style="text-align: justify;"> </p><p style="text-align: justify;">6) <b>Pakotteiden </b>vaikutus on merkittävä. Vaikka Yhdysvallat "tavallaan" tuomitsi talvisodan, sen yksityisyrittäjät myivät jatkuvasti tarvikkeita ja lentokoneiden polttoainetta kultaa vastaan Neuvostoliittoon "business is business" -periaatteella. Köyhempänä valtiona Suomella ei ollut edellytyksiä ostaa tarvittua tavaraa.<br /></p><p style="text-align: justify;">Käytännössä tämän sodan tuloksen päättivät jo osaltaan 2014 tehdyt pakotteet, jolloin uuden sukupolven aseisiin ei riittänyt lännessä tuotettua huipputeknologiaa. Venäjä on sen osalta täysin riippuvainen tuonnista, kyvyt eivät yksinkertaisesti riitä niiden tuottamiseen. Lisäksi kyvyt, jotka osaisivat tuottaa huipputeknologiaa, ovat uhka tsaari Putinin vallalle, joten niitä ei saa edes päästää syntymään. Uudet pakotteet ja todennäköisesti viime päivien tulipalot keskeisissä sotatarvikekeskuksissa hyydyttävät vähänkään monipuolisempaa teknologiaa vaativan tuotannon pitkäksi aikaa.<br /></p><p style="text-align: justify;">Pakotteet merkitsivät sitä, että huippumoderneja Armata-tankkeja ei tuotettu tuhansia ja tuhansia vaan arviolta vain tusina. Sotaan oli ryhdyttävä neuvostokalustolla, jonka parasta ennen -päiväys meni aikoja sitten. Mitä pidemmälle sota etenee, sitä aikaisempien vuosikymmenien kalustoa varastoista rahdataan rintamalle romuraudaksi taottavaksi. 2000-luvun sodan käyminen 1960–1980-luvun kalustolla on itsemurhamaista. Ei demografia eikä tehdastuotanto yksinkertaisesti salli Venäjän kokemia kalusto- ja miehistötappioita. Kaksi miljoonaa miestä miljoonaa luotia vastaan ei toimi. Enää.</p><p><br /></p><p>Analogiaa vastaan kerätyt argumentit ovat rohkaisevia. Ukraina voi voittaa sodan ilman, että se joutuu suostumaan alueluovutuksiin tai sodan annetaan hiljakseen asettua pattitilanteeksi. Viimeisen vaihtoehdon estämisessä on lännen apu elintärkeää.<br /></p><p><br /></p><h3 style="text-align: left;">Lopuksi</h3><p> </p><p style="text-align: justify;">Paras analogia talvisodan ja Ukrainan sodan välillä on puolustajien uskomaton <b>taisteluhenki</b>, "talvisodan henki". Ukrainan osalta Venäjä ei vaivautunut edes lavastamaan Mainilan laukauksia vaan julisti (kuten käytännössä myös Suomessa) ryhtyvänsä erikoisoperaatioon. Joka tapauksessa kyseessä on diktatuurin raukkamainen, provosoimaton hyökkäys demokraattista yhteiskuntaa vastaan.<br /></p><p style="text-align: justify;">Tämä henki ei ole mitenkään uniikki ilmiö, vaan sitä on esiintyy paljon historiassa. Ukrainalaiset ovat osaltaan kansainvälistä apua pyytäessään osanneet vedota nimenomaan tähän kansalliseen kokemukseen kunkin kansan osalta, kuten presidentti Zelensky puhuessaan Suomen Eduskunnalle.<br /></p><p style="text-align: justify;">Toivon, että Ukrainan sota ei ole analogia lopputuloksen suhteen talvisodalle, vaan Ukraina pystyy lyömään Venäjän täysin ja karkottamaan sen alueiltaan suostumatta "kompromisseihin". Myös lännen tulevaisuuden kannalta on elintärkeää, ettei Venäjä saa sodasta muuta kuin pahemman kerran turpaansa. </p><p style="text-align: justify;">Muussa tapauksessa tämä sota on vain välinäytös siirtyessämme vielä julmempaan, laajempaan ja pahempaan sotaan.<br /></p>Karkeologihttp://www.blogger.com/profile/15050915450984312612noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5650312724219700496.post-67660416242975416122022-04-24T12:06:00.006+03:002022-04-24T20:12:19.202+03:00Välianalyysi Mariupolista: Putinin ja zetojen sota Ukrainassa 4/?<p style="text-align: justify;">Olen koettanut useaan otteeseen aloittaa jonkin sortin analyysin tekemistä Ukrainan tilanteesta. Ongelma on, että päästyäni puoliväliin kirjoitusta tilanne on muuttunut radikaalisti ja koko kirjoituksen voi heittää roskakoriin. Toiseksi, verkossa on suuri määrä aktiivisia, minua terävämpiä asiantuntijoita ja olen mieluummin kuunteluoppilaana ja kyselijänä kuin pätijänä.<br /></p><p style="text-align: justify;">Siksi olen sodan osalta keskittynyt enemmän dokumentointiin, eli otan kuvakaappauksia uutisvirrasta (Twitter, Reddit, Youtube) ja koetan pistää niitä päivittäisiin kansioihin. Päivittäin kuvakaappauksia kertyy 150–450, etenkin määrä kasvaa jos koetan tallettaa videota pätkä pätkältä. Videoiden lataaminen esimerkiksi Twitteristä ei oikein onnistu ja valtaosa siihen tarkoitetuista sivustoista onkin markkinointihuijauksia. Ilmaisia siihen asti, kunnes palvelin ilmoittaa että yritän tallettaa yli 20 sekuntia kestävän videon mikä vaatii rekisteröitymisen ja maksamisen...</p><p style="text-align: justify;">Koetan nyt tästä aineistosta hieman laatia analyysia, mutta on huomattava, että siitä valtaosa vanhenee tai kumoutuu viikon sisällä. Ensiksi käsitellään Mariupol, missä ukrainalaispuolustajien taistelua voi hyvällä syyllä kuvata
sankarilliseksi. Mariupol on ollut Venäjälle tärkeässä asemassa, koska
sitä puolustaa "fasistinen" Azov-rykmentti ja juuri natsipuhdistuksilla
on argumentoitu "erikoisoperaation" puolesta. Suomessakin moni
journalisti on haksahtanut tässä ansaan, rykmentti on vuoden 2014
jälkeen uudelleenmuodostettu ja integroitu vahvasti Ukrainan armeijaan.
Se ei ole enää mikään mustapaitojen kansoittama pseudo-SS-poppoo.
Veikkaan että moni trolli vastaa tähän lataamalla "vasta-argumentiksi"
kahdeksan vuotta vanhoja valokuvia, ellei sitten suoraan
valokuva-aineistoa vuodelta 1944...</p><p style="text-align: justify;">Puolustajat ovat osanneet hyödyntää taitavasti kaupunkiolosuhteita ja etenkin taisteluista ottamiaan videoita. Vastapainona on
tšetšeenien "TikTok-pataljoona", jonka videot "sodankäynnistä"
aiheuttavat voimakasta myötähäpeää. Yksi syy Venäjän tappiolle voi olla
näiden joukkojen suunnaton ammuskulutus kohteisiin, joissa ei ole
lainkaan vihollisia.</p><p> </p><p></p><h3 style="text-align: left;">Mariupol piirityksessä<br /></h3><p> </p><p style="text-align: justify;">Azovstalin tehtaan julistaminen piiritykseen oli pienehkö yllätys, etenkin kun puolustajat kertoivat että kestäisivät enää muutaman päivän tai tunteja. Se on todellakin kaupunki kaupungissa, massiivinen teollisuuskompleksi, joka on hyökkääjälle maanpäällinen helvetti. </p><p style="text-align: justify;">Todennäköisin syy sille, miksi Putin kielsi rynnäkön tehtaaseen on tarve säästää vähiten kolhitut BTG (Battallion Tactical Group) Itä-Ukrainan offenssiiviin. Venäläisten miehistö- ja kalustotappiot lienevät käsittämättömän suuret. Toinen, järkyttävä syy lienee se, että venäläiset ovat saaneet siivottua katukuvasta enimmät todisteet sotarikoksistaan.</p><p style="text-align: justify;">Yksi syy Putinin päätökselle lienee myös ollut se, että ukrainalaisten
ei uskota pystyvän enää murjotuilla voimillaan pystyvän
ulosmurtautumiseen tai haittaavan merkittävästi piirittäjiä. Muutama
silloin tällöin väkivaltaisen tiedustelun yhteydessä räjähtävä
panssariajoneuvo tai jalkaväkivartio siellä täällä ovat hyväksyttäviä
menetyksiä Venäjän armeijalle.</p><p style="text-align: justify;">Ukrainalaisten kyky murtautua sortumassa olevasta motista toiseen, vielä taistelevaan on ollut merkittävää. Tämä osoittaa, että saarrettujen tukikohtien välillä kulkee viestiliikenne ja ne pystyvät koordinoimaan liikkeitä keskenään.</p><p style="text-align: justify;">Puolustajat pystyvät todennäköisesti paikallistuntemuksensa ja taitojensa ansiosta iskemään piirittäjiä vastaan tehokkaasti, jopa syvyydessä. Olisi kiinnostavaa tietää, millainen yhdistelmä piirittäjiä on jätetty, itse veikkaan separatistijoukkoja joita paimentamassa on tšetšeenejä, joilla ei ole omantunnonvaikeuksia tehdä nurisevista pakkovärvätyistä "kannustavia esimerkkejä". Varsinaiset venäläisyksiköt lienevät jo siirretty Itä-Ukrainaan Donbassin taisteluihin.<br /></p><p style="text-align: justify;">Mariupolin vastarintaa tekevät osat ovat myös jatkuvan tykistön ja ohjusten moukaroinnin alaisia. Todennäköisesti tähän käytetään kakkosluokan kalustoa, johon riittää ampumatarvikkeita mutta jonka tarkkuus ei ole niin tärkeää. Tämä on enemmän puolustajan kulutusta (hermojen ja elävän voiman) kuin ratkaisuun pyrkimistä tulivoiman avulla.<br /></p><p><br /></p><h3 style="text-align: left;">Mariupol: edelleen huollossa?</h3><p><br /></p><p style="text-align: justify;">Vaikka "kärpänenkään ei pääse läpi" niin uskon että piiritettyihin osiin Mariupolia kulkee edelleen jollakin tavalla ukrainalaisten huoltoa. Se ei ilmeisesti ole enää helikoptereiden matalalennoilla kulkevaa huoltoa, jolla tuotiin vielä jokin aika sitten ammuksia ja ruokaa sekä evakuoidaan haavoittuneita, mutta jotakin kautta piiritetyt Azovin joukot ja merijalkaväki saavat lisää tarvikkeita. Eivät suuria määriä, mutta silti.</p><p style="text-align: justify;">Peruste: Azovin julkaisemassa videossa on nähty espanjalainen "Matador" panssarintorjunta-ase, jonka maahantuonti sallittiin Espanjassa vasta maaliskuun lopulla. Asetta oli reilussa viikossa kaupungin puolustajien käytössä.</p><p style="text-align: justify;">ks. <a href="https://www.youtube.com/shorts/O1aOu_QZjQM" target="_blank">video tästä </a><br /></p><p style="text-align: justify;">Miten huolto kulkee? Reittejä voi olla useita, mutta tässä mahdollisuuksia:</p><p style="text-align: justify;">1) <b>Meritse merikuljetuksina</b>. Matalalla lentävien helikoptereiden lisäksi on mahdollista, että joillakin aluksilla voidaan kuljettaa huomaamatta tarvikkeita suotuisissa oloissa venäläisten merivoimien läpi. Yksi mahdollisuus ovat visusti salassa hankitut minisukellusveneet tai muu "erikoisvempele". Sukellusveneet voivat operoida kolmannesta maasta käsin.</p><p style="text-align: justify;">2) <b>Maitse etappeina Mariupolin halki</b>. Tuhottuihin rakennuksiin, pitkiin sisäpihoihin jne. on mahdollista luoda kuljetusverkosto jossa paikalliset salassa siirtävät laatikko kerrallaan tavaraa eteenpäin. Tätä voi auttaa kaksi skenaariota<br /></p><p style="text-align: justify;"><span> </span>2a) Venäläisjoukot, etenkin pakkovärvätyt separatistit, on jollakin sektorilla lahjottu ja he sallivat salakuljettamisen. Tämä on yllättävän yleistä sodankäynnin historiassa, eli vihollissotilaat antavat kuljettaa tavaraa tai ihmisiä vapaasti, vaikka saattavat lopulta itse kärsiä siitä. Esimerkiksi Karjalankannas 1918–1922 vuoti kuin seula ja suomalaiset rajavartijat, jopa suojeluskuntalaiset, olivat mukana "bisneksessä" jossa Pietariin vietiin tavaraa Suomesta.<br /></p><p style="text-align: justify;"><span> </span>2b) Tunneliverkostoja pitkin. Azonstalissa oli/on jo maanalainen tunneliverkosto. Kysymys on siitä, miten pitkälle kaupunkiin se ulottuu tai mitä on salassa raivattu. Voi olla, että tavara kulkee ensin kaupungin liepeille, siitä suojaan johonkin rakennukseen, mistä ulottuu tunneli parin korttelin päähän, täältä tavara kulkee taas sisäpihoja pitkin seuraavaan rakennukseen mistä se siirretään seuraavaan tunneliin jne. kunnes saadaan Azovstaliin.<br /></p><p style="text-align: justify;">3) <b>Ilmassa </b>erikoisvalmistetuilla drooneilla tms. Niiden kantokyky on rajallinen, mutta voi olla, että jotkin on saatu viritettyä kuljettamaan ammuksia ja sopivaa ruokaa. Tämä on epätodennäköinen vaihtoehto, mutta mahdollinen. Kaupunkiin on kuitenkin saatu tuotua panssarintorjuntakalustoa, joten droonin pitäisi olla melko erikoisvalmisteinen, jos näitä saadaan tuotua.<br /></p><p><br /></p><h3 style="text-align: left;">Mariupolin tulevaisuus</h3><p> </p><p style="text-align: justify;">Mariupolin puolustajista on Venäjälle enemmän kiusaksi kuin suureksi strategiseksi uhaksi. Kyky liikkua venäläisjoukkojen hallitsemilla osilla kaupunkia voi kuitenkin häiritä venäläisten laskelmia, etenkin jos jokaisen reissun päätteeksi jää palava venäläispanssarivaunu sekä kasa aseista, ammuksista ja tarvikkeista riisuttuja "sankarivainajia".</p><p style="text-align: justify;">Ulosmurtautumiseen ei ukrainalaisilla ole mahdollisuutta, elleivät joukot heti ulos päästyään hajaudu kaupungin ympäristöön ryhtyen partisaanitoimintaan. Keskitetty siirtyminen omille linjoille ei ole mahdollista, enkä usko että viimeisiä siviilejä halutaan hylätä. Todennäköisesti Azovstalissa jatkuu linnoitusten parantaminen, viimeisten sotatarvikkeiden suojaaminen sekä yritykset saada kaupunkiin salamyhkäisiä teitä huoltoa: vettä, ruokaa, ammuksia, lääkkeitä ja niin edelleen.<br /></p><p style="text-align: justify;">Venäläiset tuskin yrittävät rynnäkköä tehtaaseen. He laskelmoivat ajan tekevän työtä puolestaan ja Donbassin murtuvan, jolloin voimia voidaan suunnata uudestaan lisää Mariupolia vastaan mikäli vastarinta jatkuu. Rynnäkkö nyt vain söisi voimia toissijaisessa kohteessa tilanteessa, joissa jokainen irtilähtevä sotilas tarvitaan ensisijaisiin kohteisiin.<br /></p><p style="text-align: justify;">Ukrainan armeijan mahdollisuudet vapauttaa Mariupol ovat toistaiseksi heikot. Itä-Ukrainan taisteluun olisi ensin saatava voitokas ratkaisu, vastahyökkäystä varten pitäisi kehittää merkittävä voima ja sen olisi salaman lailla ratsastettava halki avoimen maaston, joka pitäisi saada raivattua vihollisen ilmatorjunnasta ja tykistöstä. Samalla tilalle pitäisi saada oma voimakas ilmatorjunta, jolla aroilla kulkevat hyökkäyskolonnat saataisiin suojattua.<br /></p><p style="text-align: justify;">Itä-Ukrainan sijaan Mariupolin tilanteessa pitää katsoa Mariupolista länteen, Khersoniin (Herson). Täällä venäläiset kärsivät merkittäviä menetyksiä, hyökkäyskärjet ovat pahasti tylsyneet ja Ukrainan tykistö on tuottanut voimien kulutuksen lisäksi strategisia menetyksiä venäläisille. Lisäksi Moskvan uppoaminen on syönyt venäläisten moraalia sekä jonkin verran ilmatorjuntakykyä. Jos maayhteys Krimille ollaan menettämässä Ukrainan valloittaessa takaisin Khersonin ja pystyessä sitä kautta uhkaamaan rautatiekuljetuksia, on Mariupol entistä enemmän toissijainen kohde.</p><p style="text-align: justify;">Mariupolin kohtaloa ei enää ratkaista itse Mariupolissa. Muiden rintamien käyttäytyminen ratkaisee, mutta ukrainalaispuolustajien tilanne ei ole täysin toivoton. Heidän on voitettava aikaa, ja häirittävä venäläisiä niin paljon kuin mahdollista sekä elettävä vihollisiltaan kaapatuilla tarvikkeilla. </p><p style="text-align: justify;">Alamon, vääjäämättömän taktisen tappion mutta strategisen voiton sijaan myös muut kehityskulut ovat mahdollisia. Todennäköisyyksillä en uskalla spekuloida tämän suhteen. Vielä.</p><p style="text-align: justify;"> </p><p style="text-align: justify;"><b>Päivitys 24.4.2022 kello 20:11</b>. Ilmeisesti Putinin määräyksestä huolimatta (tai siitä johtuen?) Venäjän voimat ovat jatkaneet hyökkäyksiään Azovstaliin, ilmeisesti vallaten osan laitoksesta.<br /></p>Karkeologihttp://www.blogger.com/profile/15050915450984312612noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5650312724219700496.post-2754756439766992872022-03-02T10:54:00.004+02:002022-03-02T10:54:53.951+02:00Rautatiesabotaasia verkossa. PUTININ SOTA UKRAINASSA 3/?<h3 style="text-align: left;"> Reddit-kampanja Valko-Venäjän rataverkoston kaatamiseksi</h3><p><br /></p><p>Uutena verkkokampanjana venäläisten Valko-Venäjällä olevien, kuljetusta odottavien osastojen ja maan kautta huoltonsa saavia venäläisosastoja Ukrainassa koetettiin Anonymousin hakkeroinnin lisäksi haitata verkkokampanjalla häiritsemällä Valko-Venäjän valtion rautateitä eli paikallista VeeÄrrää. <br /></p><p> </p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEg7wu0tOPRQvFFTWTKc2gvkA_Eld9WpC_u2ncBcbfqMHDg5Y3ZEkCRfSUjstZkgt6jzhqBEXFF8fpncbPwu1b__9uWmsJjsDTSDszu_SfhciuLpYru8XF9tGv3vR-vf9-G7yFV3faXpyz7md3Dj08A3boJNt4CyTBvBLJGJQDwo2HNmeCQTWTDGiJikrg=s966" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="966" data-original-width="745" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEg7wu0tOPRQvFFTWTKc2gvkA_Eld9WpC_u2ncBcbfqMHDg5Y3ZEkCRfSUjstZkgt6jzhqBEXFF8fpncbPwu1b__9uWmsJjsDTSDszu_SfhciuLpYru8XF9tGv3vR-vf9-G7yFV3faXpyz7md3Dj08A3boJNt4CyTBvBLJGJQDwo2HNmeCQTWTDGiJikrg=w309-h400" width="309" /></a></div><br /> <p></p><p><a data-saferedirecturl="https://www.google.com/url?q=https://www.reddit.com/r/ukraine/comments/t3gyg0/anonymous_has_stalled_trains_in_belarus_this_will/&source=gmail&ust=1646289822186000&usg=AOvVaw3-8nkJ8ILF9phiIjny8jBG" href="https://www.reddit.com/r/ukraine/comments/t3gyg0/anonymous_has_stalled_trains_in_belarus_this_will/" target="_blank">https://www.reddit.com/r/<wbr></wbr>ukraine/comments/t3gyg0/<wbr></wbr>anonymous_has_stalled_trains_<wbr></wbr>in_belarus_this_will/</a></p><p>Ideana on siis täyttää Valko-Venäjän rautateiden puhelinliikenne, sähköpostit sekä faxit (kyllä, edelleen käytössä) häirinnällä sekä ilmoituksilla ratakatkoksista. Suoranaisen *******lun tai Ukrainaa koskevien todellisten uutisten kertomisen lisäksi saattoi esimerkiksi:</p><p>- Ilmoittaa, että kiskoilla jossain etelässä (Ukrainan suuntaan vievät raiteet) on auto tukkimassa liikennetä.</p><p>- Ilmoittaa, että väkijoukko on tukkinut radan<br /></p><p>- Kiskoille on aseistettu "suistaja" (derailer), en ole varma suomenkielen tarkasta sanasta.<br /></p><p>Mielenkiintoinen idea oli rautateiden sähköpostitse tehtävä häirintä. Sivuilta löytyi kolme Valko-Venäjän rautateiden sähköpostia, joihin saattoi laittaa viestiä. Viestissä oli mukana ehdotuksia sähköpostiotsikoiksi, esim.:<br /></p><p>На всех южных путевых системах установлены переключатели</p><p>eli karkeasti käännettynä "<i>kaikille eteläisille raiteille on asennettu suistajia</i>" <br /></p><p>Mikäli ilmoitti kiskoille asennetusta suistajista, oli ehdotus liittää viestiin mukaan valokuva, joista oli kaksi esimerkkiä. Alla toinen:<br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEipnPnfWoWDRQnpNAhZJj3vUXyh_v6IL6a9FrQUgzFz1PFIpj7nevc0m0xGlZmr5gbaulHynBMmRGGNJuCxU22lOUzpYTD6eJPt-I9hMnP2_zyLmBadX-_E1chY2JoHVvsl0HwBusf3R7tMX75P-RgXz_DCIu__OlKwPNzTuaajvfxlS61OJDHGvPX37A=s1402" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="751" data-original-width="1402" height="171" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEipnPnfWoWDRQnpNAhZJj3vUXyh_v6IL6a9FrQUgzFz1PFIpj7nevc0m0xGlZmr5gbaulHynBMmRGGNJuCxU22lOUzpYTD6eJPt-I9hMnP2_zyLmBadX-_E1chY2JoHVvsl0HwBusf3R7tMX75P-RgXz_DCIu__OlKwPNzTuaajvfxlS61OJDHGvPX37A=s320" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Redditin tarjoama esimerkkikuva asennetusta "derailerista".</i><br /></td></tr></tbody></table><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: left;">Kuva on siis toisaalta eräänlainen todiste, joka periaatteessa pakottaa
toimimaan. Niissä on selkeästi viestissä mainittu suistaja, mutta kuva
on niin geneerinen, ettei sitä voi paikantaa tietylle osalle raidetta.
Tuossa kuvassa kiinnostaisi, onko suistajan oikealla puolella oleva
heinäkasvi valkovenäläiseen kasvistoon kuuluva? <br /></div><h3 style="text-align: left;"> </h3><h3 style="text-align: left;">Pohdintaa hyökkäyksen "laadusta"<br /></h3><p><br /></p><p>Ryhdyin tuumimaan asiaa, eli nyt menee spekuloinniksi ja hyvin karkeaksi pohdinnaksi. Tämä on tärkeää, koska Suomi voi olla vastaavanlaisen kampanjan kohteena joskus.<br /></p><p>Jos sähköpostiin tulvii samalla kuvalla ja tekstillä varustettua viestiä sähköpostiosoitteesta tyyliin fartboy69@geneerinensähköposti.ita , niin on helppoa suodattaa ne. Miten kasvattaa todennäköisyyttä, että viesti olisi uskottava?</p><p>Ensinnäkin viestin lähettäjän "on oltava" valkovenäläinen, usein sähköposti näyttää etusivulla lähettäjän nimen. Valkovenäläisiä nimiä voi generoida esim. etsimällä sivuja "belarusian surnames" ja "belarusian names", koska on huomattava, että vaikka valkovenäjä (kieli) muistuttaa pitkälti venäjää ja Neuvostoliiton jäljiltä venäjää on opiskeltu, eroavat nimet hienokseltaan "varsinaisista venäläisistä". Nimi ei saisi myöskään olla Valko-Venäjän Ville Virtanen vaan hitusen vähemmän geneerinen. Etunimistä on yleensä listaus, kuinka yleinen se on.<br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgnk-Krjm5UogXiprPH7w3W1nO-dVt3M6Uj6yLu6K_jkFOR-S7DYp4o0aPXq6C_07HvhNa2hqmF7UEmFGkN3HXp8qgpVHZXcurKXg275oFJQERLacijn4Z3O1z3H7BVFQalRkX7bjhXqlAO3YANVuY6udTPUzesAV61F4LrZGYe6x-8G-89ioeOQTbIBQ=s1174" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="793" data-original-width="1174" height="270" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgnk-Krjm5UogXiprPH7w3W1nO-dVt3M6Uj6yLu6K_jkFOR-S7DYp4o0aPXq6C_07HvhNa2hqmF7UEmFGkN3HXp8qgpVHZXcurKXg275oFJQERLacijn4Z3O1z3H7BVFQalRkX7bjhXqlAO3YANVuY6udTPUzesAV61F4LrZGYe6x-8G-89ioeOQTbIBQ=w400-h270" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Behind the Namen</i> listaa valkovenäläisistä yleisistä sukunimistä.<br /></td></tr></tbody></table><p></p><p>Toiseksi viestien otsikkoa pitää varioida, koska kaikkein helpoin tapa blokata viesti on laittaa suodatin koskemaan viestin otsikkoa. Kuinka moni oikeasti tunnistaisi kävelyretkellä radan vartta kiskoon kiinnitetyn suistajan nimeltä? Raportti olisi pikemminkin "kiskossa outo esine", "raiteessa kummallinen metallipala" tai muuta vastaavaa.</p><p>Liitteenä oleva kuva on helppo tunnistaa samaksi kuin 2000000 muussa viestissä. Siksi niitäkin pitäisi tällaisessa hyökkäyksessä varioida, ja esimerkiksi jo olemassa olevia rajata, kääntää peilikuvaksi jne. Viesti alkoi levitä myöhään illalla, ja Valko-Venäjän kellonaika on meitä tunnin edellä joten maassa on pimeää. Siksi ilmiselvästi päiväsaikaan otettu ja yöllä lähetetty kuva tuskin menisi läpi. Helppo ratkaisu on hämärtää kuvaa, mikä onnistuu peruskuvankäsittelytyökaluilla. Ongelma on edelleen, että jos tuollaisesta suistajasta ottaa pimeällä kuvan, niin siitä ottanee valokuvan salaman kanssa.<br /></p><p>Tiedoston voisi nimetä esimerkiksi muotoon IMG_VUOSIKUUKAUSIPÄIVÄMÄÄRÄTUNTISEKUNTISATTUMANUMEROITA </p><p>(esim. IMG_20220302103700072) </p><p>jolloin vaikuttaa siltä, että tiedostonimi on sama kuin aikaleima. Tämä vahvistaa pikaisessa tarkastelussa kuvaa siitä, että lähettäjä on todella napannut kuvan juuri äsken. Sen pitäisi olla synkassa kuvan oton (minuutti pari ennen ennen lähettämistä) ja viestin kirjoittamiseen ja lähettämiseen kuluvan ajan kanssa.<br /></p><p>Itse viestissä on todennäköisesti suurin kompastumisvaara, vaikka saisikin jonkun lukemaan viestin. Ensinnäkin, kuinka moni pystyy kuvailemaan aidosti vaaran? Harva tunnistaa suistajan, paitsi rautateiden ammattilaiset ja muut asiantuntijat, mutta tässä voi olla hyötynsä: voisi kuvailla "löytäneensä kiskoilta oudon esineen, mutta ei uskalla lähestyä sitä. Liitteenä kuva esineestä" Allekirjoitus ja "lähetetty puhelimesta".</p><p>Itse tekstin lisäksi olennaista pitäisi olla, että syy sille miksi paikka on epämääräinen on se, että paikallinen GPS eli GLONASS-paikannus ei toimi (onko niillä se edes käytössä matkapuhelimissa?) havaintokohdassa. Rataverkkoa on helppo tutkia Googlemapsissa (ei Street Viewiä) joten jokin kylä tai muu taajama lähellä rataa mainittuna mutta riittävän epämääräisesti kuvailtuna tyyliin "Tämä on tässä Kyläkyläzen lähellä, tarkkaa paikkaa en osaa neuvoa" toiminee. On myös huomattava, että Ukrainaan johtavat rataverkot ovat hyvin suorat monin paikoin, joten radanmutkia, joihin suistajia periaatteessa voisi tehokkaimmin asentaa, on ilmeisesti vähän.<br /></p><p>On huomattava, että nämä spekulointini tulevat siis henkilöltä joka ei lainkaan tunne valkovenäläisiä eikä valkovenäläistä kulttuuria. Eikä heidän rataverkostoaan.<br /></p><p>Tärkeää tällaisessa kampanjassa on myös seurata sen kulkua ja tiedottaa, toimiiko se:<br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjr0tW-vXME7neqhGdX9yrybVhjQPYCRT1ou0kDUaAtdAkoAtQfa2C4-OtbElPYLFWJki7bTlflasmO-nDHu07tPwe1Q_gc8WugDFBRTUfh_NJ6iwHLcdA26Lp3mihtFnWs4R_SH-q57mIuHheeOO7nHxr-48uLbdgmTwz3uTKHHwTfCPd-vKwyYJbeeA=s712" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="101" data-original-width="712" height="56" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjr0tW-vXME7neqhGdX9yrybVhjQPYCRT1ou0kDUaAtdAkoAtQfa2C4-OtbElPYLFWJki7bTlflasmO-nDHu07tPwe1Q_gc8WugDFBRTUfh_NJ6iwHLcdA26Lp3mihtFnWs4R_SH-q57mIuHheeOO7nHxr-48uLbdgmTwz3uTKHHwTfCPd-vKwyYJbeeA=w400-h56" width="400" /></a></div><p><br /></p><h3 style="text-align: left;">Mitä Suomessa pitäisi ottaa opiksi?</h3><p><br /></p><p>Jo tässä vaiheessa kannattaa ennakoida, kehittää vastatoimia ja ennakoida vastatoimien vastatoimet. Paikallinen ratahenkilökunta, etenkin pidemmän aikaa palvellut, pystynee nopealla vilkaisulla toteamaan kuvasta, onko se aito vai ei.</p><p>Tulevaisuudessa tällainen kohdennettu massadisinfokampanja yhdistynee aitoihin rataverkostoon koskeviin sabotaaseihin, eli jossakin todella on yksi suistaja tai räjähde, jolloin viestejä pitää ensimmäisen tuhon jälkeen syynätä. Yksi vastalääke olisi, ettei paikallisväestöä pyydetä tutkimaan ratoja vaan sitä varten kehitetään oma organisaatio joka jatkuvasti patrulloi raiteita ja ilmoittaa esteistä. Tämä tietty sitoo henkilöstöä muista, tärkeistä tehtävistä, mikä on yksi kampanjoinnin tarkoituksistakin. Rataverkkoa on kuitenkin kilometrikaupalla syynättävänä, eli muutamalla vapaaehtoisella se ei onnistu.<br /></p><p>Todennäköistä on, että vastaisuudessa tällainen häirintä tullaan tekemään ammattimaisesti. Todennäköisesti tiedustelupalvelut tulevat kokoamaan kohdemaista eri vuodenajoilta ja eri vuorokaudenajoilta eri puolilta maata (esim. Lapissa ei ole kesällä pimeää) kuvakansiot, joista poimia aidolta vaikuttavia kuvia. Taustalla näkyy todennäköisesti <i>tunnistettavan </i>oloista maastoa ja kasvillisuutta (esim. Seinäjoella ei kasva kaktuksia radanvarrella) ja kuvia on otettu eri sääolosuhteissa (aurinko, pilvistä, sataa, juuri sateen jälkeen) ja viesteissä käytetään kuvia, jotka ovat synkassa säähavaintojen kanssa.</p><p>Uhkana on, että tätä aletaan normaalioloissa ja arjessa hyödyntää rikolliseen toimintaa, yhtiöiden kiristykseen jne. Huolena on myös, että tätä tullaan käyttämään myös muuta infrastruktuuria kuten lentokenttiä vastaan, esimerkiksi lähettämällä lentokentille kuvia ja viestejä "oudoista pakkauksista terminaalissa".</p><p>Tarkoitukseni ei ole kehottaa ihmisiä verkkorikollisuuteen vaan se, että ihmiset varautuisivat sen uhriksi joutumiseen. Pullonhenki on monessa mielessä vapautettu </p>Karkeologihttp://www.blogger.com/profile/15050915450984312612noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5650312724219700496.post-23155108586152694602022-02-28T12:38:00.008+02:002022-03-01T19:26:34.229+02:00Sodan seurantaan. PUTININ SOTA UKRAINASSA 2/?<p>Harvoin saa seurata sotahistoriaa NÄIN suorana esityksenä. Kiinnostukseni on hyvin makaaberia, mutta seuraan uutisointia melkein 24/7 ja kerään materiaalia kuvakaappauksilla yms. </p><p>Tämän kirjoituksen ja kirjoitussarjani (joka toivottavasti päättyy lyhyeen) tarkoitus ei ole esiintyä minään asiantuntijana. Minua fiksumpia ja kokeneempia löytyy, jotka osaavat suodattaa luotettavan tiedon. Tässä siis pakettina hyödyllistä ja suht luotettavaa seurattavaa, lisää tulee sitä mukaa<br /></p><p>Sotaa voi seurata suomeksi/englanniksi melko hyvin tämän kartan avulla. Siihen tulee suht luotettavaa tietoa, eli se käy tiukan seulan läpi ennen kuin päätyy kartalle: </p><p><a href="https://www.scribblemaps.com/maps/view/The-War-in-Ukraine/091194" target="_blank"> https://www.scribblemaps.com/maps/view/The-War-in-Ukraine/091194 </a></p><p> </p><p>Kiinnostavia Twitter-tilejä seurattavaksi: </p><p>Antti Paronen <a href="https://twitter.com/AnttiParonen" target="_blank">@AnttiParonen</a> <br /></p><p>Dan Danspiun <a href="https://twitter.com/Danspiun">@Danspiun</a></p><p>Oryx <a href="https://twitter.com/oryxspioenkop">@oryxspioenkop </a><br /></p><p>Ukraine Weapons Tracker <a href="https://twitter.com/UAWeapons">@UAWeapons </a></p><p>Pekka Toveri <a href="https://twitter.com/PToveri">@PToveri</a></p><p> John Spencer </p><p><a href="https://twitter.com/SpencerGuard">@SpencerGuard</a></p><p> </p><p>Kaupunkikohtaista dataa saa aika hyvin #kaupunginnimi, mutta materiaali voi olla harvinaisen karmeaa katsottavaa ja disinformaatiota on paljon. Esimerkiksi:</p><p><span class="r-18u37iz"><a class="css-4rbku5 css-18t94o4 css-901oao css-16my406 r-1cvl2hr r-1loqt21 r-poiln3 r-b88u0q r-bcqeeo r-1ny4l3l r-1ddef8g r-tjvw6i r-qvutc0" dir="ltr" href="https://twitter.com/hashtag/Kharkiv?src=hashtag_click" role="link">#Kharkiv</a></span><span class="css-901oao css-16my406 r-poiln3 r-b88u0q r-bcqeeo r-qvutc0"></span><span class="css-901oao css-16my406 r-poiln3 r-bcqeeo r-qvutc0"></span> (Harkova)</p><p>#Kyiv (Kiova)</p><p>#Mykolaiv (Etelä-Ukraina, lähellä Krimiä, Odessan itäpuolella)<br /></p><p>#Mariupol (Separatistialueiden lähellä karkeasti sanoen Kaakkois-Ukrainassa)</p><p><br /></p><p>Lista täydentyy.</p><p> </p><p>P.S. Tämä on ilmeisesi Twitterin ohella hyvin vahvasti TikTok-sotaa, mutta en ole siellä joten en pysty seuraamaan enkä suosittelemaan mitään siltä rintamalta.<br /></p><p><br /></p><p>Päivitys: 28.2.2022 kello 13:59<br /></p>Karkeologihttp://www.blogger.com/profile/15050915450984312612noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5650312724219700496.post-84999842957796065472022-02-28T12:23:00.001+02:002022-02-28T12:23:07.621+02:00Infosotaa. PUTININ SOTA UKRAINASSA 1/?<div style="text-align: left;">Kotirintaman aktivoituvat, ja seuraan nyt Ukrainan ja maailman tapahtumia sodan sumun keskellä, eli mitä tapahtuu Ukrainassa, meillä ja muualla. Kokonaiskuva on hämärä, mutta koetan postata sodan seurannasta, välineistä yms.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div><div style="text-align: left;">Näin ensi alkuun mm. Suomessa ja muualla maailmassa aktiivisesti toimiva verkkoiskukampanja. Julkaisen tämän siis ihan vaan sotahistorioitsijana, joka saa dataa reaaliajassa.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><i>Redditissä</i> on lähtenyt liikkeelle aika kavala infosodan massa-ase. Kyseessä on verkkosivu (<a data-saferedirecturl="https://www.google.com/url?q=https://stop-russian-desinformation.near.page/&source=gmail&ust=1646130001553000&usg=AOvVaw2dFa3nGmNPa998fqHdx4i9" href="https://stop-russian-desinformation.near.page/" style="background-color: white; color: #1155cc; font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: small;" target="_blank">https://stop-russian-<wbr></wbr>desinformation.near.page/</a> alkaa olla enemmän nurin kuin toiminnassa), jonka selaimella avaamalla saa kuormitettua venäläisiä uutissivustoja yms. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Sain tähän vinkin ja linkin eilen ja IT-alalla työskentelevä kollega tutki sen ja vakuutti, että homma toimii, sivun skripti on ankara ja aggressiivinen. Se lataa useille sivuille latauksia, jolloin ne kuormittuvat ja lopulta kaatuvat. Tai kuten kaveri kuvailee:</div><div><br /></div><div></div><blockquote><div><i>"hajautettu palvelunestohyökkäys. Toimii, jos riittävän moni osallistuu. - - Tehdään yleensä kiristystarkoituksissa kaapatuilta koneilta. Lähettää suren määrän HTTP GET (lue: anna mulle sivu <x> pyyntöjä listan palvelimelle. Jos palvelin ei vastaa, ei tehdä lisäpyyntjä. Eli ideana se, että jos joku sivu nousee pystyyn (=vastaa pyyntöön), sinne laitetaan heti vyöry uusia pyyntöjä. "</i></div><div><i><br /></i></div><div><i>"- - ton tyypillä palvelunestohyökkäyksillä voi olla sivuvaikutuksia. analogiana suppilo: pyynnöt lähtee leveästä päästä (eri puolilta maailmaa) kohti kohdetta internetin runkoreitittimiä pitkin, tiivistyen matkalla. Jossain vaiheessa, ei välttämättä kohteessa, jokin reititit saattaa kaatua pyyntöjen alla. Tämä vetää pimeäksi enemmän kuin itse kohteen. Oletan, että venäläiset propagandasivut pyörivät venäläisissä datakeskuksissa, joten vahinko rajoittunee kohdemaahan."</i></div></blockquote><div><i></i></div><div><br /></div><div>Mitä enemmän sivua on auki eri laitteilla, sitä enemmän kuormitusta. Kuormitus myös siis jakautuu tasaisesti usealle eri kohdesivustolle, eli "tehokas leka". Tällä hetkellä tosin venäläisten uutissivut on hakkeroitu jo nurin, joten se on vähän turhaa elleivät palaa takaisin. </div><div><br /></div><div>Operaattorit ovat tosin tällaista vastaan kehittäneet automatisoituja sulkijoita, eli jos tätä yrittää omalla koneella tai puhelimella voi nettiyhteys katketa ja se pitää käydä paikan päällä avaamassa. Lisäksi voi periaatteessa saada syytteen palvelunestohyökkäyksestä, mutta tätä vastaan (EN YLLYTÄ TEITÄ RIKOLLISUUTEEN!) voi toimia tietyillä tavoilla.</div><div><br /></div><div>1) Käteisellä ostettu prepaid-liittymä </div><div>2) Käyttää selaimena Thoria. </div><div>3) Käyttämällä VPN:ää
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhfYTcdeqGLiEWfyBsB7an5lj0cmikiCCZq66ShXVSFMGogSvw6qRarxngjL2_vdaYDrv7IviL7JOQjaOQHF_MxhaKmeLGNcuDIUrlhW5tE7HxJ4xtFFUJE_lqk8Ih0N3mlmuVfyzY8nteVtluVdSwQWY9TuYi24S1tk1hVafVSETfMdZhQeAEfi5ZHNA=s4137" style="display: block; margin-left: auto; margin-right: auto; padding: 1em 0px; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="4137" data-original-width="2121" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhfYTcdeqGLiEWfyBsB7an5lj0cmikiCCZq66ShXVSFMGogSvw6qRarxngjL2_vdaYDrv7IviL7JOQjaOQHF_MxhaKmeLGNcuDIUrlhW5tE7HxJ4xtFFUJE_lqk8Ih0N3mlmuVfyzY8nteVtluVdSwQWY9TuYi24S1tk1hVafVSETfMdZhQeAEfi5ZHNA=w205-h400" width="205" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Halvat on infosodan aseet (demonstraatio): vanha kännykkä ja viiden euron prepaid-liittymä.</i></td></tr></tbody></table><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhIeGtrIaQFAsxZfafoWJdqmuGfJ7oD7_7FKmOi_gD68XiJpj880_vPlv99CBUeuhKlu5GC3wMor4Ch6OXiKvf1wfPwIFC9Y6mBTELGAVPvChsj7SvByyAl3GJGa81HAjZSALNelQ1PxaqUJcoMTKDqIfMT2FNwvc--jYaiAWB1t7cZPs34eEuuWLalRA=s4608" style="display: block; margin-left: auto; margin-right: auto; padding: 1em 0px; text-align: center;"><img alt="" border="0" data-original-height="4608" data-original-width="3456" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhIeGtrIaQFAsxZfafoWJdqmuGfJ7oD7_7FKmOi_gD68XiJpj880_vPlv99CBUeuhKlu5GC3wMor4Ch6OXiKvf1wfPwIFC9Y6mBTELGAVPvChsj7SvByyAl3GJGa81HAjZSALNelQ1PxaqUJcoMTKDqIfMT2FNwvc--jYaiAWB1t7cZPs34eEuuWLalRA=s400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Infosodan aktiivipalveluksessa oleva vanha Samsung. Demonstraatiokuva</i></td></tr></tbody></table><br /></div><div>
Nyt menee spekuloinnin puolelle: Vasta-ase tälle on ulkomaisten verkkojen pääsyn sulkeminen Venäjälle, Venäjähän on investoinut internetinsä irrittamiseen muusta maailmasta. </div><div><br /></div><div>Tällekin taas on <i>uskoakseni </i>vasta-ase, nimittäin Venäjän rajan pinnassa toimii "kaappausmastoja" eli Venäjän puhelinverkkoasemia jotka luotaavat suomalaisia automaattisesti verkkonsa valitsevia puhelimia, nostavat oman verkkonsa ensisijaiseksi valinnaksi ja laskuttavat sitten järkyttäviä summia verkon käytöstä. Kaivauksilla Miehikkälässä 200 metriä Venäjän rajasta teroitettiin, että tarkastakaa puhelimenne verkkoasetukset että pysyy manuaalisesti Suomen verkossa. Kenties rajan pinnassa tätä syöttöä Venäjän verkkoon voi jatkaa?
</div></div>Karkeologihttp://www.blogger.com/profile/15050915450984312612noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-5650312724219700496.post-80435931780912186502022-02-17T09:32:00.002+02:002022-02-17T09:32:26.638+02:00Apurahaa tuli<p> Kauan sitten, vuonna 1938:</p><p><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhJl3tOh375hlGL7M74Z9Gc-AW1FOF7JPw6IIWi-D262anCZViCo-NQW62hi-vvNaC3QlPGu0Ee6-Hprr8vy7mOJZJTrHzo6SxZhGUNFiaffS0EX-8yavqskCMWqAhd8pLTSgIGvn5rTjNnCl7_0dEYnTfJS00SXY7ATbDIpLSi-VUPzirHnyYSj0ok3w=s750" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img alt="Lähde: https://apurahat.skr.fi/perustamiskerays/Haku" border="0" data-original-height="580" data-original-width="750" height="309" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhJl3tOh375hlGL7M74Z9Gc-AW1FOF7JPw6IIWi-D262anCZViCo-NQW62hi-vvNaC3QlPGu0Ee6-Hprr8vy7mOJZJTrHzo6SxZhGUNFiaffS0EX-8yavqskCMWqAhd8pLTSgIGvn5rTjNnCl7_0dEYnTfJS00SXY7ATbDIpLSi-VUPzirHnyYSj0ok3w=w400-h309" title="https://apurahat.skr.fi/perustamiskerays/Haku" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Lähde: https://apurahat.skr.fi/perustamiskerays/Haku<br /></td></tr></tbody></table><p>Ja liki 84 vuotta myöhemmin:</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhHZ3Hqng6IJgz4aiMcUrdL3-rbwwOgdJ2KURwDNqm4eWJdhxw6OGLKhQTG-TQvKDIWRlFKKxUiOCp-JN8WJX6xcN1EXABFVeMNUnl9kI7_d5AtP-dgD1CMz2585VfIR_TmxIN0gBrFl_xTOggOj7d5QH5--RPQRYhxGW72IPTKvKVtQfqxD5ITWm9tDw=s1211" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="111" data-original-width="1211" height="58" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhHZ3Hqng6IJgz4aiMcUrdL3-rbwwOgdJ2KURwDNqm4eWJdhxw6OGLKhQTG-TQvKDIWRlFKKxUiOCp-JN8WJX6xcN1EXABFVeMNUnl9kI7_d5AtP-dgD1CMz2585VfIR_TmxIN0gBrFl_xTOggOj7d5QH5--RPQRYhxGW72IPTKvKVtQfqxD5ITWm9tDw=w640-h58" width="640" /></a></div><p>Kiitos Suomen kulttuurirahaston, pääsen väitöskirjan kimppuun!</p><p><br /></p><p>#kulttuurirahastontuella</p><p>#skr2022<br /></p>Karkeologihttp://www.blogger.com/profile/15050915450984312612noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5650312724219700496.post-18048565549632551332021-10-01T10:53:00.004+03:002021-10-01T20:37:09.238+03:00Kadonnut laivasto: Tehokasta sota-scifiä<p style="text-align: justify;">Olen tämän pandemian aikana ollut koukussa kirjailijanimi Jack Campbellin (oikeasti laivaston upseeri John G. Hemry, syntynyt 1956)<i> Kadonnut laivasto </i>-teossarjaan (engl. <i>Lost Fleet</i>). Sarja on saanut jatkoa toistaiseksi suomentamattomassa <i>Lost Fleet: Beyond the Frontier</i> sarjassa (hyvin saatavilla ainakin Helmetistä, myös e-kirjoina) ja sille on kirjoitettu myös prologisarja <i>Genesis Fleet</i> sekä spin-off <i>Tarnished Knight</i>.</p><p><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjHNm2Fh_kpuAuDulzpE_ivWeZy3u6ifxadqZi6JlwknDpDe6Gog9YXNklfiwYictyxTHgxSCmcSfQsVFNWQsvkklbLQotuZniVJpzCf8VrZ7RIBISuF6fW57VWYNPsm6N1yJSq_ol-wfbq/s650/dw6hsz_832896_0.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="650" data-original-width="650" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjHNm2Fh_kpuAuDulzpE_ivWeZy3u6ifxadqZi6JlwknDpDe6Gog9YXNklfiwYictyxTHgxSCmcSfQsVFNWQsvkklbLQotuZniVJpzCf8VrZ7RIBISuF6fW57VWYNPsm6N1yJSq_ol-wfbq/s320/dw6hsz_832896_0.jpg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuusiosainen suomennettu <i>Kadonnut laivasto</i>. Kuva: Finlandia Kirja</td></tr></tbody></table><br /><p style="text-align: justify;">Sarja saa alkunsa kun Allianssi (Alliance), lukuisisten tähtijärjestelmien liittouman kokoama valtava avaruuslaivasto yrittää päättää syndikejä (sanasta syndikaatti) vastaan vuosisadan kestäneen sodan käyttämällä tähtiporttijärjestelmää strategiseen iskuun syndikien kotitähtijärjestelmää vastaan syndikien petturien toimitettua Allianssille porttijärjestelmän sisäisen avaimen. Matkalla avaruuden halki laivasto löytää sodan alusta alkaen tyhjyydessä odottaneen pelastuskapselin. Sen sisältä löytyy yhä hengissä sodan ensimmäisessä taistelussa kadonnut, kuolleeksi luultu komentaja <b>John Geary</b>, joka saadaan herätettyä pitkästä unestaan.</p><p style="text-align: justify;">Perillä tähtijärjestelmässä selviää, että kyseessä onkin syndikien ansa ja Allianssi kokee pahoja tappioita. Antautumisilmoitusta vievä amiraali Bloch teloitetaan suorassa lähetyksessä syndikien komentajan aluksella, mutta tätä ennen Bloch antaa komentajuuden Gearylle, teknisenä puoltona se seikka että tällä on laivaston pisin palvelushistoria (yli sata vuotta). Lippulaivanaan raskas risteilijä <span style="text-align: left;"><i>Taipumaton </i>(Dauntless), johon myös strategisesti ensiarvoisen tärkeä tähtiportin avain on sijoitettu, Geary ryhtyy pelastamaan laivastoa varmalta tuholta tavoitteena saada se takaisin Allianssin kotiavaruuteen.</span></p><p style="text-align: justify;">Geary on "vanhan" koulukunnan mies, joka tässä tapauksessa on poikkeuksellisen hyvä asia. Allianssi on kuitenkin miehen nukkuessa pitkää keinounta leiponut hänestä legendaarisen <b>Black Jackin</b>, myyttisen sotasankarin jonka suuhun on propagandassa ja sotakoulutuksessa viety lausahduksia ja "viisauksia" joita käytetään satavuotisen sodan ja poikkeuksellisen veriseksi muuttuneen taistelutavan oikeuttamiseen. Samalla hän on profeetallinen hahmo, jonka on ennustettu palaavan esi-isien luota pelastamaan Allianssin. Profetioilla vaan ei ole yleensä, poliitikkojen onneksi, tapana toteutua. Voitte kuvitella miltä marsalkka Mannerheimista tuntuisi, jos hän heräisi henkiin ja pääsisi näkemään, kokemaan ja lukemaan, mitä kaikkea hänestä on kirjoitettu ja kuinka häntä muistellaan ja mitä hän saa edustaa milloin missäkin yhteydessä.</p><p><br /></p><h3 style="text-align: left;">Johtajuus Kadonneessa laivastossa</h3><p><br /></p><p style="text-align: justify;">Kadonneen laivaston ytimessä on johtajuus. Geary on, kuten mainittu, vanhan koulukunnan mies jolle taktiikka, manööverit ja muodostelmissa taistelu on hengessä ja veressä. Vuosisataisen sodan aikana kuitenkin kokeneet ja pätevät upseerit, jotka on koulutettu huolella johtamaan valtavia laivastomuodostelmia, ovat sukupuuttoon kuollut laji ja taktiikka sekä manööverit on korvattu massatuotannolla, massakoulutuksella ja hurjuudella. Taistelun päätteeksi henkiin jääneet upseerit ylennetään korvaamaan menehtyneet korkeammat upseerit.</p><p><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiELfCCyJncbWqaP8wJ6PYRcXC1Hax8toIfi_olMWXXP6D4Yw1tHxtdAGOPY0tmEhVrLG-TljmlgysVGwqRyBYuGnM02cmc5j26FE243NOEf4eX4_ujjeWI7rRL0s87aTYlmZLu0KfNZrcq/s350/ykk%25C3%25B6skirja.jpeg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="350" data-original-width="265" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiELfCCyJncbWqaP8wJ6PYRcXC1Hax8toIfi_olMWXXP6D4Yw1tHxtdAGOPY0tmEhVrLG-TljmlgysVGwqRyBYuGnM02cmc5j26FE243NOEf4eX4_ujjeWI7rRL0s87aTYlmZLu0KfNZrcq/s320/ykk%25C3%25B6skirja.jpeg" width="242" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Avausosa Taipumaton (Dauntless).</i></td></tr></tbody></table><br /><p style="text-align: justify;">Samalla komentoketju on korvautunut upseerien neuvottelulla ja äänestyksillä siitä, kuinka tulevassa taistelussa tulisi menetellä. Sodanjohto ja taisteluiden suunnittelu on muuttunut politiikaksi, jossa upseerit saavat suunnitelmilleen juuri niin paljon tukea kuin heillä on vertaistensa keskellä tukijoita. Huonokin suunnitelma voi korvata erinomaisen suunnitelman, jos hyvän suunnitelman laatija on uhka muiden urasuunnitelmille.</p><p style="text-align: justify;">Upseereilla tai miehistöllä ei ole mitään illuusiota siitä, että he selviäisivät hengissä sodan loppuun, hyvä jos edes seuraavasta taistelusta. Vuosisatainen sota on myös raaistanut niin demokraattisen Allianssin kuin äärikapitalistisen/fasistisen Syndikin sodankäynnin ja vankien teloittaminen sekä siviilikohteiden tuhoaminen ovat normaalia sodankäyntiä. Kumpi raaistumisen aloitti, on kysymys johon ei enää edes osata vastata. Kumpikaan osapuoli ei vain osaa lopettaa. Samalla demokratian arvoista ponnistanut Allianssi on muuttunut liittolaissuhteeksi, jonka ainoa puolustettava arvo ja koossa pitävä voima on demokratian ja vapauden sijaan<i> sota</i>, puolustustaistelu syndikejä vastaan. Sodasta on tullut itsetarkoitus.</p><p style="text-align: justify;">Tähän lihamyllyksi muuttuneeseen sodan kulttuuriin putkahtaa sadan vuoden takaa John Geary. Kuten arvata saattaa, komentoketjun palauttaminen ja liki itsemurhamaisten hakkaa päälle hintaan mihin hyvänsä - taktiikoiden korvaaminen manöövereillä ja kurilla on hyvin vaikeaa. Gearylla on vaikutusvaltaa Black Jackina, mutta entä kun myytti ja todellisuus eivät kohtaa toisiaan? Laivaston mukana kulkevat poliitikot pohtivat, onko Black Jackilla <i>liikaa </i>vaikutusvaltaa, joka voisi muuttua poliittiseksi vallaksi, diktatuuriksi. Mannerheimillakin oli 1919 suuri mahdollisuus, kiusaus ja tavoite muuttaa voitokkaan kenraalin maine poliittiseksi vallaksi mutta toisin kävi. John Geary valitsee toisen tien, mutta millä vakuuttaa muut aikeistaan?</p><p style="text-align: justify;"><i>Kadonneen laivaston</i> hohto on etenkin alkuperäisessä kuusiosaisessa sarjassa siinä, että John Geary ei saa varsinaisesti johdettavakseen avaruusaluksia. Hän saa johdettavakseen mitä erilaisimpia upseereja miehistöineen, jotka ovat satavuotisen sodan koulimia aggressiivisten hyökkäystaktiikoiden suosijoita. Pätevyyden sijaan ylenemisperusteina ovat hengissä pysyminen ja liittolaissuhteet muihin upseereihin sekä kannatus näiden keskuudessa. Valtaosa upseereista on urheita, mutta voimien tehokkaaseen käyttöön maksimaalisesti pyrkivä, omia joukkoja säästävä taktinen ajattelu on heistä suorastaan kerettiläistä ja monien pätevyys ei riitä monimutkaisten manööverien toteuttamiseen. Samalla <i>Kadonnut laivasto</i> on malliosoitus siitä, kuinka rakennetaan toimiva esikunta ja kuinka sen avulla johdetaan sotavoimaa. Kaikkea ei voi mikromanageroida, vaikka houkutusta olisi: Välistä pitää delegoida johto pieniin osiin ja luottaa siihen, että alaiset osaavat hommansa.</p><p><br /></p><h3 style="text-align: left;">Avaruustaistelua</h3><div><br /></div><p style="text-align: justify;">Taisteluiden ja sodan kuvaus on priimaa ja uskottavaa. <i style="text-align: justify;">Kadonneen laivaston </i><span style="text-align: justify;">taistelut tapahtuvat millisekuntien ajassa, kun laivastot kohtaavat toisensa kiitäessään avaruuden halki valoa nopeammin ja tietokoneiden laskiessa, milloin aseet on laukaistava. Käytännössä haasteena on, miten saadaan käytettyä aseita maksimaalisen tehokkaasti ja suojattua omat alukset vihollisen tulitukselta mahdollisimman hyvin. Juuri oikeassa ajassa tehty väistöliike voi saada vihollisen massiivisen ohjus-, pirunpeitsi-, rypäleammus- ja nollakenttätykityksen menemään täysin hukkaan samalla kun oma tulitus aiheuttaa massiiviset vauriot avainkohteisiin.</span></p><p style="text-align: justify;">Taistelua seurataan tiukasti Gearyn tutkimien tietokonenäyttöjen avulla ja Campbellin kirjoittamistaidoista kertoo paljon se, että tekstiä ahmii henki kurkussa lukien vaikka tapahtumapaikkoina ovat käytännössä ainoastaan komentosilta, Gearyn hytti ja avaruusaluksen käytävät. Teksti etenee melko kaavamaisesti ongelma – ratkaisujen punnitseminen – keksintö – taistelu – lopputulos -pohjalta mutta koska ongelmia on jokaisessa kirjassa erilaisia ja samalla ratkaisuja on monia, ei kaava kyllästytä. <i style="text-align: left;">Kadonnut laivasto</i><span style="text-align: left;"> </span><span style="text-align: left;">on täynnä huimia ja toimivia ajatusleikkejä, mikä tekee siitä poikkeuksellisen kiinnostavaa scifiä. Samalla monella ongelmalla on looginen ja syvällinen tausta, joka johtuu tavasta, millä sotaa on käyty.</span></p><p style="text-align: justify;">Välistä seurataan avaruusmerijalkaväen taisteluja, jolloin tuntuma planeetan kamaraan saadaan Gearyn seuraamien videolinkkien avulla. Nyt millisekuntien kohtaaminen korvautuu tuntikausien jalkaväkitaisteluna.</p><p style="text-align: justify;">Viestiyhteydet ovat merkittävässä osassa. Monta kertaa näytölle ilmaantuu videokuvaa ja simulaatioita tapahtumista, jotka ovat tapahtuneet minuutteja tai jopa tunteja aiemmin. Etenkin tilanteissa, joissa kokenut upseeri pystyy lukemaan omien alusten häämöttävän tappion, on kuvaus riipaisevaa. Mitään ei voi tehdä, koska kaikki on jo tapahtunut. Johtaminen ei ole enää reaaliaikaista, kun alukset kohtaavat huimien etäisyyksien päässä. Fysiikka vaikuttaa muutenkin reaktioihin: Vihollinen pystyy reagoimaan tapahtumiin vasta, kun avaruushypyn tehneestä laivastosta lähtenyt valo saavuttaa sen, mihin voi mennä päiviäkin. Tämä antaa tilaa manöövereille ja suunnitelmille. Samalla voi myös kikkailla ajoituksen kanssa: Jos varoitusviestin antaa niin, että sen on perillä kahden tunnin kuluttua vastaanottajalla ja suunnittelee sotatoimen, jonka toteuttaa aikataululla 2H + 2 minuuttia, on teknisesti soveltanut sodankäynnin lakia varoittamalla mutta estänyt sen, ettei vastustaja ehdi vastaamaan tai toteuttamaan vastatoimia.</p><p style="text-align: justify;">Kehitys on kyllä tuonut avaruusaluksiin uusia aseita ja teknologioita, mutta samalla niiden tuotantofilosofia ja huolto on muuttunut laskelmoimaan, että ne tuskin palvelevat kolmea vuotta kauempaa ennen tuhoutumistaan. Samalla tavalla Neuvostoliitto valmisti panssarivaunuja: Ne toimivat mainiosti oletetun elinajan, mutta elinaika on laskettu lyhyeksi. Muistaakseni esimerkiksi T-72:n moottorin vaihtamisessa kestää kaksi tuntia, vaihteiston vaihtamiseksi pitää käytännössä koko vaunu purkaa. Oletuksena on, ettei näitä toimenpiteitä tarvitse tehdä koska koko vaunu on todennäköisesti tuhoutunut ennen kuin moottoriin tai vaihteistoon tulee vikoja. Saksalaisen Leopardin, jonka elinikä on laskettu pidemmäksi, moottorin vaihtaa pahimmillaankin vain 40 minuutissa, kokeneilla mekaanikoilla nopeammin.</p><p style="text-align: justify;"><br /></p><h3 style="text-align: justify;">Pakollisesta avaruusoopperasta huolimatta hyvää scifiä</h3><div><br /></div><p style="text-align: justify;">Kirjojen heikkoutena, mistä syystä osa kirjoista on viiden tähden asteikolla vain kolmen tähden opuksia, on pakollinen avaruusooppera ja romanssi, Gearyn suhde aluksi senaattori Rionen kanssa ja myöhemmin <i>Taipumattoman </i>kapteenin Tanya Desjanin kanssa. Suhde Desjanin kanssa on ilmeisesti osaksi mukana siksi, että sillä pystytään käsittelemään virallisen komentaja-alainen suhdetta sekä henkilökohtaista suhdetta ja näiden ristiriitaa, mutta kuvaukset ovat yksinkertaisesti monin paikoin pitkäpiimäisiä. Onneksi nämä luvut ovat hyvin lyhyitä. Samalla Gearyn sisäisen avaruuden (tirsk!) tutkiminen ja epäilyksien tilitys käy toistuvuudessaan hermoille paikka paikoin.</p><p style="text-align: justify;">Henkilöhahmot ovat ensisijaisesti sotilaita, mikä tekee näiden kuvaamisesta toisinaan hitusen pinnallisia, mutta onneksi moniin päästään tutustumaan enemmänkin. Toisaalta Gearyn ja upseereiden kahdenvälisissä keskusteluissa toistuu välistä kaava vitsi/virnistys, mikä joissakin osissa tökkii. Myöhemmissä osissa onneksi tilanne tasaantuu, etenkin kun päästään syvemmälle laivaston ja politiikan epävirallisiin kanaviin. Samalla kirjojen huumori parantuu olennaisesti ja niiden kuvailemat byrokraattiset paradoksit tuntuvat relevanteilta tähänkin päivään verrattuna.</p><p style="text-align: justify;">Annoin GoodReadsissa viisi tähteä yleensä sellaisille osille, joissa Campbell pääsee irrottelemaan avaruuden ihmeiden mielikuvituksellisuudella, sodankäynnin analysoinnilla ja maailmojen kuvauksilla. Kirjasarjat kannattaa lukea mielenkiintoisina sodan aikaisen johtajuuden ja taistelutaktiikoiden kuvauksina sekä kuvauksena kulttuureista, jotka loputon sota on nielaissut ja muovannut. Onko näille vaihtoehtoja? Millainen on ihmisyyden tulevaisuus ja mahdollisuus näin synkällä ajanjaksolla? Entä mitä tapahtuu, kun kohdataan todella vieraita kulttuureja: ulkoavaruuden eri lajien sivilisaatioita?</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhW489eWC5MUqFY16hkaTFtHglXjYYktZ6CfgkuaoDIXswlJcs-MYa3z69qis8-UGO_rrfF1_xsgW3QG1ZmDLXzKpF7AW2WYMI0mV0gCPC2PMZOIIcnhY4EQBrKlT0-yYYmr4uJrpcphNfr/s350/TLF_Victorious.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="350" data-original-width="216" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhW489eWC5MUqFY16hkaTFtHglXjYYktZ6CfgkuaoDIXswlJcs-MYa3z69qis8-UGO_rrfF1_xsgW3QG1ZmDLXzKpF7AW2WYMI0mV0gCPC2PMZOIIcnhY4EQBrKlT0-yYYmr4uJrpcphNfr/s320/TLF_Victorious.jpg" width="197" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Kadonneen laivaston päätösosa, Voitokas (Victorious). Pidän enemmän suomalaispainoksen kansista kuin alkuperäisistä jenkkikansista. Kuva: wikipedia.fi</i></td></tr></tbody></table><br /><p style="text-align: justify;">Jack Cambellin teokset ovat huonoimmillaankin hyviä. Yksittäisten kirjojen sisäinen vaihtelu ja tekstin sujuva eteneminen takaa sen, että huonoimmatkin kohtaukset kestävät vain vähän aikaa. Parhaimmat kohtaukset taas ovat juuri sen mittaisia, että niistä saa käsityksen mitä tapahtuu ja miksi ja lopputulos sekä taustat tuntuvat loogisilta.</p><p style="text-align: justify;">Suosittelen vahvasti!</p>Karkeologihttp://www.blogger.com/profile/15050915450984312612noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5650312724219700496.post-24153007444326634702021-09-21T10:54:00.001+03:002021-09-21T10:54:47.617+03:00Varkain Valtaojaa<p style="text-align: justify;">Kas vain, tähtitieteilijä Esko Valtaoja päätti esittää <i>Helsingin Sanomien </i> kolumnistin (haukkumani) kirjoituksen omanaan päivän (21.9.2021) <a href="https://www.ts.fi/puheenvuorot/5430050/Syntyneet+taputtelijoiksi+ei+tappajiksi">Turun Sanomissa</a>. Ja juuri kun viime postauksessa kerroin, miten Hesarin kirjoitusten taso innosti minut tilaamaan taas <i>Turun Sanomia </i>tauon jälkeen. </p><p>Olen nöyryytetty.</p><p>Onneksi <i>Kanavan </i>ja <i>Olutpostin </i>saa Helmet-palvelussa eMagzissa ilmaiseksi luettavaksi.</p><p><span style="text-align: justify;">Olen tottunut siihen että pahimmat copypastaajat löytyvät Helsingin Yliopistosta, mutta osaavat näköjään meidänkin emeritusprofessorit. Toisaalta ÅBORIGINAL paidassa poseeraava Valtaoja asuu niin itäisessä Turussa, että hänellä on Töölön postinumero.</span></p><p><span style="text-align: justify;"><br /></span></p><h2 style="text-align: left;"><strike>Tervosen esseestä</strike> Valtaojan kolumnista</h2><p style="text-align: justify;">Argumentit ovat identtiset Tervosen esseeseen nähden, joten en käy niitä läpi kahteen kertaan.</p><p style="text-align: justify;"><br /></p><p></p><p style="text-align: justify;"> Pienenä omana lisänä tämä:</p><p></p><blockquote style="text-align: justify;">"Vietnamissa ammuttiin keskimäärin 50 000 laukausta jokaista surmattua kohden. Niin huonosti ei voi tähdätä kuin tarkoituksella."</blockquote><p></p><p style="text-align: justify;">Valtaoja ei selvästikään tiedä sarjatuliaseiden yleistymisen mukanaan tuomasta tulivoiman kasvusta ja viidakkotaisteluista <i>yhtään mitään</i>. Esimerkiksi Yhdysvaltalaisten helikopterien tukiaseen M134 Minigunin tulinopeus oli/on Vietnamin sodan aikaan 6000 laukausta minuutissa. Suuri tulinopeus oli välttämätön, koska liikkuvasta helikopterista liikkuvaan maaliin ampuminen tähdätyin laukauksin on mahdotonta. Vielä vaikeampaa osuminen on, jos kohde on kasvillisuuden peitossa.</p><p style="text-align: justify;">Tässä vähän moukarointia siihen vähään, mitä Valtaoja lisäili omiaan:</p><p></p><p style="text-align: justify;"></p><p></p><p></p><blockquote style="text-align: justify;">"Vuonna 1139 paavi Innocentius II kielsi kaukaa tappamisen – jalkajousien käytön sodankäynnissä. Ei kiellolla tosin mitään vaikutusta ollut, mutta yritettiinpä edes. Nyt tarvittaisiin samanlaista kieltoa, sodan palauttamista tietokonepelistä reilun homeeriseen omin käsin tappamiseen."</blockquote><p style="text-align: justify;">Kielto koski ainoastaan kristittyjä: Muslimeja vastaan jalkajousia sai käyttää. Kyseessä ei ollut suinkaan inhimillisyydestä johtuva seikka vaan kielto johtui siitä, että kuka tahansa pystyi jalkajousella surmaamaan panssaroidun ritarin mikä oli "epistä". Huomioikaa, ettei tavallisia jousia kielletty. Samalla kiellettiin myös varhaisten maamiinojen, harakanvarpaiden käyttö koska ei ollut sopivaa mikäli ritarin hevonen satuttaisi itsensä epäreiluihin aseisiin ja ritari putoaisi satulasta maamoukkien keskuuteen.</p><p style="text-align: justify;">Sivumainintana kerrakoon, että eräs aikalainen tosin protestoi harakanvarpaita kirjoituksessaan niiden sodan jälkeen aiheuttamilla siviiliuhreilla. Etenkin laiduntavia lehmiä vammautui vesistöjen ylityskohdissa kahlaamoissa, joiden pohjalle oli siroteltu harakanvarpaita.</p><p></p><blockquote style="text-align: justify;">Sopuilu, ei väkivaltaisuus, on luontainen olotilamme. Sen näkee siitäkin, että tarvitaan kaikki mahdollinen propaganda kodista, uskonnosta ja isänmaasta alkaen tekemään tavallisesta miehestä, tai nykyisin naisestakin, tuo ”miehuullinen sotilas”. Jos tappaminen olisi osa perusluontoamme, ei siihen niin kovasti tarvitsisi sotilaitakaan maanitella. Tuo on loppujen lopuksi aika lohdullinen ajatus.</blockquote><p></p><p style="text-align: justify;"><br /></p><p style="text-align: justify;">Melkoinen tiivistys kun Tervoselta copypastattua tekstiä ei saanut mahtumaan esseemitasta <i>Turun Sanomien</i> kolumnin mittaan. Jessus sentään, pakko tässä kai on kirjoittaa oma pitkä teksti ihmisen väkivaltaisuudesta...</p><p style="text-align: justify;"><br /></p><h2 style="text-align: justify;">Kosmologit humanisteina</h2><p style="text-align: justify;"><br /></p><p style="text-align: justify;">Ylipäätään: missä vaiheessa tähtitieteilijät/kosmologit päättivät, että mustien aukkojen tuntemus antaa heille pätevyyden ja ylimmän auktoriteetin joka asiassa, etenkin humanistisissa tieteissä? Aikoinaan kuultiin kirkonisien mielipidettä joka asiaan, nykyään tähtitieteilijöiden. On kunnioitettava saavutus havaita monimutkaisilla mittausvälineillä mustan aukon aiheuttama valon taipuminen mielettömien etäisyyksien päästä, mutta tämä taito ei kyllä anna eväitä ihmisten tuntemiseen.</p><p style="text-align: justify;">Syksy Räsäsen omaperäiset talousteoriat antoivat sysäyksen Heikki Pursiaiselle ja MustReadille, Kari Enqvistin kirjoitukset YLEllä taas ovat tekosyvällistä huttua. Enqvist mittaa vain lukemansa määrän ymmärtämättä sen syvyyttä. Kuten eräs vääräleuka vinoili taannoisesta Enqvistin kolumnista: <i>Tuntemattoman Sotilaan</i> merkitys selviää mittaamalla sen atomimassa. </p><p style="text-align: justify;">Valtojaan maku meni siinä vuosikymmen sitten kun hän Opettaja-lehden haastattelussa ilmoitti, ettei lue kaunokirjallisuutta, koska se on vain kolmikymppisten ihmisten parisuhdesotkuja. Vaikka mielellään Aleksis Kiveä siteeraakin. "<a href="https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008063731.html">Laiskanpulskea jalli</a>" kerrassaan, kun ei edes enää omia tekstejäänkään kirjoita!</p>Karkeologihttp://www.blogger.com/profile/15050915450984312612noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5650312724219700496.post-75174967987499344752021-09-13T14:31:00.014+03:002021-10-01T10:55:29.714+03:00Surkea sotahistorian ja väkivallan essee Hesarissa<p style="text-align: justify;"><i>Helsingin Sanomat</i> todella lisää kansalaisten innokkuutta lukea sanomalehtiä. Pitkän aikaa artikkelit ovat olleen niin pintapuolisia, hirvittävän huonosti tehtyjä ja surkeasti kirjoitettuja, että ryhdyin tilaamaan <i>Turun Sanomia</i>. Etenkin Tiede-palsta on osoittautunut surkeaksi kyhäelmäksi pintapuolisia muka-analyyseja. Monesti innoittajana toimii Yhdysvalloissa kirjoitettu teos, joka sopii kirjoittajan maailmankuvaan.</p><p style="text-align: justify;">Tänään 13.9.2021 julkaistiin tiedetoimittaja Tuukka Tervosen essee <a href="https://www.hs.fi/tiede/art-2000008168010.html" target="_blank">Näin ihminen opetetaan tappamaan – ensin tehdään toisesta etäinen ja sitten riistetään häneltä ihmisyys</a>, joka oli virheellinen niin yksityiskohdissa kuin kokonaisjohtopäätöksissä.</p><p style="text-align: justify;">Kaikkiaan Tervosen hajanainen ja ajatuksesta toiseen poukkoava kirjoitus heijastaa sodankäynnin ja väkivallan historian käsityksiä, joita jo 1990-luvulta alkaen on murskattu muun muassa sotahistorioitsijoiden, antropologien, sosiologien ja arkeologien keskuudessa.</p><p style="text-align: justify;"><br /></p><h2 style="text-align: left;">Men Against Fire ja tulivoiman kasvu</h2><p style="text-align: justify;"><span style="text-align: left;"></span></p><p>Tervonen siteeraa S. L. A. Marshallin johtopäätöksiä teoksesta <i>Men Against Fire: The Problem of Battle Command</i> (1947), jossa Marshall väitti että II maailmansodan aikana sotilaat eivät halunneet tappaa toista ihmistä. Tutkimuksen tueksi Marshall haastatteli Tyynenmeren sotaveteraaneja.</p><p>Tervonen huomauttaa oikein, että Marshallia on kritisoitu:</p><p></p><blockquote><i>Myöhemmin moni on epäillyt Marshallin löydöksiä, ettei hän oikeasti haastatellut sotilaita ainakaan niin laajasti kuin on väitetty. Marshallin puolesta puhuu kuitenkin se, että häntä ei epäilty voittoisassa Yhdysvaltain armeijassa.</i></blockquote><p></p><p><br /></p><p style="text-align: justify;">Mutta häntä on kritisoitu enimmäkseen aivan eri syistä. Marshall itse väitti palvelleensa I maailmansodassa etulinjassa kirjaimellisesti johtaen miehiä taistelussa. Todellisuudessa hän palvelushistorian mukaan palveli takalinjoilla pioneeriluontoisessa yksikössä teitä rakentamassa. Hänellä ei siis ollut omaa, henkilökohtaista kokemusta tappamisesta ja miesten johtamisesta taistelutoiminnassa.</p><p style="text-align: justify;">Toiseksi hänen tutkimansa Tyynellämerellä palvellut yksikkö käytti ammuskulutuksen tilastoinnin perusteella tavallista enemmän ammuksia, eli se taisteli käyttäen ns. "spray and pray" -menetelmää jossa yksinkertaisesti kohdetta "pippuroidaan" pitkällä tulituksella toivossa osua viholliseen. Etenkin viidakko-olosuhteissa, joissa näkyvyys on rajoitettu, tämä on toimiva taistelutapa jos vain ammuksia riittää.</p><p style="text-align: justify;">Saman havainnon voi ulottaa Tervosen Vietnamin sodan tulkintaan:</p><p></p><blockquote style="text-align: justify;"><i>"Vaikka Vietnamissa lähes kaikki sotilaat yrittivät ainakin kerran ampua vihollista, suurimman osan ajastaan he silti yhä ampuivat viidakkoon ja ilmaan. He ampuivat lähinnä vaikuttaakseen uhkaavilta, arvioi tappamista laajasti viime vuosikymmeninä tutkinut yhdysvaltalainen everstiluutnantti Dave Grossman. Siksi Yhdysvaltain armeija käytti Vietnamin sodassa 50 000 luotia yhtä kuollutta vihollista kohti."</i></blockquote><p></p><p style="text-align: justify;">Kyseessä ei ollut uhittelu, vaan nimenomaan spray and pray -menetelmä, joka osaksi johtui kasvillisuuspeiton lisäksi siitä, että yhdysvaltalaisten M16A1:n rynnäkkökiväärien kaliiperi oli pieni (5,56) ja luodit soveltuivat erittäin huonosti viidakkotaisteluun. Luodit eivät riittäneet läpäisemään oksistoa ja usein kimpoilivat pienistäkin esteistä minne sattui. Osaksi tästä syystä monet veteraanit halusivat sodan aikana mieluummin vanhempia aseita, kuten M1 karbiineja (HUOM! Ei Garand!), joiden kaliiperi (0,3 eli 7,62x33mm) oli suurempi. Puoliautomaatin tulinopeus tosin oli pienempi kuin rynnäkkökiväärillä, mutta tärkeintä oli että aseella ammuttaessa piipusta tuli jotain ulos ja sillä mahdollisesti jopa osui.</p><p style="text-align: justify;">Itse asiassa nämä II maailmansodan aikana nimenomaan huoltojoukoille suunnitellut ja jaetut M1 karbiinit olivat niin tarkkoja ja erinomaisia, että etulinjan joukot yrittivät toisessa maailmansodassa hankkia niitä itselleen huoltoportaalta ostoin, vaihtokaupoin ja jopa varastamalla. Olisi <i>kummallista </i>jos sotilas, joka ei tahdo tappaa, näkisi suurta vaivaa hankkiakseen nimenomaan tarkan ja toimivan aseen. Huonokin ase kyllä päästää paukun. Mainittakoon vielä, että vietnamilaisten Kalashnikovien (7,62) luodit sen sijaan olivat erittäin tehokkaita viidakkotaisteluissa. Mainio ase toimi muutenkin hyvin. Tosin ketäpä kiinnostaa miltä tuntui vietnamilaisesta, kun hän tappoi yhdysvaltalaisen?</p><p style="text-align: justify;">Tervosen mainitsema laskelma, 50 000 luotia per kuollut vihollinen jättää huomioimatta myös sen että tulivoima kasvoi II maailmansodan jälkeen rynnäkkökiväärien ja konekiväärien yleistymisen myötä huomattavasti: Rynnäkkökiväärillä aseistettu sotilas on noin viisi kertaa tulivoimaisempi kuin II maailmansodan pulttilukkokiväärillä aseistettu sotilas. Mainittakoon, että sarjatuliaseet olivat toisessa maailmansodassa pikemminkin ryhmän tukiaseita kuin yksittäisen sotilaan vakiovarusteita.</p><p style="text-align: justify;">"Marshallia ei epäilty voittoisassa Yhdysvaltain armeijassa" on todella huono, suorastaan typerä argumentti tutkimuksen luotettavuuden tueksi. Yhdysvaltain armeija on läpi historiansa nojannut myös huonoon tutkimukseen, ja esimerkiksi II maailmansodan jälkeen japanilaisen Yksikkö 731:n (ks. <a href="https://www.youtube.com/watch?v=XhKN5XciluY">video</a>) ja muidenkin epäinhimillisiä kokeita tehneiden japanilaisten "tiedeyksiköiden" tutkimusaineistoja ja -tuloksia otettiin Yhdysvalloissa vastaan ja käyttöön samalla kun yksiköissä palvelleet välttyivät syytteiltä. Monen "tutkimuksen" tarkoitus oli ainoastaan tuottaa kipua ja kärsimystä vailla mitään mielekästä tutkimuskysymystä. Klassikko käsittämättömän huonon "tutkimustiedon" käytöstä on Jon Ronsonin <i>Vuohia tuijottavat miehet</i>.</p><p><br /></p><h2 style="text-align: left;">Heimosodankäynnistä</h2><p><br /></p><p></p><blockquote><i>Heimojen välisissä konflikteissa väkivalta on kuitenkin yleensä rituaalinomaista uhoamista. Pienten sotajoukkojen yhteenotoissa kuolee yleensä vain muutamia ihmisiä jos ketään. Satoja, tuhansia tai miljoonia kuolonuhreja vaativaan järjestäytyneen sodankäynnin raakalaismaisuuteen tarvitaan nykyaikainen yhteiskunta voimavaroineen, komentosuhteineen ja yhä uusine keinoineen.</i></blockquote><p></p><p><br /></p><p>Väite on sekä yliyksinkertaistus että väärä. </p><p style="text-align: justify;">Kirjoittaja jättää tyystin huomioimatta sen täysin ilmiselvän seikan, että heimot ovat valtioita huomattavasti pienempiä. Jos tuhannesta kuolee yksi, se on suhteellisesti sama kuin se, että miljoonasta kuolee tuhat. Suhteellisesti väkivalta on siis heimokonflikteissa <i>tuhoisampaa </i>kuin moderneissa yhteiskunnissa.</p><p style="text-align: justify;">Itse asiassa primitiivisen sodankäynnin yksi piirre on sarja toistuvia murhia ja tappoja, joissa kuolee yhdestä kolmeen ihmistä väijytyksissä ja iske ja juokse -tyylin iskuissa, mutta joissa ajan kuluessa huomattava osa miesväestöstä osallistuu väkivaltaan ja myös kuolee sen uhrina. Etenkin verikoston periaate ja kierre voi olla erittäin tuhoava. Tyypillinen tapa tappaa on esimerkiksi odottaa, että viholliskylän asukkaista joku poistuu kylän ulkopuolelle tarpeilleen ja sitten väijyksistä nuijia tämä kuoliaaksi. Tutkijat ilahtuivat aikanaan kun löysivät Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen (ruma sana: "eskimoiden") keskuudesta kansan, jonka kielessä ei ollut sanaa sodalle. Ilo tosin hälveni kun selvisi, että melkein jokainen haastateltu miespuolinen oli ollut osallisena murhassa.</p><p style="text-align: justify;">Antropologit ovat todenneet huomattavasti useampia sodan ja väkivallan muotoja kuin taistelun, johon Tervonen keskittyy. Rituaaliset taistelut ovat toki aito ilmiö, mutta huomattava osa väkivallasta tapahtuu muualla kuin taistelukentällä. Pitkittyneet primitiiviset sodat voivat johtaa heimoliittoihin, joissa alivoimainen heimo tuhotaan ylläkössä viimeiseen mieheen ja selviytyneet naiset jaetaan jalkavaimoiksi voittaneiden kesken. Savuava kylä, jossa lojuu suuri määrä kuolleita miehiä, naisia ja lapsia verilammikoissa yhdistetään nykyaikaisessa mielessä pikemminkin My Lain tapaisiin teurastuksiin kuin primitiiviseen sodankäyntiin.</p><p style="text-align: justify;">Jotkut esihistorioitsijat ovat jopa arvelleet, että ryhmien välinen väkivalta oli yksi tärkeimmistä ihmiskunnan kasvua kivikaudella rajoittaneista tekijöistä. Muussa tapauksessa normaali väestönkasvu olisi johtanut huomattavasti suurempaan väestön, kuin mitä on arkeologisissa tutkimuksissa saatu laskettua.</p><p><br /></p><h2>Moderni taistelu ja koulutus</h2><p><br /></p><p style="text-align: justify;">Modernissa sodankäynnissä taistelu ja tappaminen tapahtuu yleensä etäisyyden päästä. Rynnäkkökiväärit on suunniteltu sen perusteella, että todennäköiseksi ja tehokkaaksi taisteluetäisyydeksi on laskettu 300 metriä: Sitä kauemmas ei yleensä tuliteta. Tätä pidemmälle ampuvat tarkka-ampujakiväärit ovat erikoisjoukkojen ja -sotilaiden käytössä.</p><p>Tervonen päättää esseensä suorastaan kaunokirjalliseen kuvaukseen:</p><p><i></i></p><blockquote><i>Grossman kertoo teoksessaan Tyynenmeren veteraanista, joka kertoi ampuneensa lähietäisyydellä japanilaisen sotilaan, joka yritti iskeä häntä pistimellä. Kun sotilas kaiveli tappamansa miehen taskuja, hän löysi valokuvan, jossa mies hymyili vaimonsa ja kahden lapsensa kanssa. Vuosikymmeniä myöhemmin everstiksi asti ylennyt sotilas ei pystynyt antamaan itselleen anteeksi. “Nuo kaksi lasta joutuivat kasvamaan aikuisiksi, koska minä murhasin heidän isänsä… Vastaan siitä kohta luojalleni.”</i></blockquote><p></p><p style="text-align: justify;">Tällainen läheltä tappaminen ja tulosten tarkastelu oli kuitenkin suhteellisen harvinaista, vaikka vielä ensimmäisen maailmansodan aikana sotilasajattelu ja -koulutus nojasi ratsuväen ratkaisevaan rynnäkköön ja jalkaväen osalta yhteislaukauksen tai kahden jälkeen pistimin tehtyyn rynnäkköön. Juoksuhautojen todellisuus muutti tämän nopeasti, mutta idea eli sotilaiden kannalta katastrofaalisen pitkään.</p><p style="text-align: justify;">Todellisuudessa taistelussa syntyy pelon, adrenaliinin ja koulutuksen tuloksena tunnelivisio ja ajattelun hämärätila, jossa ei enää ajattele asiaa syvällisesti juutalais-kristillisen moraalifilosofian kaikkia arvoja ja historiaa pohdiskellen. Valtaosalla sotilaista tähtäimeen ei tule ihmisiä, ei edes vihollisia vaan epämääräisiä massoja joihin ase laukaistaan. Kokeneimmatkin taisteluissa karaistuneet veteraanit huomaavat ja rekisteröivät taistelun tuoksinassa vain viidenneksen ympäristöstään.</p><p style="text-align: justify;">Niin tutkimuksellisia, henkilöhistoriallisia kuin kaunokirjallisia todistuksia Grossmanin anekdootin* vastapainoksi riittää. Esimerkiksi Summassa 1939 suomalaisen konekivääriryhmän sotilaat kuvauksen mukaan "hihkuivat riemusta" kun Maxim niitti kohti ryntääviä venäläisiä piikkilankaesteiden eteen.</p><p style="text-align: justify;">Ylipäätään tutkijoilla ja toimittajilla on ymmärrettävä mutta sinänsä harhauttava fiksaatio tappamiseen sodassa. Tappaminen on hirvittävä asia, mutta ei pääasia. Verkkokurssillani oli taannoin aktiiviupseeri, joka huomautti että sodankäynnin ja taistelun varsinainen ja yksiselitteinen tarkoitus ei ole mennä paikkaan X ja tappaa siellä viholliset. Yleensä käsky on muotoa "Vallatkaa alue X ja lyökää siellä oleva vihollinen" jossa ensisijainen tarkoitus, tehtävä, <i>päämäärä </i>on ottaa kohde haltuun. Vihollinen on lyöty, kun se ei fyysisesti tai (lähes 95% tapauksista) henkisesti kykene vastarintaan vaan mieluummin vetäytyy tai antautuu. Jostain syystä tämä seikka ei 2000-luvulla avaudu ei-sotilaille.</p><p style="text-align: justify;">Mainittakoon, että Vietnamin sodan vihollisen "bodycountin" kasvattamisen perusteella tehdyt <i>Search and destroy</i> -operaatiot olivatkin epäonnistuminen. Tervonen mainitsee nämä oudosti:</p><p style="text-align: justify;"><i></i></p><blockquote><i>"Seuraavalla vuosikymmenellä Vietnamin sodassa luku oli jo 95 prosenttia. Vietnamissa yhdysvaltalaisia sotilaita kehotettiin laskemaan vihollisen ruumiita, koska Body Count auttoi suhtautumaan surmattuihin vihollisiin maalitauluina ja numeroina."</i></blockquote><p></p><p style="text-align: justify;">Kyseessä ei ollut suinkaan sotilaiden psykologian muuttaminen vaan yksinkertaisesti keino mitata sodan kehitystä. USA:n taktiikka ja strategia ei nojannut II maailmansodan tavoin vihollisen alueiden valtaamiseen (vapauttamiseen), koska Vietnamissa kyseessä ei ollut suoranainen hyökkäyssota jossa menestys lasketaan vallattuina alueina. Ylipäätään sissisotaa käyvää vihollista vastaan ei olennaista ole vallata alue, vaan <i>kontrolloida </i>sitä. Tähän armeija ei pystynyt. Tarvittiin vaihtoehtoinen tapa mitata menestystä ja sellaiseksi tuli tapettujen vihollisten määrä. Tämä osoittautui erittäin huonoksi tavaksi käydä sotaa.</p><blockquote><i>"Henkisen etäisyyden lisäksi myös fyysinen etäisyys on auttanut tappamisessa. Tarkka-ampujat ja tykistö ampuivat aina sodissa toista ihmistä kohti tappamistarkoituksella huomattavasti useammin kuin jalkaväkisotilaat."</i></blockquote><p></p><p style="text-align: justify;">Mainitsin jo etäisyyden. Tervosella tuntuu olevan käsitys, että tarkka-ampujia ja tykistöä lukuun ottamatta sotilaat suurin piirtein iskevät toisiaan vielä 2000-luvullakin puolen metrin etäisyydellä miekoin ja keihäin. Etäisyys on tätä suurempi eli kymmeniä, jopa satoja metrejä ja taistelukentän kaaos pitää huolen siitä, että tuskin kukaan jalkaväessä palveleva ymmärtää tarkalleen, että nyt luotini osui ihmiseen. Tykistöllä voidaan nykyään vain harvoin ampua suorasuuntauksella tähystettyyn maaliin: Yleensä tykeillä ammutaan epäsuoraa tulta pitkän matkan päässä olevalle <i>alueelle </i>jossa sirpalevaikutus eikä täysosuma vihollistaistelijan pääkoppaan aiheuttaa tappiot.</p><p style="text-align: justify;">Tervonen kirjoittaa sotilaskoulutuksesta:</p><p style="text-align: justify;"></p><blockquote><i>"Yhdysvaltain armeija alkoi toisen maailmansodan jälkeen eri tavoin kouluttaa sotilaita surmaamiseen. Vanhat ympyränmuotoiset häränsilmätaulut korvattiin ihmisen muotoisilla kaatuvilla maalitauluilla. Nykyisin mekaaniset maalitaulut pomppivat ampumaradalla näkyviin ja piiloon yllättävästi, koska tarkoitus on iskostaa sotilaisiin refleksinomainen ampuminen."</i></blockquote><p></p><p style="text-align: justify;">Kääntyvät taulut ovat vanha ja täysin normaali osa sotilaskoulutusta, eivät mikään uusi idea. Tosin jenkit ryhtyivät toiseen maailmansotaan harvinaisen valmistautumattomina, joten ei ihme jos heille moni eurooppalainen itsestäänselvyys tuli uutena ja ihmeellisenä tietona. Moni talvisotaan osallistunut suojeluskuntalainen kiitti kiivaita ampumaharjoituksia, joissa taulut kääntyivät nopeasti esille ja pois: Huonomman sotilaskoulutuksen saaneet venäläiset eivät yksinkertaisesti ehtineet ampua havaittuaan suomalaisen.</p><p style="text-align: justify;">Samoin ihmisen muotoisia maalitauluja on käytetty pitkään, Suomessakin:</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEizD_O1eF5i2DQ8gahDSKJIBAvFVjgjS-aBJoK1Xz6cZWG_V2851tLt7T2Lx3EE4VDUJw87JRbqzTp8Z3hRx-pumtYWJiFPixYEfzDk_l4JwwlPfnEXHzrpaXj7-UL-L-tV5LqZd3C0XKTP/s803/Koko+n%25C3%25A4yt%25C3%25B6n+kaappaus+13.9.2021+12.38.15.bmp.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="315" data-original-width="803" height="158" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEizD_O1eF5i2DQ8gahDSKJIBAvFVjgjS-aBJoK1Xz6cZWG_V2851tLt7T2Lx3EE4VDUJw87JRbqzTp8Z3hRx-pumtYWJiFPixYEfzDk_l4JwwlPfnEXHzrpaXj7-UL-L-tV5LqZd3C0XKTP/w400-h158/Koko+n%25C3%25A4yt%25C3%25B6n+kaappaus+13.9.2021+12.38.15.bmp.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Raudun suojeluskunnan ampumarata vuonna 1927. Huomaa oikeanpuoleisimman kuvan maalit. Kuva: Hakkapeliitta 5/1927.</i></td></tr></tbody></table><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEidRgw13HGTo91Q9PBSWRZN4J5PWeyVF5srIc-FoRbCxcCdCC_UKI23fV9-G6zJ3w0DCzAh_oGVR-eu13qt2b77r7tpV8gG2Dt5s53bDptX56YdliuA8J4c4AiGJMSo9X9Hc9E378TcZbDa/s2048/74950.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1440" data-original-width="2048" height="281" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEidRgw13HGTo91Q9PBSWRZN4J5PWeyVF5srIc-FoRbCxcCdCC_UKI23fV9-G6zJ3w0DCzAh_oGVR-eu13qt2b77r7tpV8gG2Dt5s53bDptX56YdliuA8J4c4AiGJMSo9X9Hc9E378TcZbDa/w400-h281/74950.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Otsikon mukaan "Pääkuviot, jotka nyt palvelevat maalitauluina, kun ryssä on jätetty hetkeksi rauhaan." Kuvattu Syvärin lohkolla maaliskuussa 1942. SA-kuva 74950</i></td></tr></tbody></table><br /><p style="text-align: justify;">Edesmennyt isoisäni, erinomainen ampuja, rakensi itselleen automaattisesti levyjä vaihtavasta levysoittimesta maalitaulun vaihtajan, jolla sai sekunnilleen oikeaan aikaan kääntyvät maalitaulut. Muistaakseni maalitaulu tuli esille 5-3-5-3-3-sekunnin käännöillä. Hänen ei tarvinnut lukea anglosaksista sotilaskirjallisuutta tätä varten. </p><p style="text-align: justify;">Hän ei edes osannut englantia.</p><p><br /></p><h2 style="text-align: left;">Perhesurmat</h2><p style="text-align: justify;">Tervonen käsittelee myös, koska holistinen näkemys koko maailmanhistoriasta on pakko tarjota, naisten kokemaa väkivaltaa. "Historiassa on ollut useita toiseuttamisen perusteita, joista yksi keskeisistä on ollut sukupuoli." on kyllä täysin totta, en väitä tätä vastaan.</p><p></p><blockquote style="text-align: justify;"><i>"Perhesurmissa mies usein tappaa myös itsensä. Näissä laajennetuissa itsemurhissa mies näkee perheensä omaisuutenaan. Samasta on kyse naisten kunniamurhissa, jotka ovat nousseet esiin länsimaissa joidenkin maahanmuuttajien joukossa."</i></blockquote><p></p><p style="text-align: justify;">Tämä pitää sinänsä paikkansa, mutta kuten jo muutama vuosi sitten huomautettiin lehdistön revitellessä, että myös naiset tekevät perhesurmia. Näistä media kirjoittaa hyvin erilaiseen sävyyn, kuten muuan toimittaja asiasta mainitsi. Jos isä surmaa perheensä, on kyseessä järjetön verinen väkivallanteko, kun taas äiti "tahtoo viedä perheensä mukanaan pois pahasta maailmasta."</p><p style="text-align: justify;">Kuten kirjoitin <a href="https://kalmistopiiri.fi/2020/04/04/katsaus-parisuhdevakivallan-arkeologiaan/" target="_blank">Kalmistopiirissä parisuhdeväkivallasta</a>, on parisuhdeväkivalta hyvin sukupuolittunutta etenkin väkivallan ankaruuteen nähden, mutta myös naiset voivat käyttää - ja käyttävät - väkivaltaa. Tätä on tutkittu ja ymmärretty vain vähän.</p><p style="text-align: justify;">Queer-arkeologian, joka on tarpeellinen ja arvokas arkeologian tutkimussuunta, suhteen olisikin kiinnostavaa mikäli avaus tehtäisiin myös nais/nais-väkivallan suhteen. Onneksi tämä arkeologian haara edistyy kohisten, ja todella hyviä ja luotettavia tutkimustuloksia on esillä. Viimeksi Kielin EAA:n kokouksessa seurasin 8.9.2021 tohtori Tatiana Ivlevan erittäin valaisevaa esitelmää<i> "No same-sex for the wicked Roman soldiers? Explorations into the masculinity and sexuality of the Roman army soldiers.</i>"</p><p style="text-align: justify;"><br /></p><h2 style="text-align: left;">Länsimainen sota</h2><p style="text-align: justify;"><br /></p><p style="text-align: justify;">Tervosen artikkeli on kaunis yritys ihmisluonnon maalaamisesta todellisuudessa väkivallattomaksi. Tervonen kuitenkin on kääntänyt historiallisen kehityksen päälaelleen: Todellisuudessa esihistoriassa väkivalta oli hyvin yleistä ja toistuvaa, kun taas ihmiskunnan koon ja samalla yhteisöjen kasvaessa väkivalta on todellisuudessa <i>vähentynyt</i>. Todennäköisesti esihistoriassa ihmisyhteisöt ovat esimerkiksi kontrolloineet kokoaan surmaamalla vastasyntyneitä, joiden tappamista ei edes ehkä ole pidetty ihmisolennon hengen ottamisena. Arabian alueella vasta islamin uskon leviäminen päätti paikallisten heimojen tavan haudata vastasyntyneitä tyttölapsia elävältä.</p><p style="text-align: justify;">Tervonen tekee tyypillisen virheen. Yleensä sodan tuhojen kauhistelijat keskittyvät 1900-luvun sotiin, vaikka jo tätä ennen käytiin hyvin verisiä ja raakoja sotia – ja vieläpä länsimaiden ulkopuolella ja muiden kuin länsimaiden toimesta. Mantsujen Kiinan valloituksessa 1600-luvulla kuoli arviolta 30 miljoonaa kiinalaista. Valloitus oli toki vuosikymmeniä kestänyt operaatio, mutta suhteellisesti siinä kuoli suurempi osa ihmiskunnasta kuin II maailmansodassa. Timur Lenkin (1336–1405) taas on laskettu surmanneen peräti 5 % ihmiskunnasta. Tervonen kyllä mainitsee japanilaisten sotilaiden julmuuden, mutta muuten kirjoitus on täysin suodatettu vanhentuneen anglosaksisen tutkimuskirjallisuuden läpi.</p><p style="text-align: justify;">Jo Tervosen artikkelin aloitus on nurinkurinen:</p><p style="text-align: justify;"><span style="text-align: left;"></span></p><blockquote><p style="text-align: justify;"><span style="text-align: left;"><i>On helppo ajatella, että toisen ihmisen tappaminen on meillä verissä. Iso osa ihmiskunnan historiasta on kirjoituksia sodista ja surmista. Arkeologiset löydökset ja haudat ovat täynnä merkkejä väkivallasta. Varhaisin todiste sodasta löytyy 10 000 vuoden takaa Keniasta Turkanajärven rannalta. Löytyneissä 27 ihmisen jäänteissä oli useissa merkkejä nuolten tekemistä haavoista ja nuijaniskuista.</i></span></p><p style="text-align: justify;"></p></blockquote><p style="text-align: justify;"><span style="text-align: left;">Esihistoriallinen väkivalta on ollut poikkeuksellisen julmaa, sillä usein koko vihollisyhteisö on tuhottu: niin miehet, naiset, lapset kuin vanhukset on massateurastettu ja heitetty montun pohjalle läjään. Jos kerran tappaminen on ollut niin yleistä, miksi on tarvittu Samuel Marshall osoittamaan, että ihmiset eivät sitten luonnostaan tapa vaan heidät pitää kouluttaa ampumaan kohti? Karonen ottaa hyvän esimerkin ja jättää sen sitten täysin huomioimatta loppukirjoituksessaan kuitaten tuhansia vuosia ihmiskunnan historiaa sanoin: </span></p><p style="text-align: justify;"><span style="text-align: left;"></span></p><p style="text-align: justify;"></p><p></p><p></p><blockquote><i><span style="text-align: left;">"</span><span style="text-align: left;">Kun tietää, miten iso rooli tappamisella on ainakin länsimaisessa kulttuuriperinnössä, voi yllättää, että ihmisen on yleensä itse asiassa hyvin vaikeaa tappaa toinen ihminen. </span><span style="text-align: left;">Tappamisen tutkimus nykyaikana alkoi oikeastaan toisesta maailmansodasta. Yhdysvaltalainen prikaatinkenraali ja historioitsija S. L. A. Marshall haastatteli useita sotilaita, jotka olivat juuri palanneet taistelusta.</span></i></blockquote><p style="text-align: justify;">Eli: jätetään liki 12 900 vuotta historiaa käsittelemättä ja keskitytään argumentoinnissa viimeiseen reiluun sataan vuoteen ja länsimaihin.</p><p style="text-align: justify;">Tämä(kin) on osa länsimaisen tutkimusyhteisön piilorasismia: Sodankäynnin julmuuksien suhteen on olennaista, onko toinen tai kumpikin osapuoli länsimainen yhteiskunta. Jos kumpikaan osapuoli ei ole, ei voi olettaa osapuolien osoittavan "sivistynyttä juutalais-kristillistä moraalia". Samalla sotien uhrien julmuus nähdään kierolla tavalla oikeutetulta tai ymmärrettävämmältä, eihän voi olettaa "barbaarien" olevan sivistyneitä ihmisiä. Länsimainen sota on sotahistoriaa, ei-länsimaalainen antropologiaa.</p><p style="text-align: justify;">Samoin esimerkiksi sinänsä mielestäni hyvin kirjoittavaa Stephen Pinkeria on kritisoitu aiheellisesti optimisesta näkökulmastaan lähihistoriaan teoksessa <i>Better Angels of Our Nature</i> (2011) että hän nykyajan vähäistä väkivallan ja sotien vähätuhoisuutta hehkuttaessaan unohtaa, että muualla kuin länsimaissa tuhoisia sotia on kyllä käyty, esimerkiksi Ruandassa 1994.</p><p style="text-align: justify;">Sinänsä väkivalta on todellakin vähentynyt ihmiskunnan historiassa. Jos esimerkiksi Suomessa ei juotaisi niin paljon alkoholia, olisi väkivaltaisesti kuolleiden vuosittainen määrä lähellä nollaa. Moni myös katuu välittömästi tekoaan. Yleisin surmateko Suomessa on alkoholin vaikutuksen alaisena pikaistuksissa tehty tappo, jonka jälkeen tekijä itse soittaa poliisin paikalle.</p><p style="text-align: justify;">Sinänsä en epäile, etteikö moni sotilas jälkikäteen katuisi tappamista, mutta 2000-luvun sotahistorian moraalipiehtaroinnille on liiankin olennaista tutkia taistelua ja sotilaana olemista tästä näkökulmasta. Oli ja on myös paljon niitä (enkä ihannoi asiaa), joille sodassa tappaminen kävi päivätyöstä, jota ei jälkikäteen juurikaan pohdittu.</p><p style="text-align: justify;"><br /></p><p><span style="font-size: x-small;">* Jos muistitieto tukee käsityksiäsi ja tulkintojasi, on se arvokas aikalaistodistajan todistus. Jos olet eri mieltä, se on pelkkä anekdootti.</span></p><p><span style="font-size: x-small;"><br /></span></p><p><span style="font-size: x-small;">Korjauksia:</span></p><p><span style="font-size: x-small;">Yksi Pinkerton korjattu Pinkeriksi 30.9.2021</span></p><p><span style="font-size: x-small;">M14 kivääri korjattu M1 karbiiniksi </span><span style="font-size: small;">30.9.2021</span></p><p><span style="font-size: small;">Angosaksinen korjattu anglosaksiseksi </span><span style="font-size: small;">30.9.2021</span></p>Karkeologihttp://www.blogger.com/profile/15050915450984312612noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-5650312724219700496.post-83997372651931898482021-07-30T23:33:00.004+03:002021-07-30T23:33:47.370+03:00Katsoin sotaelokuvia: The Red Ball Express<p>"<i>Sodankäynnin amatöörit puhuvat strategiasta ja taktiikasta. Ammattilaiset puhuvat logistiikasta.</i>"</p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgcoOE29hTOElPp586H20uxnQSe7uJs1XzMuF8rRtIk8K25ehwhQwCFGeuo9UQTPBBidwXbxGyXvsPUTQ9cC0PYYvPzJdllWWX7oggDx-VNhMO3HTyb7otqDvHqJho6UKhKfi_gFFEzVUqg/s271/redball.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="271" data-original-width="186" height="271" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgcoOE29hTOElPp586H20uxnQSe7uJs1XzMuF8rRtIk8K25ehwhQwCFGeuo9UQTPBBidwXbxGyXvsPUTQ9cC0PYYvPzJdllWWX7oggDx-VNhMO3HTyb7otqDvHqJho6UKhKfi_gFFEzVUqg/s0/redball.jpg" width="186" /></a></div><br /><p style="text-align: justify;">Kannattaa penkoa DVD-kauppoja! Kampin Sähkötalossa toimivasta, erittäin tasokkaasta Filmihullusta löytyi taannoin pienehkö aarre: <i>The Red Ball Express</i> (1952).</p><p style="text-align: justify;">Huoltopuoli on harvemmin sodassa glorifioitua, saati sitten elokuvissa teemana. The Red Ball Express on tässä mielessä sekä filmausajankohdaltaan (1952) että aiheeltaan hyvin erikoinen.</p><p style="text-align: justify;">The Red Ball Express oli Normandian maihinnousun jälkeen organisoitui Yhdysvaltain armeijan sotilaallisen logistiikan taidonnäyte, valtavasta kuorma-autokuljetusten ketjusta koostuva jättimäinen bensiinin, ammusten ja muiden sotatarvikkeiden kuljetusoperaatio jolla liittoutuneiden kärkipanssarit pidettiin jatkuvasti etenemässä ja huollettuna. Tuntemukseni asiasta rajoittuu pariin vuosia sitten lukemaani artikkeliin, joten en mene operaation yksityiskohtiin.</p><p style="text-align: justify;">Elokuva on hyvin lyhyt, vain 80 minuuttia, mutta tarinan kaari on toimiva. Alkuun annetaan konteksti, eli Pattonin panssarit seisovat, koska huolto ei pysy perässä ja bensaa uupuu. Kokouksessa päätetään pistää huolto skulaamaan ja elokuvan fokus vaihtuu yhteen kuorma-autoyksikköön, joka on täynnä "misfitsejä" eli etulinjaan syystä tai toisesta sopimattomia miehiä.</p><p style="text-align: justify;">Henkilökohtainen jännite syntyy komppanian komentajan, luutnantti Campbellin (Jeff Sandler) sekä vääpelin, kersantti Red Kallekin välille (Alex Nicol) luutnantin saatua siirron komppaniaan. He tuntevat toisensa siviilistä, missä Campbell jollakin tavalla aiheutti Redin veljen kuoleman. Näiden kahden miehen pitäisi saada taottua komppaniasta toimiva armeijan yksikkö.</p><p style="text-align: justify;">Draaman kaari rakentuu osaksi tämän ympärille, mutta mukana on myös harvinaisesti pohdintaa yksikön sisäisistä rodullisista jännitteistä, jotka nousevat pintaan Sidney Poitierin esittämän alikersantti Andrew Robertsonin hahmossa. Asian käsittely jää pinnalliseksi, mutta on silti mielenkiintoista että sitä on mukana 1950-luvun alun elokuvassa. Vuoden 1963 <i style="text-align: justify;">The Victorsissa</i> asiaa käsitellään rohkeammin, kun valkoiset USA:n sotilaat menevät Italiassa kahvilaan pelkästään etsiäkseen ja päästäkseen pahoinpitelemään armeijassa palvelevia mustia. Todellisuudessa Red Ball Expressissä palveli paljon mustia sotilaita (elokuva on tässä mielessä historian "valkopesua", koska mustia on vain muutama).</p><p style="text-align: justify;">Elokuva on noin kolmen tähden elokuva, mutta hyvä kolmen tähden elokuva. Siinä on pöhköjä kohtauksia, romanssi, urotekoja, pakollisia komediallisia kevennyksiä kuten kertojana toimiva Ronald Partridge (Charles Drake) sekä tietysti naisia, jotka tosin ovat poikkeuksellisen särmikkäitä tapauksia. Hahmojen eteen on nähty sen verta vaivaa käsikirjoituksessa, etteivät ne tunnu päälle liimatuilta.</p><p style="text-align: justify;">Amerikkalaisen ja saksalaisen kaluston historiaan paremmin tutustunut löytäisi varmasti pieniä vikoja, vaikka 1950-luvulla Hollywood saikin käyttöönsä rutkasti ehtaa tavaraa. Sotilaallisesti tarkasteltuna monessa kohtauksessa on filmaattisuus mennyt realismin edelle, kuten siinä että saarretut, kiivaan taistelun keskellä olevat jenkkipanssarit ovat aukealla paikalla naamioimattomina liki paraatimuodostelmassa. Jos näiden seikkojen ei anna haitata itseään, on elokuvanautinto taattu. Elokuva on "juuri oikean mittainen" ja lopun dramaattiset kohtauksetkin ovat sopivan pitkiä olematta pitkitettyjä.</p><p style="text-align: justify;">Plus elokuvan tunnuskappale on yksinkertaisuudessaan tenhoava. Kunnia huollolle!</p>Karkeologihttp://www.blogger.com/profile/15050915450984312612noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5650312724219700496.post-38117259622040789042020-07-17T09:14:00.001+03:002020-07-17T09:14:31.844+03:001917 – Taistelulähetit<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-TdrQ3zZdwOKHuHmPCOoCrD2-sHSv3WxwfVF57GDGdrqn0JevVHoz9qQS4HuZmvIc2r-ObjibVXeOFC8CEfKZng3ft071eizv4Zb3S91bDLqFWpWiDb0MnJXEJZ-t9P0qysebhj4YTl7N/s1600/Taistelulahetit1917_juliste_SavonKinot.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="480" data-original-width="320" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-TdrQ3zZdwOKHuHmPCOoCrD2-sHSv3WxwfVF57GDGdrqn0JevVHoz9qQS4HuZmvIc2r-ObjibVXeOFC8CEfKZng3ft071eizv4Zb3S91bDLqFWpWiDb0MnJXEJZ-t9P0qysebhj4YTl7N/s400/Taistelulahetit1917_juliste_SavonKinot.jpg" width="266" /></a></div>
<br />
<br />
<div style="text-align: justify;">
Ounastelin, että tämä elokuva kannattaa nähdä valkokankaalta mutta kun tilanne on mikä se on, niin jäi viime tinkaan Finnkinossa käynti. Ounasteluni osoittautui aiheelliseksi: vain elokuvasali tai massiivinen kotimediateatteri antaa tälle elokuvalle täyden kokemuksen huikeasta "cinematographiasta". Jätän kuvakaappaukset tästä arviosta pois, koska ne eivät tee oikeutta <i>elokuva</i>kokemukselle.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kuten tunnettua, Sam Mendesin ohjaaman elokuvan jippo on yhden oton illuusiossa: Koko elokuvan ajan seurataan kahta päähenkilöä. Suuria tähtiä (Andrew Scott! Benedict Cumberbatch! Colin Firth!) odottelevat saavat tämän ansiosta nähdä suosikkinsa vain parin minuutin ajan, mutta sitä vastaan saa kyllä erinomaiset roolisuoritukset. Etenkin Scottin [MORIARTY!] minuutit brittiluutnanttina jäävät mieleen. Korpraali Schofieldia näyttelevä George MacKay ja Dean-Charles Chapman eli korpraali Blake tekevät kyllä oikein vakuuttavan ja intiimin työn hekin. Voisi jopa sanoa, että tunnetummat näyttelijät päärooleissa olisivat pilanneet elokuvakokemusta. Esimerkiksi historiallinen eeppinen klassikko <i>The Longest Day</i> (1962) kärsii tästä pahasti.</div>
<br />
<h3>
Tarina on kuvaus</h3>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Kuten Juho Typpö erinomaisesti kirjoitetussa ja laaditussa <a href="https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006382197.html">arvostelussaan "Yhden oton sota"</a> toteaa 1917 – Taisteluläheteistä, on sen tarina riisuttu kaikesta ylimääräisestä. Koska olen koronakeväänä viihdyttänyt itseäni katsomalla paljon neowesternejä ja westernejä, olen oppinut arvostamaan vähäeleistä tarinankerrontaa. Elokuvassa vähemmän on usein enemmän. Olen samaa mieltä kuin Typpö: Taistelulähettejä ei olisi ilman Christopher Nolanin <i>Dunkirkia </i>(2017). Tavallisen sotilaan / sotilaiden seuraaminen sodassa ilman vihollista elokuvan avulla on mainio tarinan moottori yksinään.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tarina alkaa takalinjoilta, kun kaksi korpraalia saa tehtäväkseen viedä viestin muista eristyksiin joutuneelle pataljoonalle. Saksalaiset ovat 1917 vetäytyneet helpommin puolustettavalle linjalle, mutta edenneen devonshirelaisen yksikön komentaja luulee krauttien olevan murtumassa ja valmistautuu hyökkäykseen, joka uusien tiedustelutietojen valossa päättyisi yksipuoliseen teurastukseen. Korpraalit saavat tehtäväkseen viedä käskyn vihollislinjojen läpi. Lisämotivaattorina hyökkäävässä yksikössä palvelee toisen korpraalin isoveli. Ja korpraalit lähtevät matkaan. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kerronta kulkee "yhden oton" illuusion varassa ja näyttää sen mitä korpraaleilla tulee matkallaan vastaan. Itse asiassa juuri tässä kuvaus keskittyy nerokkaasti juuri oikeisiin kohtiin. Esimerkiksi kohtaus, jossa Blake ja Schofield ylittävät piikkilankaestettä ja näkevät lankoihin takertuneen ruumiin on painotettu loistavasti: Kuvataan ensisijaisesti ruumiin katseen kohtaavaa Schofieldia, mutta vainajasta näytetään vain kääntyneen pään takaraivo ja vähän sivuprofiilia. Äsken katsomani <i>Hacksaw Ridge</i> olisi piehtaroinut suoraan suolissa (Sitäkin Taisteluläheteissä tehdään ohimennen. Tuli heti mieleen, että pitää uusia jäykkäkouristusrokotus). Taistelukentän kammottavia yksityiskohtia riittää, mutta juuri hiljentyneillä kamppailupaikoilla niistä välittyvä tunnelma on - - - hillityllä ja oikealla tavalla kammottava. Tietyissä kohdin päähenkilöiden puolesta jännittää adrenaliiniarvot kohisten ja jopa auton juuttuminen mutaan saa myötäelämään vahvasti tämänkin vastoinkäymisen.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tarinan edetessä elokuva kehittää moottorinsa ja rytminsä, vaikkakin alun 40 minuuttia ovat mielestäni parhaat osat yhteneväisyytensä vuoksi. Elokuva muistuttaa parissa kohdin kuumehoureisen painajaisia menemättä kuitenkaan kertaakaan psykedeeliseksi. Osa kuvauksesta on esteettisesti niin sieluja riipivää, että unohtaa katsovansa sotaelokuvaa. Sota tosin palautuu liki sormennapsautuksella päälle.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Elokuvassa on pari tyhmää kohtaa, jotka olisi voinut kuvata toisin tai leikata pois. Toinen on juonenkäänteenä tärkeä, joten en paljasta sitä. Typön tavoin olen samaa mieltä toisesta kohtaa. Ranskalaisen siviilinaisen kohtaaminen rauniokaupungin kellarissa oli kliseinen ja typerä kohtaus. Tällä kertaa kameran jatkuva pyöriminen on myös hyvin vaivaannuttavaa, eli turhassa kohtauksessa cinematographia jatkuu ja jatkuu. Samalla tarinankuljetus hetkeksi rikkoontuu. Arvelisin, että Mendesin mielestä elokuva oli jo käyttänyt "klaustrofobiset ahtauspaukkunsa" loistokohtauksessa saksalaisbunkkereissa elokuvan alkupuolella ja harhailu pimeissä kellareissa olisi ollut saman toistoa, joten tähän kohtaan sovitettiin rauhallisempi siviilimäinen kohtaus. Se rikkoo tarinan monin tavoin mutta pahimpana puolena osoittautuu, että tarina on elokuvaa ja että elokuvassa on keinotekoinen rytmi. Illuusion rikkoutuminen on magian rikkoutumista: Jos taikavoimaan ei usko, se lakkaa toimimasta. Tästä päästään kuiville vasta kun hypätään syvään veteen (katso elokuva, niin tajuat viittauksen).</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Dunkirkin lisäksi Taisteluläheteistä tulee etäisesti mieleen toinen I maailmansotaan sijoittuva elokuva <i>Gallipoli </i>(1981), tosin lähinnä lopun viestinvientikohtauksen vuoksi. Myös Jacksonin hieno <i>They Shall Not Grow Old</i> (2018) saa uutta arvoa. Eli hyvät mielleyhtymät tämä synnytti. Parasta Taisteluläheteissä on kuitenkin se, että se muistuttaa, miksi valkokankaat ovat olemassa. Jotkin visiot pääsevät oikeuksiinsa ainoastaan elokuvateattereissa. Tämä kuvaus on harppaus elokuvassa taiteenlajina ja ansaitsi ehdottomasti Oscarinsa.</div>
<br />
<h3>
Sotahistoriallisuus tekee vaikutuksen</h3>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Elokuvan toteutus <i>elokuvana </i>on huikean hieno, mutta tämä saattaa jäädä kertakäyttöiseksi jutuksi, mikä toisaalta on hyvä asia 1917-elokuvan kannalta. Elokuvallisuudessa on nimittäin se puoli, että saman tempun olisi voinut tehdä monella genrellä. Tämän voisi kuvitella helposti katastrofielokuvaksi, lännenelokuvaksi, heistiksi jne. Jos tätä toistaa liikaa, hommasta lähtee maku. Pioneerielokuva saa usein jäljittelijöitä, ja usein jäljitelmät ovat kehnoja kopioita.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Sotahistorian ja sotaelokuvien harrastajien (ja ammattilaisten!) suunnattomaksi onneksi ohjaaja Sam Mendes päätti tehdä menetelmillä ja välineillä <b>sotaelokuvan</b>. Juuri tästä kumpuaa sotahistorian ja "aitouden" tuominen uskomattoman intiimisti. Pienet yksityiskohdat viivähtävät kankaalla vain hetken mutta samalla nämä pikkujutut vangitsevat silmän. Viestikaapelit viritettynä juoksuhaudan reunalle. Sotilaiden esineiden ja vaatteiden pienet yksityiskohdat: Toisella päähenkilöistä on esimerkiksi sormissaan puhdetöinä tehdyt metallisormukset. Tätä ei erikseen millään tavalla korosteta tai mainita, mutta muoto ja materiaali puhuvat puolestaan. Pienet viestit, kirjoitukset sekä kyltit taustalla. Liike takalinjasta omaan etulinjaan, linjojen ylitys ja saksalaisten etulinjan tutkiminen kaikkine pienine ja suurine yksityiskohtineen oli sotahistoriapuristille kolmen ruokalajin menu parhaassa ranskalaiskeittiössä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Elokuvaa on kritisoitu siitä, että kokonaistilanteena asetelma oli mahdoton. 1600 miehen yksikkö oli I maailmansodan mittakaavassa niin pieni yksikkö, että sitä tuskin olisi vaivauduttu erikseen pelastamaan edes kahden lähetin voimin. Toiseksi on huomautettu, että pelastettava brittiyksikkö tuskin olisi pystynyt etenemään kymmenen kilometriä syvälle edes vetäytyneiden saksalaisten jäljessä ja jäänyt sitten eristyksiin, ja sitten silti ilman tulitukea yhä yrittänyt hyökkäystä vihollisen päälinjaa vastaan.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Sanoisin että nämä ovat <i>epätodennäköisyyksiä</i>, eivät mahdottomuuksia. On hyvinkin mahdollista, että joku vastuullinen rintamakomentaja olisi yrittänyt lähettien avulla pelastaa osan rykmentistään. Sodan kaaoksessa suurikin yksikkö voi joutua erilleen muista ja yrittää silti suorittaa tehtävää. Itä-Karjalassa kokonaiset rykmentit saattoivat kesällä ja syksyllä 1941 operoida pelkästään radiotiedustelun tuloksin ja hyvin hatarin yhteyksin päävoimiin. Toki tällöin heillä oli radiot.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Historiallisesti ja aikakaususkollisuudesta Taistelulähetit saa siis liki puhtaat paperit. Elokuva olisi itse asiassa <i>Goodbye Leninin!</i> ohella välttämätöntä katsottavaa jokaisella arkeologiksi haluavalle, koska ne osoittavat miten materiaalisella kulttuurilla luodaan merkityksellistä ajankuvaa.</div>
Karkeologihttp://www.blogger.com/profile/15050915450984312612noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5650312724219700496.post-59090660193385508362020-06-18T10:59:00.001+03:002020-06-18T17:05:57.656+03:00Katsoin sotaelokuvia: Hacksaw Ridge ja Da 5 Bloods<h3>
Hacksaw Ridge (2016)</h3>
<div>
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/fi/thumb/2/2c/Hacksaw_Ridge.jpg/1200px-Hacksaw_Ridge.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="519" height="400" src="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/fi/thumb/2/2c/Hacksaw_Ridge.jpg/1200px-Hacksaw_Ridge.jpg" width="256" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: Wikipedia.org</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<div style="text-align: justify;">
Tällä kertaa plakkariin tarrautui Mel Gibsonin <i>Hacksaw Ridge</i> (2016), joka kertoo II maailmansotaan Tyynellämerellä lääkintämiehenä osallistuneesta yhdysvaltalaisesta aseistakieltäytyjästä Doss Desmondista. Desmond sai urheudestaan sodan jälkeen Medal of Honorin. Muistin lukeneeni tästä hyviä arvioita, joten odotukset olivat suht korkealla.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Valitettavasti heti kärkeen sai todeta, että elokuvan alku on pateettinen ja suorastaan siirappinen. Lapsuus veljen kanssa, I maailmansodassa traumatisoitunut väkivaltainen isä sankarihautausmaalla, ihastuminen hoitsuun ja ilmoittautuminen vapaaehtoisena sotapalvelukseen... kaikki tämä on nähty eikä siksi erotu sellaisista kaameuksista kuin <i>Pearl Harbor</i> (2001) tai äärimmäisen paskasta <i>Passchendaelen taistelusta</i> (2008). Koulutuskeskuskuvauskin, jossa 1) tutustutetaan komppanian jäbeihin, 2) tavataan huutava kouluttaja ja 3) suhtautuminen aseistakieltäytyjään muuttuu pikkuhiljaa halveksunnasta kunnoitukseksi ovat huonosti näytelty, käsikirjoitettu ja ohjattu. Tuntuu siltä että näyttelijöille on näytetty <i>Full Metal Jacket</i> ja sanottu, että "yrittäkää jotain tällaista". Elokuvan ensimmäinen tunti olisi tarvinnut paljon paremman käsikirjoituksen, vaikka perustuukin (ilmeisesti) tositapahtumiin, joskin Wikipedian mukaan tapahtumia on tässä kohtaa muuteltu.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Taistelukohtaukset sijoittuvat Okinawalle vuoteen 1945, missä jenkit yrittävät vallata "Hacksaw Ridgea". Tänne päästäkseen pitää kiivetä ensin pystysuoraa seinää pitkin verkon avulla ylös ja sitten rynnäköidä mahdollisimman tiiviinä massana kohti japanilaisten naamioituja asemia. Taistelukenttäkuvaus runneltuine torsoineen ja rotansyömine ruumiineen on kyllä makaaberiuudessaan vakuuttava, mutta nähty jo <i>Passchendaelessa</i> ja monessa muussa<i>.</i></div>
<div style="text-align: justify;">
<i><br /></i></div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVT8RAXTgIts-hxiyemNqh9dFlrI86BvJTkcHTdDq4hyMplsmTcO5d56qNtqgK7PhdxISFfRhGAmdEMB-EW0ohBuqBz3ffEb6BMblSgNHEYHqehSKnYZqlXE2GLemKDZ7ssWNo96w7iwku/s1600/Koko+n%25C3%25A4yt%25C3%25B6n+kaappaus+17.6.2020+144841.bmp.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="670" data-original-width="1600" height="166" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVT8RAXTgIts-hxiyemNqh9dFlrI86BvJTkcHTdDq4hyMplsmTcO5d56qNtqgK7PhdxISFfRhGAmdEMB-EW0ohBuqBz3ffEb6BMblSgNHEYHqehSKnYZqlXE2GLemKDZ7ssWNo96w7iwku/s400/Koko+n%25C3%25A4yt%25C3%25B6n+kaappaus+17.6.2020+144841.bmp.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Yhdysvaltalaiskomentajat olivat pätevä ja alaisistaan piittaavia. Siksi asemissa konetuliaseilla aseistautunutta vihollista kohti edettiin ilman tiedustelijoita mahdollisimman tiiviissä muodostelmassa.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Tietysti ensimmäinen hyökkäys tyssää vihollistuleen ja tappioita tulee, mutta nokkelalla pienryhmätaktiikalla vihollisbunkkerit ovat pian palasina ja kohde vallattu. Sitten tulee yö, pateettisia mukasyvällisiä keskusteluita ja aamulla vastahyökkäys joka ajaa G.I:t asemista. Nyt vasta alkaa Dossin urotyö eli muiden häivyttyä hän ryhtyy etsimään haavoittuneita, paikkaa nämä pikaisesti ja laskee alas jyrkänteeltä hoidettavaksi. Pian suuri osa tapettua komppaniaa onkin taas elävien kirjoissa. Jostain syystä vasta toiseksi viimeinen alaslaskettu haavoittunut kertoo, että Doss se siellä yksinään häärii.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi0uTcxOrpTX476Y2jhlDLAsjDnK8EMij73vWKC4_crq3QJaBmYzaeFEHkmIbEOMUd9bRfDkPmqyBXMAw6XJfhY4tqOcCxuYH_b5DbEcFvEb_9D0Zb6rkUT-zdiyms5jgfoRdBsYewGbspZ/s1600/Koko+n%25C3%25A4yt%25C3%25B6n+kaappaus+17.6.2020+144158.bmp.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="668" data-original-width="1600" height="166" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi0uTcxOrpTX476Y2jhlDLAsjDnK8EMij73vWKC4_crq3QJaBmYzaeFEHkmIbEOMUd9bRfDkPmqyBXMAw6XJfhY4tqOcCxuYH_b5DbEcFvEb_9D0Zb6rkUT-zdiyms5jgfoRdBsYewGbspZ/s400/Koko+n%25C3%25A4yt%25C3%25B6n+kaappaus+17.6.2020+144158.bmp.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Doss saa kiitosta.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj04FoRRPgj5F3gcqCk8eHOJSQhxjTryPV3AMXvYn20JL5l1_ou3j_NKkPv_H6uHLS7i0gWrxyg2XncwNJ1x_-exlfixYH5ucD7FCzQ1Niwx5ltPcMsiUaOFE1EfrhOsmihsb8rJSq81-xj/s1600/Koko+n%25C3%25A4yt%25C3%25B6n+kaappaus+17.6.2020+144202.bmp.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="671" data-original-width="1600" height="167" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj04FoRRPgj5F3gcqCk8eHOJSQhxjTryPV3AMXvYn20JL5l1_ou3j_NKkPv_H6uHLS7i0gWrxyg2XncwNJ1x_-exlfixYH5ucD7FCzQ1Niwx5ltPcMsiUaOFE1EfrhOsmihsb8rJSq81-xj/s400/Koko+n%25C3%25A4yt%25C3%25B6n+kaappaus+17.6.2020+144202.bmp.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Thorin ylistää Bilboa (<i>Hobitti - Odottamaton matka</i> [2012])</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Taistelukohtauksia on joissakin lähteissä ylistetty, mutta itsestäni ne olivat kliseisiä ja tehty elokuvaaminen edellä. Eli tässä kohdalla leffa on huonolla tavalla keskinkertainen. Toiminnan nopeutta korostetaan tämän tästä hidastuksin. Kliseiden kliseenä sirpalekranaatit eivät sirpaloidu vaan tussahtavat.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Viholliskuvakin on kliseinen. Japanilaiset muistuttavat lähinnä Starcraftin Zergejä eli halutaan luoda kuvaa siitä, että pieni ja urhea joukko ratsuväkeä taistelee alivoimaisena hurjia villejä vastaan (Okinawan operaatiossa noin 790 000 liittoutunutta taisteli alle 100 000 japanilaista vastaan). Totta kai taistelun lopussa japanilaisten komentaja tekee seppukun. Pienenä inhimillisyyden hetkenä tunneleihin eksynyt Doss paikkaa japanilaisen haavoittuneen. Valeantautuminenkin nähdään, ja kädet pystyssä olevat kavalat japsit nakkaavatkin käsikranaatit rehtien jenkkipojujen niskaan. Ai niin, ja jenkkien haavoittuneita lahdataan.</div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg-AXSx2N-bptfOrLM-do1v1APhcu-3klLx-1LtgDU6tvOK2hHmsuTEGdqHczFgJMSb4kjqdtFGy_Jn6KM6uiwnXfD0xdKjYt_RqFII6a9PZ5mxflfMjNbEReoZid_HA98RwnP-DxlcwClp/s1600/Koko+n%25C3%25A4yt%25C3%25B6n+kaappaus+17.6.2020+145630.bmp.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="676" data-original-width="1600" height="168" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg-AXSx2N-bptfOrLM-do1v1APhcu-3klLx-1LtgDU6tvOK2hHmsuTEGdqHczFgJMSb4kjqdtFGy_Jn6KM6uiwnXfD0xdKjYt_RqFII6a9PZ5mxflfMjNbEReoZid_HA98RwnP-DxlcwClp/s400/Koko+n%25C3%25A4yt%25C3%25B6n+kaappaus+17.6.2020+145630.bmp.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Zergit... siis japanilaiset hyökkäävät! Komea joukkokohtaus, ja vaikka japanilaiset käyttivätkin itsemurhamaisia ihmisaaltoja niin silti tämä kohtaus kärsii uskottavuuspulasta. </td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<div style="text-align: justify;">
Tuo kiipeilyverkko ihmetyttää. Miksi jyrkänteen lakea hallitsevat japanilaiset (jotka yhdessä kohtauksessa selvästi näkivät sen) eivät käyneet katkomassa köysiä?</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjlGInRBjNGZLvj7niEarA-C982kWfE7AiEWo4pcIrZG7CA4SqQ-DIgglAZko46ACdBgcCMztUzPEuOv0qTa8Sa1EW0ckxNVJIaS-DyudCOItfFqepxjxxYl8zbPz2uG7QSqYk7oRPEXt6b/s1600/Koko+n%25C3%25A4yt%25C3%25B6n+kaappaus+17.6.2020+145256.bmp.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="671" data-original-width="1600" height="165" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjlGInRBjNGZLvj7niEarA-C982kWfE7AiEWo4pcIrZG7CA4SqQ-DIgglAZko46ACdBgcCMztUzPEuOv0qTa8Sa1EW0ckxNVJIaS-DyudCOItfFqepxjxxYl8zbPz2uG7QSqYk7oRPEXt6b/s400/Koko+n%25C3%25A4yt%25C3%25B6n+kaappaus+17.6.2020+145256.bmp.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Hacksaw Ridgelle päästäkseen piti kiivetä kiipeilyverkkoa pitkin. Jostain syystä japanilaiset eivät missään vaiheessa käyneet katkomassa yön pimeydessä täysin vartioimatonta verkkoa?</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<div style="text-align: justify;">
Summa summarum: Helvetin typerä sotaelokuva. Lopun veteraanihaastattelut <i> Band of Brothersin </i>tyyliin eivät valitettavasti vakuuta vaikka osoittavatkin, että moni kohtaus perustuu tositapahtumiin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Lopuksi mainittakoon, että vaikka Suomen tunnetuin aseistakieltäytyjä on ehdottomasti jatkosodan aikana murhattu (mielestäni tapaukseen juridisesti pätevä termi) Arndt Pekurinen (1905–1941), oli Suomessakin rintamalla aseistakieltäytyjiä. Esimerkiksi Leena Kellyn <i>From the Front to the West Coast – The Recollections of the Finnish War Veterans in Vancouver</i> (2014) kertoo kanadansuomalaisesta sotaveteraanista, joka palveli aseetta hevosmiehenä yksikössään. Asiasta lienee tutkimuksia enemmänkin, mutta havaintojeni perusteella yleensä aseetonkin palvelus rintamaolosuhteissa sallittiin, kunhan oli hyödyksi. Tunnetumpaa on jehovantodistajien sijoittaminen KEKkeihin eli Kaatuneiden evakuointikeskuksiin ruumiinpesijöiksi. Moni haki muistitiedon mukaan työtä vähän aikaa kokeiltuaan vapaaehtoisena rintamapalvelukseen.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<br />
<h3>
Da 5 Bloods (2020)</h3>
<div>
<br /></div>
<div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/en/thumb/f/f0/Da_5_Bloods_poster.jpeg/220px-Da_5_Bloods_poster.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="325" data-original-width="220" height="400" src="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/en/thumb/f/f0/Da_5_Bloods_poster.jpeg/220px-Da_5_Bloods_poster.jpeg" width="268" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: wikipedia.org</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Spike Leen mitä ajankohtaisin <i>Da 5 Bloods</i> onkin sitten jotain aivan muuta kuin pateettinen Hacksaw. Juonen ytimenä neljän mustan "Bloodin" muodostama ryhmä Vietnamin sodan veteraaneja palaa nykyajassa maahan etsiäkseen ryhmän viidennen jäännökset ja samalla paikantaakseen sodan aikana löytämänsä kultaharkkokätkön. Paikallisten oppaiden ja hämärähemmojen kanssa sovitaan retkestä maastoon sekä kullan välittämisestä ja matka viidakkoon voi alkaa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Elokuvan kerronta on tahallaan suht hajanaista vaikka eteneekin periaatteessa loogisesti. Takautumat Vietnamin sodan politiikkaan uutispätkien välityksellä sekä varsinaiset taistelukohtaukset rytmitetään elokuvaan mukaan satunnaisesti mutta tehokkaasti. Eli ei tyyliin takauma-nykyhetki-takauma-nykyhetki-takauma jne. vaan ne tulevat mukaan silloin, kun niiden vaikutus on painavin ja tehokkain. Samalla kohtaukset eivät jää irrallisiksi ja yksittäisen tokaisun historiallinen kontekstointi on opettavaista olematta liian saarnaavaa.</div>
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgvZZtxHXOh9UBfKpOQJRgh0jxKNb4jWBSz6uRKBbRgcWiHzTgP4pblkYJgO2WobX3_hPHc630Uuqrr2fNQXYJESqhHzeARrdG5wlBxkUwSFqUS0CrqCA1R17nm1qwCQ0Wj_1GDeyRPe9r9/s1600/Koko+n%25C3%25A4yt%25C3%25B6n+kaappaus+17.6.2020+152405.bmp.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="702" data-original-width="1600" height="140" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgvZZtxHXOh9UBfKpOQJRgh0jxKNb4jWBSz6uRKBbRgcWiHzTgP4pblkYJgO2WobX3_hPHc630Uuqrr2fNQXYJESqhHzeARrdG5wlBxkUwSFqUS0CrqCA1R17nm1qwCQ0Wj_1GDeyRPe9r9/s320/Koko+n%25C3%25A4yt%25C3%25B6n+kaappaus+17.6.2020+152405.bmp.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Elokuvan kommentaari joka suuntaan on samalla tärkeää että riemastuttavaa.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<div style="text-align: justify;">
Elokuvan keskiöön kohoaa Delroy Rindon näyttelemä sodasta traumatisoitunut MAGA-hattua päässään pitävä Paul, jolle kadonnut ryhmän jäsen "Stormin' Norm" on suorastaan uskonnollinen pakkomielle. Rindon näyttelytyö on <i>huikean </i>hieno roolisuoritus, ja etenkin tämän shakespearmaiseksi kiivaudessaan kohoava viidakkomonologi jää elokuvahistoriaan vaikuttavuudessaan. Näin puhuu raivoa pursuava, loputtomiin kusetettu, maailmaa ja samalla itseään vihaava ihminen, joka kaikesta huolimatta jatkaa hulluuden voimalla hampaat irvessä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgMgjFOYRA9SxQsvoVqKN8DdqHtCsaJUxWcsQjvSxDK-QVvkbGdDZda2GV2GN7xtFghc8iqG5hLBlLoeUaSSNGU8pq3XpGzWVPhBWCvxEhy_P56K4G5veyI_J2aiU4O43_MdVoUXxnZByjS/s1600/Koko+n%25C3%25A4yt%25C3%25B6n+kaappaus+18.6.2020+104730.bmp.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="858" data-original-width="1600" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgMgjFOYRA9SxQsvoVqKN8DdqHtCsaJUxWcsQjvSxDK-QVvkbGdDZda2GV2GN7xtFghc8iqG5hLBlLoeUaSSNGU8pq3XpGzWVPhBWCvxEhy_P56K4G5veyI_J2aiU4O43_MdVoUXxnZByjS/s400/Koko+n%25C3%25A4yt%25C3%25B6n+kaappaus+18.6.2020+104730.bmp.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Paulin (Delroy Lindo) monologi elokuvan loppupuolella jää elokuvahistoriaan.</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Myös muut näyttelijät (myös Halfdan Musta "tuketör vii vill kill mäni kristiäns!" Pääkkönen) tekevät mainiota työtä. Hämmentävää on, että samat näyttelijät esittävät onnistuneesti takaumissa itseään kaksikymppisinä ja nykyajassa seitsenkymppisinä ukkoina ilman överimeikkaamista tai tietokoneavusteista animointia.</div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiVhSvPuj0XjZAuj5ssxOQIAgw6uyacokpgoyi1v-VCNDmz9MI5PjfUIQ0cqy9JFMHJbx-4KWsGqvrAqcRjc8FPk3HX1X9jwoMNcLzqwjU1v6Y5GYSYvNf7lOXtMhYll0kOYSVCXigwFKkh/s1600/Koko+n%25C3%25A4yt%25C3%25B6n+kaappaus+17.6.2020+153731.bmp.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="710" data-original-width="1600" height="177" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiVhSvPuj0XjZAuj5ssxOQIAgw6uyacokpgoyi1v-VCNDmz9MI5PjfUIQ0cqy9JFMHJbx-4KWsGqvrAqcRjc8FPk3HX1X9jwoMNcLzqwjU1v6Y5GYSYvNf7lOXtMhYll0kOYSVCXigwFKkh/s400/Koko+n%25C3%25A4yt%25C3%25B6n+kaappaus+17.6.2020+153731.bmp.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Sotaa avataan myös ranskalaisnäkökulmasta. Jean Renon näyttelemä Desroche toimii kierona välittäjänä. Konservatiivisen "USA voitti yksin maailmansodat" äänenä kuullaan musta Paul.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Tarinankerronnallisesti Da 5 Blood on tehokas elokuva ja kuten HS:n arviossa todettiin, vain Spike Lee pystyisi pitämään tällaisen kokonaisuuden kasassa. Kultajahtiosuuksiltaan elokuva muistuttaa hitusen <i>Sierra Madren aarretta</i> (1948) tai <i>Kolmea kuningasta</i> (2000), joista kumpikin ovat mainioita elokuvia. Da 5 Bloods on Oscar-ainesta ja sillä on ajankohtaisuus puolellaan. Jos Delroy Rindon ei saa ainakaan ehdokkuutta näytelijäsuorituksestaan, niin ihme on.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Sotaelokuvana Da 5 Bloods on "ihan hyvä", koska sitä ei ole tarkoitettukaan pääpainoltaan sotaelokuvaksi. Se voisi toimia pelkkänä sotaelokuvana. Se voisi toimia pelkkänä kultajahtina. Se voisi toimia B-elokuvana. Se voisi toimia myös Amerikan mustien historian arvokkaana dokumentaarisena elokuvana. Da 5 Bloods on onnistuneesti kaikkea tätä, ja siksi se onkin niin erinomainen.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Arkeologin näkökulmasta kulta-aarre ja kaatuneen aseveljen jäännökset löyyivät ihmeen helposti, vaikka mukana olikin metallinpaljastin. Aarretta ei ole aikaisemmin päästy hakemaan, koska napalmikeskitys tuhosi kaikki maamerkit sodan aikana mutta juuri elokuvien tapahtumien alussa mutavyöry oli paljastanut kultaa kuljettaneen lentokoneen pyrstön. Vaikka maamerkki löytyisikin, niin ihmeen helposti tämä kohta hoitui. Toisaalta tämän voi antaa anteeksi kerronnallisista syistä ja kultaharkot sentään ovat huuhtoutuneet ruosteisesta säilytyslootastaan rinnettä pitkin alas. Kohtaus jää kuitenkin plussan puolelle ja harkkoja penkovat näyttelijät riemuitsevat aidonoloisesti kuin lapset.</div>
<br />
<h3>
Lopuksi</h3>
<br />
Loppujen lopuksi leffojen annista voidaan sanoa, että Hacksaw Ridge ratsastaa kliseillä, Da 5 Bloods toimii klassikoilla.<br />
<br />
Lopputuloksetkin ovat lopulta klisee ja klassikko.</div>
Karkeologihttp://www.blogger.com/profile/15050915450984312612noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5650312724219700496.post-69057356788476015462020-05-10T23:33:00.001+03:002021-03-24T15:57:20.097+02:00Minitutkimus: pikakiväärit<div style="text-align: justify;">
Pikakiväärien käyttö armeijoiden aseistuksessa on sotahistoriassa suhteellisen lyhyt vaihe, mutta niiden synty ja kehitys kuvaa paljon 1900-luvun ensimmäisen puoliskon sodankäyntiä ja etenkin ongelmia, joita I maailmansodan aikana kohdattiin taistelukentillä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Vielä I maailmansodan (1914–1918) aikana ja vielä pitkälle II maailmansotaan (n. 1939–1943) sarjatuliaseiden sijaan pulttilukollinen kivääri oli jalkaväen perusase. Sarjatuliaseet olivat raskaita, puolustukseen soveltuvia tai hyvästä asemasta jalkaväen hyökkäystä tukevia aseita jotka voidaan jakaa karkeasti neljään ryhmään: raskaat konekiväärit, kevyet konekiväärit/pikakiväärit, konepistoolit (I MS loppu) sekä näiden erilaiset erikoisversiot, esimerkiksi ilmatorjuntaan, panssarivaunuihin tai linnoituksiin asennettavat aseet. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Rynnäkkökiväärin kehittäminen II MS lopulla ja myöhemmin itsenäisesti eri maissa yhtenäisti usean aseen roolit ja samalla kiväärien sekä pikakiväärien merkitys pieneni huomattavasti. Konepistoolit, jalkaväkikiväärit ja puoliautomaattiaseet olivat enenevässä määrin sissien, miliisien yms. epäsäännöllisten ja vähemmän resurssoitujen armeijoiden aseita. Massatuotettu Kalashnikov on tosin jo jokaisen pienemmänkin aseellisen ryhmän vakioase.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<h3>
Pikakiväärin määritelmistä</h3>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Olennaista pikakiväärissä on, että se on rakennettu <i>kiväärikaliiperin </i>ympärille eli se ei ole konepistooli, koska se ei käytä pistoolipatruunoita. Kiväärikaliiperi eli "pitkä" patruuna asettaa aseen koneistolle vaatimuksia: rekyyli eli "takapotku"on melkoinen, joten aseen rakenteen pitää kestää rekyyli ja olla jotakuinkin hallittavissa sarjatulella.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Pikakivääri on automaatti- eli sarjatuliase. Se ei ole puoliautomaattikivääri – kuten neuvostoliittolainen SVT-40 – joka kyllä lataa itse itsensä rekyylin tai patruunakaasujen avulla mutta jokainen laukaus vaatii erillisen liipaisimen painamisen pohjaan. Automaattiaseessa lataaminen kesken lippaan ei vaadi manuaalista eli käsin tehtävää lataamista, vain ensimmäisen patruunan lataaminen eli syöttäminen piippuun vaatii kädenliikkeen ja lukkomekanismin käyttämisen. Pikakivääri siis ampuu sarjatulta, kun liipaisin on painettuna pohjaan. Monet aseista pystyivät myös kertatuleen, mutta esimerkiksi "Emmassa" (alla) oli käytössä pelkästään sarjatuli.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Pikakiväärissä ei ole jalustaa, vaan siinä on apuna tuelta ammuttaessa tukijalat. Konekiväärit vaativat yleensä erillisen jalustan, jotta asetta pystyttiin ylipäätään käyttämään: liian suuri tulinopeus ja raskaus tekivät konekivääreistä mahdottoman käyttää "lonkalta". Pikakivääreitä pystyi käyttämään lonkalta, mutta tämä vaati usein hihnalla järjestetyn tuen erikoiseen ampuma-asentoon.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Pikakivääri käyttää lippaita, se ei siis ole vyösyötteinen. Lippaat asettavat rajan tulinopeudelle, eli esimerkiksi DP-27 eli Emma käytti 47 patruunan lipasta, "levyä", kun taas konekiväärin vyöhön mahtuu keskimäärin 250 patruunaa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Pikakivääri tarvitsee 1–2 käyttäjää (ampuja tai ampuja + apulainen/lataaja) eikä ryhmää. Yleensä armeijoiden ohjesäännön mukaan aseella oli ampuja ja lataaja. Konekivääri oli/on selvästi ryhmän ase eli se tarvitsi/tarvitsee ampujan, syöttäjän, ammustenkantajat ja muita käyttäjiä toimiakseen tehokkaasti.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Olennaista on ero sarjatulen antamassa tulivoimassa kertalataavaan kivääriin, kuten suomalaiseen jalkaväenkivääri M/27:een eli "pystykorvaan" sekä keveys verrattuna konekivääriin kuten Maximiin. Pikakiväärin kanssa pystyi siis juoksemaan ja antamaan nopeasti tulitukea.<br />
<br />
Pikakiväärissä ei myöskään ole olennaista ammunnan tarkkuus: Sillä ammutaan ensisijaisesti lamauttavaa ammuntaa eli sarjatulella pyritään pitämään tulituksen kohde aloillaan/matalana. Raskas rekyyli ja sen aiheuttama "heilunta" eli hajonta osumakuvioon ei siis haittaa käyttötarkoitusta ja tiheään vihollismassaan ammuttaessa, esimerkiksi hyökkäävää vihollisosastoa tulittaessa, hajonnasta on jopa hyötyä.</div>
<br />
<h3>
Välivaiheen ase?</h3>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Pikakivääri syntyi ensisijaisesti tukemaan jalkaväkiryhmää sen edetessä kohti vihollista. Asetta varten ei haluttu kehittää omaa patruunaa, vaan ase rakennettiin olemassaolevan patruunan ympärille. Tämä teki aseesta logistisesti helpon huoltaa, kun samasta ammuslootasta saatiin patruunat niin kivääriryhmän perusaseille kuin niitä tukevalle aseelle. Aseen roolia ryhmän tukiaseena korostaa se, että Suomi-konepistooleja jaettiin Suomen armeijassa aluksi niille jalkaväkiryhmille, joille ei ollut jakaa omaa pikakivääriä. Taktiset päätökset kentällä johtivat siihen, että talvisodassa konepistoolit annettiin etupäässä kärkitaistelijoiden käyttöön.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://sa-kuva.fi/static/35/46/13546_r500.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="359" data-original-width="500" height="228" src="http://sa-kuva.fi/static/35/46/13546_r500.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Jalkaväen hyökkäysharjoitus Niinisalossa 1.7.1941. Vasemmalla alhaalla pikakivääriä laitetaan asemaan. Kuva: SA-kuva</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Yhtenä erikoisena vaiheena pikakiväärin ja konepistoolin tiellä oli "futuristiseksi" luonnehdittu saksalainen FG-42 eli Fallschirmjägergewehr 42, saksalaisten maahanlaskujoukkojen käyttöön suunniteltu kiväärikaliiperin sarjatuliase. Aseen oli tarkoitus korvata kiväärit, konepistoolit ja kevyet konekiväärit, mutta ongelma oli että monia nokkelia ideoita yhdistävä ase oli rakennettu liian järeän patruunan ympärille: FG-42 oli liki mahdoton hallita sarjatulella ja se oli lisäksi hyvin kallis valmistaa. Ase jäi kuriositeetiksi, mutta ennakoi rynnäkkökiväärejä joissa samanlainen ase oli rakennettu kevyemmän eli "lyhennetyn" kiväärinpatruunan ympärille.</div>
<br />
<h2 style="text-align: center;">
Erilaisia automaatti/pikakiväärejä</h2>
<br />
<h3>
Chauchat</h3>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEibwkSnjhgZP4yGTG1ZZpZFXtYVEkyzm2prf5ms0xH5ro740L5MrTJSQGvWebQJTEsNtAPOdtWhMsSmRRJ5L0s5Wa10HTDQQVvEceO1Qs88IE31u1SH7PBV3nWcSwy8p5yntS7NmG8IEeS1/s1600/chau.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="349" data-original-width="500" height="222" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEibwkSnjhgZP4yGTG1ZZpZFXtYVEkyzm2prf5ms0xH5ro740L5MrTJSQGvWebQJTEsNtAPOdtWhMsSmRRJ5L0s5Wa10HTDQQVvEceO1Qs88IE31u1SH7PBV3nWcSwy8p5yntS7NmG8IEeS1/s320/chau.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">ChauChat Suomen armeijan varastoista 1942 Keuruulta tai Tyrväältä. SA-kuva.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<div style="text-align: justify;">
ChauChat eli Pikakivääri M/15 Chauchat oli ensimmäinen todellinen taistelukäytössä ollut pikakivääri. Se on maineeltaan yksi maailman surkeimmista aseista, mutta maineelle ei ole täyttä perustetta. Ase oli kevyt ja helppo valmistaa massoittain, ja sitä tekikin <i>Gladiator</i>-polkupyörätehdas. Ase on täysin rekyylikäyttöinen, eli pitkän piippurekyylin mukaisesti "koko piippu liikkui" aseella tulitettaessa. Ranskalaiset tarvitsivat sotaansa kevyempiä sarjatuliaseita massoittain, ja ChauChat täytti tämän aukon.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Aseen lippaat olivat erikoisia. Kuten ylläolevasta kuvasta näkee, lippaat olivat "puoliympyrän" muotoisia, 180 asteen kaaria ja kyljestä avoimia. Taistelukäytössä aseella oli apulainen, joka seurasi lippaan kulkua ja latasi aseen uudestaan heti tarvittaessa. Apulainen pystyi yhdellä vilkaisulla näkemään jäljellä olevien patruunoiden määrän, Tämä rakenne myös arvatenkin kulutti vähemmän metallia lippaiden valmistamiseen mutta ongelmat arvaa: Heikko rakenne rikkoi lippaat helposti ja aukosta päätyi herkästi likaa lippaan ja aseen sisuksiin jumittaen sen. Kuitenkin, kuten aina, oikein säilytettyinä ja huollettuina ongelmia ei juurikaan ollut. Eri asia on, miten tämä pystytään toteuttamaan kenttäolosuhteissa!</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Samoin jatkuvalla tulituksella ase kuumeni liikaa aiheuttaen koneistoon ongelmia: Koska ase käyttää pitkää piippurekyyliä kuumentuneet ja laajentuneet aseenosat juuttuivat helposti, etenkin kun osat olivat piipussa "pisimmillään" eli lähimpänä piipun päätä/suuta. Aseessa ei ollut mekanismia, jolla tällä tavalla jumiutuneen latauskoneiston voisi palauttaa taakse, joten aseen piti joko antaa jäähtyä (noin 12–15 minuuttia, ikuisuus taistelussa) tai sitä saattoi esimerkiksi hakata kovaa pintaa vasten siinä toivossa, että osat alkaisivat taas liikkua.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Varsinainen ongelma syntyi, kun yhdysvaltalaiset saivat aseita käyttöönsä ja muunsivat ne uudelleen 8 mm Lebel-ranskalaispatruunasta omaan 30-06 -kiväärinpatruunaan sopivaksi. Patruunapesän suunnittelu epäonnistui täysin. Samalla lipas muunnettiin tankolippaaksi ja ase sai nimikkeen m/1918. Ase kesti ranskalaispatruunalla ja alkuperäisellä koneistolla, mutta ei USA:n asetehtaiden tekemiä muutoksia, joten se sai hyvin epäluotettavan maineen yhdysvaltalaisten keskuudessa. Tämä epäonnistuneen muutoksen aiheuttama "jenkkimaine" on sitten kantautunut muihinkin maihin ja esim. Markku Palokankaan käsitys perusteellisessa <i>Sotilaskäsiaseet Suomessa 1918-1988</i> teossarjan osassa 3 (1991) perustuu ilmeisesti näihin tarinoihin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kaikkiaan ase oli <i>tarkoitustaan varten</i> toimiva: se saatiin käyttöön nopeasti, sitä saatiin tuotettua paljon ja oikeaoppisesti käytettynä se täytti tehtävänsä. "Rush jobiksi" eli pikatuotteeksi siis onnistunut ase.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Asetta tuli Suomeen jo sisällissodan alussa, joko saksalaisten kuljetuksissa tai venäläisten jälkeensä jättämistä asevarastoista, mutta suurin osa saatiin talvisodan apuna Ranskalta. Kaikkiaan Suomeen tuli noin 5000 pikakivääriä ja niihin 10 miljoonaa patruunaa, mutta sotaan ne eivät ennättäneet. Jatkosodan alussa jonkin verran aseita oli myös rintamakäytössä, mutta lähinnä tykistöasemien suojana tai muussa vastaavassa toissijaisessa käytössä. Olisi kiinnostavaa saada tietoa, oliko ase lainkaan taistelukäytössä jatkosodassa.</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
</div>
<h3 style="text-align: justify;">
DP-27 "Emma"</h3>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
"Emma" eli DP-27 (Degtjarjova Pehotnyi, DP [ven. Ручной пулемет Дегтярёва, пехотный (ДП), Rutšnoi pulemjot Degtjarjova, pehotnyi [DP]) eli "Degtjarev" oli Neuvostoliiton ensimmäinen oma/omalaatuinen asekonstruktio, joka valikoitui kehitykseen vuonna 1927 järjestettyjen kokeiden perusteella.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: justify;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://sa-kuva.fi/static/51/71/165171_r500.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="500" data-original-width="496" height="320" src="http://sa-kuva.fi/static/51/71/165171_r500.jpg" width="315" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Eversti Tiainen ja everstiluutnantti Teittinen tarkastavat vallattuja aseita rykmentin esikunnassa Loimolassa 31.12.1939. Degtjarev-pikakiväärejä saatiin sotasaaliiksi jo talvisodan alkupäivinä ja koska kaliiperi oli sama kuin suomalaisissa kivääreissä, voitiin ehjät aseet jättää suoraan rintamajoukkojen käyttöön. SA-kuva.</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ase oli/on (se oli Suomessa armeijan käytössä vielä 1980-luvulla) erittäin helposti huollettavissa ja koneistoltaan hyvin kestävä, mikä teki siitä hyvän aseen taisteluissa koska se kesti likaa ja hiekkaa. Omalaatuinen konstruktio oli hyvin onnistunut ja suosittu.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Erikoinen lipasmalli tuotti vaikeuksia. Litteä peltilevy vaurioutui helposti kolhiintuessaan, jolloin aseen toimintaan tuli häiriöitä. Lippaiden kuljettamisen helpottamiseksi aseelle oli suunniteltu kuljetusahkioon oma lipaslaatikko, jossa niitä pystyi kuljettamaan useita kappaleita helpommin ja paremmassa suojassa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: justify;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://sa-kuva.fi/static/03/00/100300_r500.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="492" data-original-width="500" height="314" src="http://sa-kuva.fi/static/03/00/100300_r500.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">"Emman" pikakiväärilipaslaatikko kenttäpostilootana Lempaalassa 6.1.1942. SA-kuva.</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Joku oli nostanut tällaisen laatikon viisi vuotta sitten muistomerkin laidalle Karjalankannaksen taistelupaikalla Portinhoikassa:</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: justify;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiei7kjIb9F_tZwRJkCR3vazVoODckQcJq8SMqkubIOXIvU1XKTRSS7PxxLSYffQsYxw6W7_39MRb58pdnjlhDLROap0BFdx6-G7jkdMNCuSm6Y3QuvhhPMtbjlM7-jzx0yeBhHlUK6p0c1/s1600/DSCN8520.JPG" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiei7kjIb9F_tZwRJkCR3vazVoODckQcJq8SMqkubIOXIvU1XKTRSS7PxxLSYffQsYxw6W7_39MRb58pdnjlhDLROap0BFdx6-G7jkdMNCuSm6Y3QuvhhPMtbjlM7-jzx0yeBhHlUK6p0c1/s320/DSCN8520.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">DP-27:n lipaslaatikko Portinhoikassa muistomerkin lähellä 2015.</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<h3 style="text-align: justify;">
Lahti-Saloranta</h3>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Lahti-Saloranta eli "suomalainen" pikakivääri oli suhteellisen värikkään kehitystyön takana. Suomen armeija oli kiinnostunut konepistoolia enemmän pikakiväärin kehittämisestä ja asesuunnittelija Aimo Lahti pyrki toteuttamaan armeijan toiveet. Varsinainen kehitys alkoi kuitenkin 1926 kun ulkomaisia malleja ja kotimainen malli kilpailivat Jyväskylässä esittelyammunnoissa. Vertailun voitti valmiiksi kotimaista 7.62 mm patruunaa käyttänyt Lahti-Saloranta, mainittakoon että ennen kilpailua suosittiin amerikkalaista Colt-Browningia ja koetuloksissa Lahti-Salorannan takana oli Vickers-Berthier.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: justify;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://sa-kuva.fi/static/77/86/87786_r500.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="500" data-original-width="500" height="320" src="http://sa-kuva.fi/static/77/86/87786_r500.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ehkäpä yleisin, suorastaan ryöstöviljelty kuva Lahti-Salorannasta selvästi lavastetussa tilanteessa. Ampujan apulainen avittaa kiväärillä. Kuvattu 1.8.1941 Kananojalla. SA-kuva.</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Lahti-Salorannan kirjavista kehitysvaiheista riittää puhuttavaa (ks. Palokangas 1991a), mutta pohjimmiltaan Lahti-Saloranta oli siis 1920-luvulla kehitetty, jalkaväen etenemisen tukemiseen kehitetty sarjatuliase. Käytöstä sodassa voidaan todeta, että tehtiin samat kardinaalivirheet kuin yhdysvaltalaisten M16A1-rynnäkkökivääriä kehitettäessä. Toimi mainiosti laboratorio-olosuhteissa, mutta oli taisteluolosuhteissa painajainen. Ase oli "liian hyvin" valmistettu eikä sopivia huolto-oppaita jaettu joukoille riittävän ajoissa (M16A1:stä vielä mainostettiin "itsepuhdistavana"!). Muolaan kirkon taisteluissa helmikuulta 1940 kerrotaan, että ainoa pikakivääri oli jatkuvasti poissa pelistä eli juoksuhaudan pohjalla huollossa taistelussa lentävän hiekan tukittua sen. Karjalankannas on monilta kohdiltaan hyvin hiekkaperäistä maata, joten ase, jossa ei liikkuvien osien välille jää tilaa ylimääräisille asioille kuten lialle tai sannalle, jumiutuu herkästi.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Oikein huollettuna ja säilytettynä ase oli erittäin hyvä ja sitä oli myös jaettu joukoille "tyydyttävät" määrät. Ongelma oli, että Suomen armeija koostui reserviläisistä joille aseiden jatkuva huolto ei ole yhtä ilmiselvä asia kuin ammattisotilaille. Samasta syystä esimerkiksi Israel kehitti Valmetin rynnäkkökiväärin pohjalta Galil-rynnäkkökiväärin. Ase kestää reserviläisenkin käsittelyä paremmin kuin "liian hieno" ase. Myöhemmin Suomessa kehitettiin jatkosodan aikana vielä Sampo-pikakivääri, mutta se on kokonaan eri tarina.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<h3 style="text-align: justify;">
BAR - Browning Automatic Rifle</h3>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Automaattikivääriksi luokiteltava BAR eli M1918 BAR eli Browning Automatic Rifle syntyi nykyhetken näkökulmasta hyvin erikoiseen tarkoitukseen ensimmäisen maailmansodan loppupuolella: Ase on tarkoitus tukea lantiota vasten kiristettävää tukea vasten ja aseella annettiin vihollisen juoksuhautaa kohti <i>käveltäessä </i>tulitukea muulle jalkaväkiryhmälle. Alkuperäiseen I MS aseeseen EI kuulunut lainkaan tukijalkoja, vaan aseella piti tulittaa lonkalta puoliautomaattitulta liikuttaessa vihollista päin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiiAF7W7-939wc8YNC-0QohjCJbf1Ow2aNfu3M-H41mdr2zpJMI6WwmTKlETVj_ogChgzN3PuYlFNngavjJBV7O4Ux3Xv1Jm2-IIw91uFSTBl8puQk1MzGOMuyXDp1eAmhQi4KoKcRrddOF/s1600/BAR.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="346" data-original-width="500" height="220" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiiAF7W7-939wc8YNC-0QohjCJbf1Ow2aNfu3M-H41mdr2zpJMI6WwmTKlETVj_ogChgzN3PuYlFNngavjJBV7O4Ux3Xv1Jm2-IIw91uFSTBl8puQk1MzGOMuyXDp1eAmhQi4KoKcRrddOF/s320/BAR.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Suomen armeijan varastoista löytyi myös BAR eli Browning Automatic Rifle. Tukijaloista huomaa, että ase ei ole I MS suunnittelun perua vaan myöhempää mallia. SA-kuva</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Aseessa oli se ajalle poikkeuksellinen ajatus, että sillä pystyi ampumaan suhteellisen <i>tarkkaa </i>tulta puoliautomaatilla ja tarvittaessa aseeseen sai lähietäisyydelle tuhoisan sarjatulen (vaihtimessa F firelle eli tulelle eli puoliautomaatille, A automaatille eli sarjatulelle ja S safelle eli varmistimelle). Idea on sama kuin moderneissa rynnäkkökivääreissä ja BAR oli tietyllä tavalla edelläkävijä tällä saralla. Samalla se oli rakenteeltaan ja suunnittelultaan paljon parempi kuin muut aikalaisensa kuten Chauchat ja Lewis.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
BAR oli käytössä myös toisessa maailmansodassa erilaisin muunnoksin ja sen jälkeisissäkin konflikteissa, joihin USA:n joukkoja osallistui. II MS jälkeen tosin aseen 20 patruunan lipas koettiin liian pieneksi. Suomeen asetta päätyi sotasaaliina neuvostoliittolaisilta sekä talvisodan aikana Ruotsilta saatuna aseapuna.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<h3 style="text-align: justify;">
Lewis Gun</h3>
<div>
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: justify;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgb4eocd-JXPZnhUlkIccLS_TBEPmH1njYpxxtLH4UYgyi0OdjMx9SHsdpN4jblY0H0X42UXeXjXI2OQPbcApFFZtWWjLaizY8N97pi0P-WPZFO9D7RMvcD8E0ULyDfpkz1JRmNGZnY3D1Y/s1600/Lewis.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="349" data-original-width="500" height="222" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgb4eocd-JXPZnhUlkIccLS_TBEPmH1njYpxxtLH4UYgyi0OdjMx9SHsdpN4jblY0H0X42UXeXjXI2OQPbcApFFZtWWjLaizY8N97pi0P-WPZFO9D7RMvcD8E0ULyDfpkz1JRmNGZnY3D1Y/s320/Lewis.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Suomen armeijalle kuulunut Lewis Gun Keuruulla tai Tyrväällä. SA-kuva.</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Samuel Neal McClean suunnitteli "kevyen" Lewis Gunin USA:ssa 1900-luvun alussa mutta jätti sen suunnittelun kesken ja myi patentit aseyhtiölle. Eversti Isaac Newton Lewis jatkoi vuonna 1910 aseen kehittämistä yhtiössä tavoitteena saada aikaiseksi sarjatuotantokelpoinen konekivääri. Prototyyppi valmistui vuonna 1911 ja ase otettiin käyttöön Iso-Britanniassa, kun USA:n tilaukset eivät vetäneet. Se on tietyllä tavalla ChauChatin "veli", mutta ranskalainen ase ylitti sen tuotantomäärässä ja jakelussa, joka sodassa on usein olennaisinta. Lewiksen etuna konekivääriin olikin tuotantomäärä: kuusi Lewistä valmistui samassa ajassa kuin yksi Vickers-konekivääri. Raskaampana aseena Lewis on vaikeasti luokiteltavissa, ja paras määritelmä sille Palokankaan mukaan on konekiväärin ja pikakiväärin välimuoto, vaikka Suomessa ase on luokiteltu pikakivääriksi.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ase on raskas ja erityishuomion kiinnittää HYVIN paksu piippu ja päällä oleva rumpulipas. Piipun paksuus johtuu siitä, että ase oli ilmajäähdytteinen. Ammuttaessa piippu "imi" ilmaa sisälleen jäähdyttäen asetta. Tämä pikakivääri oli suunniteltu kahdelle käyttäjälle eli ampujalle ja lataajalle, joka syötti uusia lippaita. Niin ampujalla kuin lataajalla oli mukanaan maksimaalinen määrä lippaita hyökätessä, sillä lippaat olivat työläitä ladata.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Iso-Britannia käytti aseita I maailmansodassa yleensä ryhmissä, joissa oli kaksi Lewisiä ja käsikranaatinheittäjiä. Lewisillä tulitettiin esimerkiksi pesäkkeitä kuten korsuja tai bunkkereita, ja suojaavan tulituksen aikana käsikranaatein aseistautuneet miehet ehtivät heittoetäisyydelle ja nakkaamaan kranaatit sisälle. Aseen rooli oli siis hyökkäyksellinen, mutta Lewisit olivat käyttökelpoisia myös juuri vallattuja alueita puolustettaessa: Raskaita konekiväärejä ei välttämättä saatu kuljetettua ja laitettua asemiin hyökkäyksen etenemisen myötä, kun vihollinen jo teki vastahyökkäystä. Kevyemmän Lewisin sen sijaan sai helpommin asemiin karkottamaan hyökkääjiä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Suomeen aseita päätyi vain vähäisiä määriä ja ne olivat etupäässä suojeluskuntien koulutuskäytössä tai sota-aikana toissijaisissa tehtävissä, kuten ilmatorjunta-aseina ja lentokoneisiin asennettuina.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<h3 style="text-align: justify;">
Johtopäätöksiä</h3>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Jokainen pikakiväärejä suunnitellut ja valmistanut maa – enkä ole käsitellyt esimerkiksi brittien Breniä tai tanskalaista Madsenia – tarkoitti pikakiväärit ensisijaisesti yhden ampujan ja apulaisen käytettäväksi jalkaväen tukiaseeksi. Liikkuvan sodankäynnin taktiset näkökohdat sekä tuotantotekijät sanelivat aseiden kehittämisen ja käytön. Ensisijaisesti se sopi yhden miehen liikuteltavaksi sarjatuliaseeksi ja sitä oli helpompi ja halvempi valmistaa kuin konekiväärejä. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Aseen patruuna oli myös riittävän tehokas I MS taisteluetäisyyksille, mistä syystä konepistoolin kehittely jäi melko myöhäiseksi: Konepistoolin patruuna oli liian pieni ei-kenenkään-maalla, mutta juoksuhautoja puhdistettaessa se olisi ollut murhaava ase. Ongelma vain oli, että joukot piti ensin saada riittävän lähelle vihollisasemia! Juuri tämän etenemisen aikaisen ongelman ratkaiseminen oli I MS kiperimpiä ongelmia. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Taisteluetäisyys I MS oli noin 300 metriä, mille kivääripatruuna oli enemmän kuin riittävä mutta samalla "liian tehokas". Tämän "300 metrin filosofian" pohjalta alkoi lyhennettyä kiväärinpatruunaa käyttävän rynnäkkökiväärin kehittäminen, jossa ratkottiin useiden aseiden ongelmat:</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
- Patruuna oli riittävän tehokas todennäköisille taisteluetäisyyksille.</div>
<div style="text-align: justify;">
- Aseella pystyi ampumaan sarjatulta.</div>
<div style="text-align: justify;">
- Patruuna oli riittävän pieni, että sarjatulta pystyi hallitsemaan. Samalla säästyi materiaaleja ammuksia tuotettaessa.</div>
<div style="text-align: justify;">
- Ase oli kevyt, joten yksi mies pystyi käsittelemään sitä ilman apulaista.</div>
<div style="text-align: justify;">
- Ase oli riittävän tarkka osuakseen tähdätessä kohteeseen.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tästä syystä rynnäkkökivääri on syrjäyttänyt kiväärin, pikakiväärin ja konepistoolin taistelukentillä. Se on paras taisteluvaruste <i>todennäköisiin </i>taistelutilanteisiin. Syytä on myös mainita, että saksalaiset kehittivät prässätyn metallin/pellin valmistustekniikoita II MS tultaessa ja sen aikana merkittävästi, joten rynnäkkökiväärin kaltaisia tehokkaita sarjatuliaseita pystyttiin valmistamaan paljon ja halvalla. Pohjimmiltaan niin pikakivääri kuin rynnäkkökivääri ovat tietyn patruunaratkaisun ympärille taktista käyttöä varten rakennettuja kustannustehokkaita asekonstruktioita.<br />
<br /></div>
<h3 style="text-align: justify;">
Lähteet:</h3>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Forgotten Weapons. Chauchat: Shooting, History, and Tactics. 14.9.2015</div>
<div style="text-align: justify;">
<a href="https://www.youtube.com/watch?v=bCwP3Dm52Ls">https://www.youtube.com/watch?v=bCwP3Dm52Ls</a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Forgotten Weapons. M1918 BAR: America's Walking Fire Assault Rifle. 14.10.2017.</div>
<div style="text-align: justify;">
https://www.youtube.com/watch?v=1T2lWPhYyD0</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
ChauChat with C&Rsenal</div>
<div style="text-align: justify;">
<a href="https://www.youtube.com/watch?v=HOLygLlUgnA">https://www.youtube.com/watch?v=HOLygLlUgnA</a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Machine Guns Of World War 1 I THE GREAT WAR Special feat. C&Rsenal 29.9.2018</div>
<div style="text-align: justify;">
<a href="https://www.youtube.com/watch?v=1RM_npZUrIk">https://www.youtube.com/watch?v=1RM_npZUrIk</a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Palokangas, Markku. 1991a. <i>Sotilaskäsiaseet Suomessa 1918-1988 : Suomen maanpuolustuksen ja sotien kevyt kiväärikaliiperinen aseistus itsenäisyyden 70 vuoden aikana. 2. osa. Suomalaiset aseet</i>. Suomen Asehistoriallisen Seuran julkaisuja.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Palokangas, Markku. 1991b. <i>Sotilaskäsiaseet Suomessa 1918-1988: Suomen maanpuolustuksen ja sotien kevyt kiväärikaliiperinen aseistus itsenäisyyden 70 vuoden aikana. 3. osa. Ulkomaiset aseet. </i>Suomen Asehistoriallisen Seuran julkaisuja.</div>
</div>
Karkeologihttp://www.blogger.com/profile/15050915450984312612noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5650312724219700496.post-51101712417574460822020-02-05T18:48:00.004+02:002020-02-05T19:25:31.359+02:00Muutama nootti keskiaikaisesta sodankäynnistäLuin YLE:n artikkelin keskiaikaisesta sodankäynnistä, jossa "oiotaan virheitä":<br />
<br />
<a href="https://yle.fi/aihe/artikkeli/2020/02/05/keskiaikaelokuvien-sotakuvauksissa-moni-asia-menee-pieleen-keskiaikatutkija?utm_source=twitter-share&utm_medium=social">https://yle.fi/aihe/artikkeli/2020/02/05/keskiaikaelokuvien-sotakuvauksissa-moni-asia-menee-pieleen-keskiaikatutkija?utm_source=twitter-share&utm_medium=social</a> (noudettu 5.2.2020)<br />
<br />
<div style="text-align: justify;">
Tässä pikaisesti muutama juttu. En ole keskiajan sodankäynnin varsinainen asiantuntija, mutta jotakin minäkin tiedän. Erikoisalaani on nimenomaan liukuma keskiaikaisesta sodankäynnistä ruutiarmeijoihin, jolloin suuri määrä keskiaikaisen sodankäynnin ongelmia "ratkottiin". </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ongelma YLEn jutussa on, että koko juttu on kirjoitettu raskaan ratsuväen, ritarien näkökulmasta, jotka olivat näyttävä mutta marginaalinen osa keskiaikaista sodankäyntiä.</div>
<br />
<h3>
Keskiajalla kenttätaistelua vältettiin</h3>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Totta siinä mielessä, että ylipäätään taistelua pyrittiin välttämään ja ne olivat todella harvinaisia. Mutta taistelut käytiin yleensä nimenomaan taistelukentillä, avoimilla alueilla, koska komentajat, (aateliset) pystyivät käyttämään muodikasta ratsuväkeä. Vastassa oli yleensä joko tasavertaiset armeijat kooltaan ja taidoiltaan, mutta todella harvoin ratsuväkirynnäkön pysäyttämiseen pystyviä ammattilaisia. Skotlannista on löytynyt 1200-luvun taistelukenttä, jolle skotit kaivoivat siksakkiin ojia rikkoakseen rynnäköivän ratsuväen rivit.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Olennaisinta keskiajan taistelukentillä on arkeologi John Carmanin <i>Bloody Meadows</i> -hankkeen perusteella ollut kirkon tai muun uskonnollisen rakennuksen läheisyys.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Taisteluita vältettiin myös siitä syystä, että vastustajan armeijaa harvoin tuhottiin "viimeiseen mieheen" vaan yleensä se pääsi vetäytymään läheiseen perustamaansa tai valtaamaansa linnakkeeseen. Mistä päästää piiritykseen:</div>
<br />
<h3>
Piiritys oli yleisempää</h3>
<div>
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Totta, mutta harvoin johti rynnäkköön linnakkeeseen vaan usein turvauduttiin neuvotteluihin tai näännytykseen. Piirityksen voidaan katsoa olleen erillään taisteluista. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Usein tämä oli tuhoisin sodankäynnin muoto - piirittäjälle, sillä yleensä piirittäjien keskuudessa puhkesi leirissä tai muussa majoituksessa huonon hygienian vuoksi kulkutautiepidemia. Lena Huldénin teoksessa <i> Kuusijalkainen vihollinen: niveljalkaisten vaikutus länsimaiseen sodankäyntiin</i> (2008)on asiasta enemmän.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<h3>
Nuolia ei ammuttu taivaalle</h3>
<div>
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tästä on väitelty hemmetisti. Totta on, että jousien maine perustuu yhteen taisteluun eli Agincourtiin. Usein kävi myös niin, että nopeasti liikkuva ratsuväki lahtasi jousimiehet.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Todennäköisesti, jos käytössä oli koulutettuja jousimiehiä, nuolet todellakin ammuttiin kaaressa jalkaväkirivistöjen takaa kaaressa, koska kaaren loppuvaiheessa nuolella on suurin lävistysvoima ja ase kantaa pidemmälle. Kohtisuoraan ampuminen pudottaisi lentomatkaa ja on muistettava, ettei jousilla ammuttu yksittäisiä vihollisia vaan vihollismassaa. Samoin on muistettava, että ammattimaiset jousimiehet olivat suhteellisen harvinaisia. Iso-Britanniassa pitkäjousimiesten luominen edellytti koko yhteiskunnan organisointia, että riittäisi miehiä tämän vaativan aseen käyttöön. Seurauksena arkeologit ovat löytäneet taistelukentiltä luurankoja, joiden toinen puoli on epämuodostunut aseen vaatiman voiman jatkuvasta käyttämisestä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Sivumennen sanoen, tulinuolien käyttö elokuvissa on naurettavaa: itse nauroin katketakseni Vikings-sarjan Lagarthan hautajaisille, jossa kilpineidot ampuivat jäähän tulinuolia. Toimivan tulinuolen aikaansaaminen on vaikeaa, muuten nuoli sammuu kesken lennon. Siihen ei riitä, että sivelee vähän pikeä nuolen päähän. Ylipäätään tulinuolen käyttö on ollut hyvin marginaalista, jos sellaisia on saatu aikaan. Mainittakoon, että jos myöhemmin tykinkuulilla haluttiin tuhota vihollisen laivoja tai ruutivarastoja oli helpoin tapa tuhovaikutuksen maksimoimiseksi lämmittää kuula erillisessä uunissa tätä tarkoitusta varten.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<h3>
Haarniskat eivät olleet valtavan kömpelöitä</h3>
<br />
Tämä on hyvin oikaistu väite. Haarniskat olivat yllättävän käteviä, mutta hyvin kalliita ja vain ammattilaisten käytössä. Eli sodankäyntiä käsitellään taas marginaalisen ryhmän näkökulmasta.<br />
<br />
<h3>
Miekalla pistäminen oli lyömistä tehokkaampaa</h3>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Totta, erittäin totta MUTTA yleensä ihmisen reaktio miekalla on lyödä sillä, ei pistää. Keskiajalla koulutetut ammattisoturit olivat kalliita ja kouluttaminen elinikäistä: taistelukentiltä on löytynyt ruumiita, joiden miekkakäden luut ovat suorastaan epämuodostuneet. Useammin taistelukentillä esiintyi vähemmän koulutettua väkeä, jotka eivät osanneet käyttää kunnolla asettaan. Keihäät ja erilaiset salkoaseet olivat yleisempiä ja myös hyvin tappavia. Jos maallikolle antoi miekan, niin tämä yleensä huitoi sillä kuin nuijalla.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kaikkein tappavin haarniskojen läpäisemiseksi kehitetty ase ennen ruutiaseita lienee ollut taisteluvarsta, jota hussilaiskapinalliset käyttivät. Ideana ei ollut läpäistä haarniskaa, vaikka varstoihin kiinnitettiinkin piikkejä, vaan iskeä panssariin sellaisella voimalla, että pelkkä "täräys" ainakin tainnutti ellei peräti tappanut ritaria. Toinen yleinen tapa oli kiskoa ratsumiehet salkoaseilla satuloista (engl. <i>billhook </i>ja <i>billmen</i>) ja yksinkertaisesti hakata nämä palasiksi maassa tai tuikkia panssareiden aukkoihin tikarilla.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Pistäminen todellakin on tappavampaa, koska sillä ulottuu sisäelimiin aiheuttaen enemmän tuhoa. Lyöminen, jossa tuloksena elokuvissa käsi tai pää lentää irti komeassa kaaressa <i>näyttää </i>vaaralliselta (ja tietty on) mutta yleensä lyömisessä isku on helppo torjua ja pysähtyy johonkin panssarin osaan: jopa paksu nahkaremmi riittää torjumaan lyönnin tai ainakin viemään siitä suurimman osan tehoa. Samurait ja taitavat ritarit tietty iskevät leffoissa leveän lyönnin vaakasuunnassa panssariin ja lentää komea verikaari, mutta todellisuudessa näin ei käy vaan isku jäisi tehottomaksi.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Elokuvamiekkailusta: "swashbucklingille" kuten Robin Hoodeissa ja Zorroissa, nauretaan jo, mutta yleensä "keskiaikaa" kuvaavissa elokuvissa taistelu hajoaa sarjaksi kaksintaisteluita. Tämä on elokuvallisesti näyttävää mutta epätarkkaa. Todennäköisesti tällaisessa kaaoksessa sankarin elinikä laskettaisiin sekunneissa, eikä hän pystyisi lyömään kymmenessä erillisessä kaksinkamppailussa kolmeakymmentä vihollista.</div>
<br />
<h3>
Keskiajalla sodankäynti muuttui humaanimpaan suuntaan</h3>
<div>
<br /></div>
Taas kerran sodankäyntiä on käsitelty vain aateliston näkökulmasta.<br />
<blockquote class="tr_bq">
Kun ritarit alkoivat sydänkeskiajalla eriytyä omaksi yhteiskuntaluokakseen, he alkoivat luoda käyttäytymisen ja kuluttamisen tapoja, jotka erottivat heidät alemmista luokista. Tämän kulttuurin muotoutumiseen vaikutti etenkin kristillinen arvomaailma. Tämä näkyi myös taistelukentillä: ritarit eivät surmanneet toisiaan mikäli se oli suinkin mahdollista. Etenkin 1100-luvulta alkaen aateliset otettiin yleensä vangeiksi. Tässä oli taustalla myös rahatalouden kehitys. Vangeista voitiin saada hyvät lunnaat. Tahkokallion mielestä tässä muutoksessa ei voi kuitenkaan sivuuttaa arvomaailman muuttumista.</blockquote>
<br />
Ja tämä:<br />
<br />
<h3>
"Keskiajan myötä siviilien asema parani"</h3>
<br />
<blockquote class="tr_bq">
Orjuus oli ollut olennainen osa antiikin Rooman yhteiskuntaa, ja varhaiskeskiajalla (n. 500-1000) orjakauppa oli yhä yleistä. Sotaa käytiin myös orjien saamiseksi, mikä oli siviiliväestön kannalta julmaa ja raakaa. Naiset ja lapset olivat halutuinta saalista, kun taas miehet useimmiten tapettiin.</blockquote>
<blockquote class="tr_bq">
Tilanne muuttui melko nopeasti sydänkeskiajalla alkaneen ritariuden nousun ja yhteiskunnallisen kristillisen reformin myötä. Yhtenä tekijänä taustalla lienee kristillisten ajattelijoiden vuosisatoja jatkunut orjuuden ja orjakaupan paheksuminen. Tämä alkoi vaikuttaa, kun kirkon asema kulttuuristen normien asettajana vahvistui.</blockquote>
<blockquote class="tr_bq">
Orjuus ei kadonnut kokonaan, mutta muutos oli valtava, ja siviilien kannalta se oli myönteinen. Sota ei välttämättä merkinnyt enää niin paljon kärsimystä kuin aikaisemmin.</blockquote>
<blockquote class="tr_bq">
Sodankäynti ei tainnut olla aivan niin julmaa, eikä keskiaika ihan niin pimeää, kuin elokuvissa ja tv-sarjoissa esitetään.</blockquote>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Suoraan sanottuna: <b>kukkua!</b> Keskiajalla sodankäynti ei ollut sarja taisteluita vaan julmaa ja hidasta näännytyssotaa jossa vastustajan talous pyrittiin romahduttamaan. Miten? Tuhoamalla vastustavan hallitsijan veronmaksajat. Ranskalainen termi <i>chevauchée </i>tarkoitti hevosmiesten rynnäkköä, jossa pellot ja kylät ryöstettiin ja poltettiin ja asukkaat vangittiin ja/tai surmattiin. Termin ymmärtäminen on elintärkeää keskiaikaisen sodankäynnin avautumiselle. Juuri hitaasta "ryöstelysodasta" johtuen, jota voitiin käydä vain kesäisin kun hevosille riitti rehua, sodat venyivät "satavuotisiksi sodiksi". Talvella oli yleensä sanomattakin solmittu aselepo, kun joukot olisivat nääntyneet. Keskiajan linnoitusten tiheys on muuten suoraan sidoksissa peltojen tuottoon. Mitä tuottavammat pellot, sitä suuremmat tulot ja vöestä ja edelleen paremmat mahdollisuudet rakentaa ja ennen kaikkea <i>ylläpitää </i>linnoja. Alueilla, joilla pellot tuottivat vähän on myös vähän linnoituksia.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Yksi olennainen osa keskiaikaista sodankäyntiä ja kuninkaan/ruhtinaan ja alamaisen suhdetta oli, että kuningas pyrki suojelemaan alamaisiaan vihollisen ryöstöpartioilta. Suomessa näitä partioita on esiintynyt lähes yhtäjaksoisesti rautakaudelta aina Suomen sotaan asti 1808–1809, kun itärajan ylitulleet karjalaiset sissit, usein venäläissotilaiden tukemina ovat iskeneet suomalaiskyliin ja suomalaiset taas takaisin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
On myös huomattava, että orjakaupan ja sodankäynnin rajoituksen koskivat ainoastaan kristittyjä (Ruotsi kielsi orjakaupan <i>kokonaan </i>vasta 1800-luvulla). "Pakanoita" se ei suojellut ja monet paavin kieltämät keksinnöt, kuten jalkajouset ja harakanvarpaat eli varhaiset maamiinat, olivat sallittuja muslimeita vastaan taistellessa. Ristiretkien, kerettiläisiä tai muslimeita vastaan tehtyjen päätteeksi toteutuneet verilöylyt olivat kammottavia.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Eli keskeinen nootti: artikkeli on kirjoitettu pelkästään aateliston näkökulmasta, joka vastasi vain murto-osaa yhteiskunnasta. Tavallisen rivisotilaan ruma ja ikävä elämä ei siitä välity. Todennäköisesti heidät lahdattiin taistelun päätteeksi, tai hyvässä onnessa värvättiin korvaamaan omia tappioita.</div>
Karkeologihttp://www.blogger.com/profile/15050915450984312612noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5650312724219700496.post-55688896337973534612020-01-31T18:00:00.001+02:002020-02-26T22:59:36.829+02:00Kirjoja ja artikkeleita Hangosta<div style="text-align: justify;">
Ajattelin laatia kiinnostuneille avuksi Hankoa 1940–1944 koskevan bibliografian, "eli onhan noita kirjoja kirjoitettu", koska lähteiden löytäminen voi olla vaikeaa. Ruotsinkielisiä ja tanskankielisiä teoksia saattaa puuttua luettelosta, samoin todennäköisesti venäläisiä yleisesityksiä joissa Hangon taisteluista 1941:</div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEglG-APk27q-LW_Hs1UkYQzM8JGGlm8FEd5wkwNXBVx6YZtrKQ6EGgxIoF9uVcEEHzi8ry76KCPhhbi1er6OG_q5EzqHTWk8mp177vE9A5DyAeCrNj9Bw6J6XtINCDwDt9g9LfZWmbHZ67-/s1600/Koko+n%25C3%25A4yt%25C3%25B6n+kaappaus+31.1.2020+165416.bmp.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="855" data-original-width="881" height="387" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEglG-APk27q-LW_Hs1UkYQzM8JGGlm8FEd5wkwNXBVx6YZtrKQ6EGgxIoF9uVcEEHzi8ry76KCPhhbi1er6OG_q5EzqHTWk8mp177vE9A5DyAeCrNj9Bw6J6XtINCDwDt9g9LfZWmbHZ67-/s400/Koko+n%25C3%25A4yt%25C3%25B6n+kaappaus+31.1.2020+165416.bmp.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">HS 5.12.1941</td></tr>
</tbody></table>
<b><br /></b>
<b>Tutkimuskirjallisuus:</b><br />
<br />
Ahde, Jaakko. <i>Tulen ja raudan rannat</i>. Gummerus (1980) (ks. <a href="https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aateos_31135">Kirjasampo</a>)<br />
<br />
<i>Bitva za Leningrad.</i> Moskva (1964)<br />
<br />
Černyšev, Aleksandr Alekseevič. <i>Oborona poluostrova Hanko</i>. Veče (2011)<br />
<br />
Ekman, Per-Olof. <i>Meririntama: merisotatapahtumat Itämeren pohjoisosassa 1941-1944</i>. WSOY (1983)<br />
<br />
Ekman, Per-Olof. Sjöfront. <i>Sjökrigshändelserna i norra Östersjöområdet 1941–1944</i>. Jakobstad (1981).<br />
<br />
Halén, Harry. <i>Hangon neuvostotukikohta 1940-1941 (Voenno-morskaja baza Hanko) sekä </i><i>neuvostojoukkojen henkilötappiot Bengtskärin taistelussa</i>. Yliopistopaino, Helsinki (2009)<br />
<br />
Heinämies, Vilho & Ström, Holger. <i>Taistelujen Hanko</i>. Liiketieto, Helsinki (1943).<br />
<br />
Ishchenko, Alexander & I. Linnakko, P. Silvast, S. Silvonen. <i>Hangon motti</i>. Hanko maailmankartalle ry (2017)<br />
<br />
<i>Jatkosodan historia </i>1 . Sotatieteen laitos (1988). ss. 47, 50, 52, 55, 71, 79, 224.<br />
<br />
<i>Jatkosodan historia</i> 6 . Sotatieteen laitos (1994). ss. 48–56<br />
<br />
Kabanov, S. I. <i>Na dalnih podstupah</i>. Moskva (1971)<br />
<br />
Karlsson, Tomy. <i>Hankoniemi vieraissa käsissä . Hangöudd i främmande händer</i>. (2014)<br />
<br />
Lappalainen, Niilo. <i>Hankoniemi toisessa maailmansodassa</i>. WSOY (1987)<br />
<br />
Lappalainen, Niilo. <i>Kriget om Finska viken : Hangö och Hogland under andra världskriget.</i> (2005)<br />
<br />
Lindholm, Pelle. <i>Hanko saarrettuna: kuvauksia Hangon rintamilta kesällä ja syksyllä 1941</i>. (1942)<br />
<br />
Lindholm, Pelle. <i>Hangö belägras. Bilder från fronterna kring Hangö sommaren och hösten 1941</i>. Ekenäs (1942)<br />
<br />
Nyström, Stig. <i>Krasnij Gangut, kort om och kring Hangöudd 1940–1941</i>. Ekenäs (1984).<br />
<br />
Silvast, Pekka. <i>Hankoniemi 22.3.1940–2.12.1941</i>. (1985) (sis. perusteellisia karttoja inventoiduista venäläisasemista ja runsaasti valokuvia)<br />
<br />
Silvas. Pekka. <i>Hanko ja Porkkala: Neuvostoliiton meritukikohdat</i>. AtlasArt (2015)<br />
<br />
Uitto, Antero & Carl-Fredrik Geust. <i>Hanko toisessa maailmansodassa</i>. Maanpuolustuskorkeakoulun sotahistorian laitos (2011)<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgP5kubKzBiuVTz_MpIFBY0W9DcT78SUKyH6jjJtVCRl4GFYrmgL17tQZpPvQrig6wFRrZjlBEBQO-yMM4iq3TnBPN6L2OxdGTwGaUwS_pTYkhhEC3lESregUCXZeYCWOGAfbqTqGUABypq/s1600/Koko+n%25C3%25A4yt%25C3%25B6n+kaappaus+31.1.2020+165257.bmp.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1032" data-original-width="1036" height="396" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgP5kubKzBiuVTz_MpIFBY0W9DcT78SUKyH6jjJtVCRl4GFYrmgL17tQZpPvQrig6wFRrZjlBEBQO-yMM4iq3TnBPN6L2OxdGTwGaUwS_pTYkhhEC3lESregUCXZeYCWOGAfbqTqGUABypq/s400/Koko+n%25C3%25A4yt%25C3%25B6n+kaappaus+31.1.2020+165257.bmp.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">HS 16.2.1985</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<br />
<b>Artikkeleita:</b><br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgiC3EaSGWIZWFDEzUEQQKa93IcrFASz5X24mtkqkNPsyEU4xGZdcokIn_JS2ygLZ26j9ZLfAGX8HgcTVGoIcjOtcfTv2e3gpoC_50T9EAYHK_ajpB_b2EVnzKQBT5nljuM8cWThnUKxU3O/s1600/71245.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1186" data-original-width="1600" height="293" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgiC3EaSGWIZWFDEzUEQQKa93IcrFASz5X24mtkqkNPsyEU4xGZdcokIn_JS2ygLZ26j9ZLfAGX8HgcTVGoIcjOtcfTv2e3gpoC_50T9EAYHK_ajpB_b2EVnzKQBT5nljuM8cWThnUKxU3O/s400/71245.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Luutnantti Hjort (14./JR 55) poistumassa korsustaan Hangon lohkolla 23.7.1941. SA-kuva</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<u>Suomen sotahistoriallisen seuran aikakauskirja:</u><br />
<br />
Paulaharju, Jyri. Tykistötiedustelu Hangon rintamalla 1941. <i>Sotahistoriallinen aikakauskirja</i> 2. Helsinki (1982).<br />
<br />
Stade, Arne. Svenska frivilligbataljonen framför Hangö 1941. <i>Sotahistoriallinen Aikakauskirja</i> 10 Helsinki (1991).<br />
<br />
<br />
<u>Kansa Taisteli:</u><br />
<br />
Auhto, Erkki. Gäsörsbukten 1942. 8/1976<br />
<br />
Hakala, Keijo. Elävä pensas. 8/1961<br />
<br />
Kretz, Åke. Iskujoukko Hangon rintamalla 1. osa. 2/1972<br />
<br />
Kretz, Åke. Iskujoukko Hangon rintamalla 2. osa. 3/1972<br />
<br />
Laulajainen, Heikki. Jyväskylän Jussi Sumiaisista I osa. 7/1963<br />
<br />
Laulajainen, Heikki. Oman pataljoonan lotat. 6/1964<br />
<br />
Lindqvist, K. U. Hankoa valtaamassa 20 vuotta sitten. 12/1961<br />
<br />
Lindqvist, K. U. Eräs yö Hangon rintamalla. 9/1967<br />
<br />
Nopsanen, Aulis. Keveällä patterilla Hangon mottia pehmittämässä. 8/1961<br />
<br />
Pasanen, Sulo. Ottakaa kosketus viholliseen! 10/1968<br />
<br />
Rautasalo, A. Rajajääkärien rohkeutta ja neuvokkuutta. 2/1957<br />
<br />
Vepsäläinen, Heikki. Hangon sotaisat postiljoonit. 6/1963 <a href="http://kansataisteli.sshs.fi/Tekstit/1963/Kansa_Taisteli_06_1963.pdf">LINKKI (koska otsikko...)</a><br />
<br />
Viska, U. Rannikkoiskukomppania Hangon lohkolla. 7/1965<br />
<br />
<br />
<u>Muita artikkeleita:</u><br />
<br />
Dubov, P. A. Hangöudd 1940–41. <i>Tidskrift i sjöväsendet</i> 1–3. Stockholm (1976)<br />
<br />
Dubov, P. A. Striden om Bengskär. <i>Tidskrift i sjövasendet</i> 4. Stockholm (1976)<br />
<br />
von Essen, R. Russärö. Hankoniemen lukko. <i>Rannikkotykistön vuosikirja</i> VII (1942)<br />
<br />
Karppinen, Pentti. Suomalaisten saksalaisille joukoille suorittamat kuljetukset Suomen sodassa 1941–1945. <i>Tiede ja ase 24</i> (1966)<br />
<br />
Kijanen, Kalervo. Linnoitetun Hangon tukikohdan evakuointi miinakenttien läpi. <i>Helsingin Sanomat</i> 2.2.1966.<br />
<br />
Lyytinen, A. E. Jatkosodan taistelut neuvostoliittolaisen historiateoksen kuvaamina. <i>Tiede ja ase</i> 23 (1965)<br />
<br />
Peuranheimo, O. Hangon motti ja sen meriyhteydet v. 1941. <i>Sotilasaikakauslehti </i>10 (1962).<br />
<br />
Pohjanvirta, Yrjö. Järeä rannikkotykistömme. <i>Tiede ja ase</i> 41 (1983)<br />
<br />
Silvast, Pekka. Toisen maailmansodan muistoja nousee maasta Hankoniemellä. <i>Rannikon puolustaja</i> 44 (2001): 3. s. 56–58.<br />
<br />
Waltari, Mika. Viimeinen Jumalanpalvelus Hangon kirkossa (1940 <i>Suomen Kuvalehdessä</i>, radiossa luettuna 1941), teoksessa de Casseres, Rudy & Salomaa Raimo (1988). <i>Mika Waltari -Matkakertomuksia. Mika Waltarin matkassa vuosina 1927–1968</i>. WSOY. s. 121–124.<br />
<br />
Wihtol, Erik. Merimiinoitteet Suomen vesillä talvisodassa ja Suomenlahdella vuonna 1941. <i>Tiede ja ase</i> 45 (1987)<br />
<br />
<br />
<b>Tulliniemi (luonto):</b><br />
<br />
Karlsson, Alice. Tulliniemen tähden.<i> Suomen luonto</i> 49 (1990): 7. s. 12–13, 50.<br />
<br />
Keynäs, Kalevi. Tulliniemen ristiriitaiset arvot. <i>Suomen kuvalehti</i> 1989: 30. s.74.<br />
<br />
Keynäs, Kalevi & E. Sana, Tulliniemi-työryhmä: <i>Tulliniemi: luonto vastaan valtakoneisto</i> (1993). (400 kpl erikoispainos)<br />
<br />
Kyheröinen, Kari. Hangon Tulliniemi: kaunis ja kadotettu. <i>Suomen kuvalehti </i>1989: 28. s.58–61<br />
<br />
Tervo, Jouni. Tuhoutuuko Tulliniemi?<i> Suomen kuvalehti</i> 1990: 22. s.62–63.<br />
<br />
<br />
<b>Verkossa</b><br />
<br />
<u>Hanko sota-ajan propagandafilmeissä:</u><br />
<br />
<a href="http://www.elonet.fi/fi/elokuva/638146">http://www.elonet.fi/fi/elokuva/638146</a><br />
<br />
<a href="http://www.elonet.fi/fi/elokuva/640444">http://www.elonet.fi/fi/elokuva/640444</a><br />
<br />
<a href="http://www.elonet.fi/fi/elokuva/638052">http://www.elonet.fi/fi/elokuva/638052</a><br />
<br />
<br />
<u>Kyppi, arkeologiset tutkimusraportit yms.</u><br />
<br />
ks. <a href="https://www.kyppi.fi/palveluikkuna/portti/read/asp/r_kohde_list.aspx">https://www.kyppi.fi/palveluikkuna/portti/read/asp/r_kohde_list.aspx</a> ja hakusanaksi "Hanko",<br />
<br />
esimerkiksi Lagerstedt, Johnilta:<br />
<br />
<a href="https://www.kyppi.fi/palveluikkuna/mjhanke/read/asp/hae_liite.aspx?id=116496&ttyyppi=pdf&kansio_id=78">Hanko Koverharin asemakaava-alueen arkeologinen inventointi 2016 Inventointi 2016</a><br />
<br />
<a href="https://www.kyppi.fi/palveluikkuna/mjhanke/read/asp/hae_liite.aspx?id=116466&ttyyppi=pdf&kansio_id=78">Hanko Koverharin yleiskaava-alueen arkeologinen inventointi 2016 Inventointi 2016</a><br />
<br />
* Päivitys 1.2.2020: korjattu yhden teoksen painovuosi<br />
* Päivitys 12.2.2020: lisätty Mika Waltarin kirjoitus.<br />
* Päivitys 22.2.2020. Lisätty useita artikkeleita ja yksi kirja.Karkeologihttp://www.blogger.com/profile/15050915450984312612noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-5650312724219700496.post-25902914579166278772019-12-14T11:44:00.001+02:002019-12-14T11:45:14.715+02:00Youtubessa talvisodasta ja video Suomen historiasta<b>World War Two</b> (TimeGhost Armyn, samat tekijät kuin loistavassa The Great War'issa) -sarja aloitti II maailmansodan seuraamisen 79 vuotta tapahtumien jälkeen, eli talvisota käsiteltiin vuosi sitten.<br />
<br />
<h3>
Talvisota viikko viikolta</h3>
<br />
Tässä videoita World War Two kanavalta, joissa paljon Suomesta ja talvisodasta. Youtube ei salli suoraa videoikkunan linkitystä, joten klikkaa linkkiä:<br />
<br />
<b>Video 1 (alkaa 13.10.1939, II maailmansodan viikko 7)</b><br />
The Baltic in Stalin's Squeeze<br />
<br />
Linkki: <a href="https://www.youtube.com/watch?v=rDl1Y7gFCJ0">https://www.youtube.com/watch?v=rDl1Y7gFCJ0</a><br />
<br />
<br />
<b>Video 2 (alkaa 3.11.1939, II maailmansodan viikko 10)</b><br />
Molotov's Heel on Finland and the Phoney War<br />
<br />
Linkki: <a href="https://www.youtube.com/watch?v=GlHgGz1bVzI">https://www.youtube.com/watch?v=GlHgGz1bVzI</a><br />
<br />
<b>Video 3 (alkaa 10.11.1939, II maailmansodan viikko 11)</b><br />
Hitler Almost killed<br />
<br />
Linkki: <a href="https://www.youtube.com/watch?v=RCm_4ckX7Cc&t=">https://www.youtube.com/watch?v=RCm_4ckX7Cc&t=</a><br />
<br />
<b>Video 4 (alkaa 1.12.1939, II maailmansodan viikko 14)</b><br />
The Winter War<br />
<br />
Linkki: <a href="https://www.youtube.com/watch?v=GUwCd-j5xL4">https://www.youtube.com/watch?v=GUwCd-j5xL4</a><br />
<br />
<b>Video 5 (alkaa 8.12.1939, II maailmansodan viikko 15)</b><br />
The Invasion of Finland<br />
<br />
Linkki: <a href="https://www.youtube.com/watch?v=aVY-IBJZ9Y0&t">https://www.youtube.com/watch?v=aVY-IBJZ9Y0&t</a><br />
<br />
<b>Video 6 (alkaa 15.12.1939, II maailmansodan viikko 16)</b><br />
Perkele! Finland Strikes Back<br />
(Makkarasodasta!)<br />
<br />
Linkki: <a href="https://www.youtube.com/watch?v=GFH53lvZ2mY">https://www.youtube.com/watch?v=GFH53lvZ2mY</a><br />
<br />
<b>Video 7 (alkaa 22.12.1939, II maailmansodan viikko 17)</b><br />
Trouble in China<br />
<br />
Linkki: <a href="https://www.youtube.com/watch?v=sz0jMUGRd3w">https://www.youtube.com/watch?v=sz0jMUGRd3w</a><br />
<br />
<b>Video 8 (alkaa 29.12.1939, II maailmansodan viikko 18)</b><br />
Stalin’s Unexpected Bedfellows - Soviet Relations in East Asia<br />
<br />
Linkki: <a href="https://www.youtube.com/watch?v=SkdMsQV2c-g">https://www.youtube.com/watch?v=SkdMsQV2c-g</a><br />
<br />
<b>Video 9 (alkaa 5.1.1940, II maailmansodan viikko 19)</b><br />
The Finns Strike Again and Japan Strikes Back<br />
<br />
Linkki: <a href="https://www.youtube.com/watch?v=26qznY8nQYw">https://www.youtube.com/watch?v=26qznY8nQYw</a><br />
<br />
<b>Video 10 (alkaa 12.1.1940, II maailmansodan viikko 20)</b><br />
The Red Army Regroups to Crush Finland<br />
<br />
Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=Q5wjCu2-D1Q<br />
<br />
<b>Video 11 (alkaa 19.1.1940, II maailmansodan viikko 21)</b><br />
Swedes not Sweden to Finland's Rescue<br />
<br />
Linkki: <a href="https://www.youtube.com/watch?v=5-LNSwHgeXo">https://www.youtube.com/watch?v=5-LNSwHgeXo</a><br />
<br />
<b>Video 12 (alkaa 26.1.1940, II maailmansodan viikko 22)</b><br />
The Enigma of Germany's Wartime Economy (Suomi 7 minuutin jälkeen)<br />
<br />
Linkki: <a href="https://www.youtube.com/watch?v=APtShvAKfSE">https://www.youtube.com/watch?v=APtShvAKfSE</a><br />
<br />
<b>Video 13 (alkaa 2.2.1940, II maailmansodan viikko 23)</b><br />
The Soviet Hammer Strikes Hard at Finland<br />
<br />
Linkki: <a href="https://www.youtube.com/watch?v=g5yPK7J582E&t=">https://www.youtube.com/watch?v=g5yPK7J582E&t=</a><br />
<br />
<b>Video 15 (alkaa 9.2.1940, II maailmansodan viikko 24)</b><br />
Stalemate in China, Bombs over Finland<br />
<br />
Linkki: : <a href="https://www.youtube.com/watch?v=kOWjxkGkUno">https://www.youtube.com/watch?v=kOWjxkGkUno</a><br />
<br />
<b>Video 16 (alkaa 16.2.1940, II maailmansodan viikko 25)</b><br />
Finland’s Desperate Fight<br />
<br />
Linkki: <a href="https://www.youtube.com/watch?v=a0O3otS8CLw">https://www.youtube.com/watch?v=a0O3otS8CLw</a><br />
<br />
<b>Video 17 (alkaa 23.2.1940, II maailmansodan viikko 26)</b><br />
Manstein Makes a Plan and Hitler has a Man Crush<br />
(talvisota heti videon alussa)<br />
<br />
Linkki: <a href="https://www.youtube.com/watch?v=cFqhzaWLM3E">https://www.youtube.com/watch?v=cFqhzaWLM3E</a><br />
<br />
<b>Video 18 (alkaa 2.3.1940, II maailmansodan viikko 27)</b><br />
Hitler Plans His New Wars - Fall Gelb<br />
<br />
Linkki: <a href="https://www.youtube.com/watch?v=mKHw7DJHwF0">https://www.youtube.com/watch?v=mKHw7DJHwF0</a><br />
<br />
<b>Video 19 (alkaa 9.3.1940, II maailmansodan viikko 28)</b><br />
Finnish Winter is Almost Over<br />
<br />
Linkki: <a href="https://www.youtube.com/watch?v=p4PsDwgBnCk&t">https://www.youtube.com/watch?v=p4PsDwgBnCk&t</a><br />
<br />
<b>Video 20 (alkaa 16.3.1940, II maailmansodan viikko 29)</b><br />
The Soviets Finish a Costly Winter War<br />
<br />
Linkki: <a href="https://www.youtube.com/watch?v=lxoCEnsp4-o">https://www.youtube.com/watch?v=lxoCEnsp4-o</a><br />
<br />
<div style="text-align: justify;">
World War Two on ollut vaikeuksissa Youtuben säännöstöjen kanssa ja asiallisia, historiasta kertovia videoita on toisinaan poistettu. Tästäkin syystä on hyvä tukea kanavaa, joka tuottaa poikkeuksellisen ansiokasta ja asiantuntevaa sisältöä.</div>
<h3>
<b>Kylmää sotaa</b></h3>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Viikko siten (7.12.2019) The Cold War -kanava latasi Suomen sodanjälkeistä asemaa käsittelevän videon. Samantyylinen kanava kuin World War Two, mutta asiasisällöltään heikommin toteutettuna:</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/cVAR60UocdQ/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/cVAR60UocdQ?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<br />
<br />
How did Dinland deal with the Soviet Union after World Was?<br />
<a href="https://www.youtube.com/watch?v=cVAR60UocdQ">https://www.youtube.com/watch?v=cVAR60UocdQ</a>Karkeologihttp://www.blogger.com/profile/15050915450984312612noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5650312724219700496.post-67589247235640818962019-06-26T18:52:00.000+03:002019-06-26T18:52:09.621+03:00Karjalan Viesti 26.6.1943Karjalan Viesti 76 vuotta sitten eli 26.6.1943:<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhiBlHB-dXIrBU6zRPmHVwc587XSBsOJULs0TCqCiPhvzV3g-ca4jwdDOe68V78G-yskcBp9STCIgUFqVkZ2aXR0bpUEMwZvUanaucqd9gnOeI5UnIER_JbLTvgPqoajR_tiJWe01yrJqWW/s1600/DSC_0111.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1145" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhiBlHB-dXIrBU6zRPmHVwc587XSBsOJULs0TCqCiPhvzV3g-ca4jwdDOe68V78G-yskcBp9STCIgUFqVkZ2aXR0bpUEMwZvUanaucqd9gnOeI5UnIER_JbLTvgPqoajR_tiJWe01yrJqWW/s640/DSC_0111.JPG" width="454" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Karjalan Viesti 26.6.1943, sivu 1</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEicQsuDtRWj_CM_9r1qEgwxPfMpBnZMUHySh2_X_IMo2rMayuZPqWcYtabi_SdbNBcbQoo7T0q-EqM-mKbWqxCFQjJyg54Mo4CcqR2hqht8K-83voy8G6aCFRzlzNtgKJl_Mz3BqhonIgfk/s1600/DSC_0112.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1120" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEicQsuDtRWj_CM_9r1qEgwxPfMpBnZMUHySh2_X_IMo2rMayuZPqWcYtabi_SdbNBcbQoo7T0q-EqM-mKbWqxCFQjJyg54Mo4CcqR2hqht8K-83voy8G6aCFRzlzNtgKJl_Mz3BqhonIgfk/s640/DSC_0112.JPG" width="448" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Karjalan Viesti 26.6.1943, sivu 2</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJIwVluDELyz6618cnnFl69p9YY5PUqI4QS9NAqESXptif-3_JKNKrGKIaWHFA7r310d1ZHAI8Fmr6TgF6B1jy_zRQqvaIPgZkgTvFP6tJYakMXJFd8uAlbnH18sWyBNkNW13wVYdEKt4r/s1600/DSC_0113.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1099" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJIwVluDELyz6618cnnFl69p9YY5PUqI4QS9NAqESXptif-3_JKNKrGKIaWHFA7r310d1ZHAI8Fmr6TgF6B1jy_zRQqvaIPgZkgTvFP6tJYakMXJFd8uAlbnH18sWyBNkNW13wVYdEKt4r/s640/DSC_0113.JPG" width="434" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Karjalan Viesti 26.6.1943, sivu 3</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhDU2o_2v3VY41WWTpE20m-2HlqSpI3FaPK-u3TLLZNfBQp_C5O1xKvvoLX8mR3-TWBWU-HDaDvIIbJrHasvvm5XSzmzgkCaCuF2kBis2-2dEonzKVhcvXAlS2gkXKtApIEOOYbgKwM_6hG/s1600/DSC_0114.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1107" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhDU2o_2v3VY41WWTpE20m-2HlqSpI3FaPK-u3TLLZNfBQp_C5O1xKvvoLX8mR3-TWBWU-HDaDvIIbJrHasvvm5XSzmzgkCaCuF2kBis2-2dEonzKVhcvXAlS2gkXKtApIEOOYbgKwM_6hG/s640/DSC_0114.JPG" width="442" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Karjalan Viesti 26.6.1943, sivu 4</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<h3>
Päivän nosto: Ananias Kekkanokka pyöräilee</h3>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj8L1RVJePWhym_v8MGwe17FgKiGs6HKaCQOE6oPJby9rgx_dXYvnysxqIwOe5N4CbgvBugiKCKiAsDBOD7KvkrGPYmiwGBeyb6ien2MACynuVnXPBOp93qQ8pXQyBtFatDlzS-fw5VJmwD/s1600/Koko+n%25C3%25A4yt%25C3%25B6n+kaappaus+26.6.2019+184443.bmp.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="377" data-original-width="1084" height="217" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj8L1RVJePWhym_v8MGwe17FgKiGs6HKaCQOE6oPJby9rgx_dXYvnysxqIwOe5N4CbgvBugiKCKiAsDBOD7KvkrGPYmiwGBeyb6ien2MACynuVnXPBOp93qQ8pXQyBtFatDlzS-fw5VJmwD/s640/Koko+n%25C3%25A4yt%25C3%25B6n+kaappaus+26.6.2019+184443.bmp.jpg" width="640" /></a></div>
Karkeologihttp://www.blogger.com/profile/15050915450984312612noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5650312724219700496.post-35682861038478666012019-06-25T08:58:00.001+03:002019-06-25T08:58:41.097+03:00Karjalan Viesti 23.6.1943<i>Karjalan Viesti</i> 23.6.1943:<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjI9p3KttmaevAheueJOER2yIFf2r0NKUQi0iAJFFjKM6gBkKO8SaVbihlDIu5sBqqsVKSzxNhFGyXcVDNIBc4bB9EYRYGCBQqFPwJqx9E857OepdUMyhSlYkMgZLdaBOCoC8T30H9U_OMT/s1600/DSC_0107.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1118" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjI9p3KttmaevAheueJOER2yIFf2r0NKUQi0iAJFFjKM6gBkKO8SaVbihlDIu5sBqqsVKSzxNhFGyXcVDNIBc4bB9EYRYGCBQqFPwJqx9E857OepdUMyhSlYkMgZLdaBOCoC8T30H9U_OMT/s640/DSC_0107.JPG" width="446" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Karjalan Viesti</i> 23.6.1943, sivu 1</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhQO7PRgHDw9gPxCpNUDwkVh7rJ0i1F3Gw6QTse1iSXvCaRTrIMHWvELy59q-8dHlllXdH0aCfBQNrVk8-cGjotcYyXYdoAhMxSuI0XpjkvUwT3IZVl_FfNin1POhFSeh3RlYJCCjpC0dBx/s1600/DSC_0108.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1122" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhQO7PRgHDw9gPxCpNUDwkVh7rJ0i1F3Gw6QTse1iSXvCaRTrIMHWvELy59q-8dHlllXdH0aCfBQNrVk8-cGjotcYyXYdoAhMxSuI0XpjkvUwT3IZVl_FfNin1POhFSeh3RlYJCCjpC0dBx/s640/DSC_0108.JPG" width="448" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i style="font-size: 12.8px;">Karjalan Viesti</i><span style="font-size: 12.8px;"> 23.6.1943, sivu 2</span></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhu5UsH5G8aOAWwOOFL-NZAU8LZ6de-a6RSTk5d8ScelM1WezTmMdUMPPPSO-UKlqAcepWyYOgPMRTnbskWiGdFutXf7m3gjY6gEQHlaQHHsVV-Echps4KSjskofC_r-fbTX5UHxLbKEZgd/s1600/DSC_0109.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1121" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhu5UsH5G8aOAWwOOFL-NZAU8LZ6de-a6RSTk5d8ScelM1WezTmMdUMPPPSO-UKlqAcepWyYOgPMRTnbskWiGdFutXf7m3gjY6gEQHlaQHHsVV-Echps4KSjskofC_r-fbTX5UHxLbKEZgd/s640/DSC_0109.JPG" width="448" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i style="font-size: 12.8px;">Karjalan Viesti</i><span style="font-size: 12.8px;"> 23.6.1943, sivu 3</span></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdw8FPzZ5FFRnHciIX3XYRd2XmxCH1Qu1pshBYSdxxnFZDSsODt6VVzqYio1ahPP7qgbRBaP2_iy39GKViRNTC1yzhCGIZZ6_kLmFXzK2u87sXALuH8COna_3Y-EQBFKigYL4MUl1wlINr/s1600/DSC_0110.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1079" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdw8FPzZ5FFRnHciIX3XYRd2XmxCH1Qu1pshBYSdxxnFZDSsODt6VVzqYio1ahPP7qgbRBaP2_iy39GKViRNTC1yzhCGIZZ6_kLmFXzK2u87sXALuH8COna_3Y-EQBFKigYL4MUl1wlINr/s640/DSC_0110.JPG" width="430" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i style="font-size: 12.8px;">Karjalan Viesti</i><span style="font-size: 12.8px;"> 23.6.1943, sivu 4</span></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<h3>
Päivän nosto: Yrjö Koskinen: <i>Ote ylioppilaille Yrjön päivänä v. 1878 pidetystä puheesta</i></h3>
<br />
<div style="text-align: justify;">
- - - </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Se voi näyttää hyvin arveluttavalta semmoinen kansallinen asema kuin meidän piene nkansan, joka myöhästyneenä on maailman näkymölle tullut ja siten mahtavain, liiankin mahtavain, keskuuteen tungettu. Sen tulevaisuudentoivo voi näyttää hyvin vähäiseltä; kuitenkin, sen voin Teille vakuuttaa, ei tarvitse olla ensinkään hädissään. Ei löydy historiassa minun tietääkseni mitään esimerkkiä, että joku kansa olisi kuollut, joku kansa, joka on tahtonut hengissä pysyä. Kun kansallinen henki pakenee, silloin vasta seuraa kansan kuolema. Elämä riippuu niin muodoin juuri tästä hengestä, tästä oikeasta kansallishengestä. Niin kauan kuin se vireänä pysyy, niin kauan on koko tulevaisuus edessä. Siihen kysymykseen, mikä nyt oikeastaan tämä tulevaisuus saattaa olla, ei kukaan voi antaa mitään suoranaista vastausta. Entisyys ei anna niin tarkkoja vastauksia tulevaisuuteen nähden, että sitä voisi sillä tavoin edeltäpäin kuvata. Mutta se onkin kysymys, jolla ei tarvitse päätänsä vaivata; pääasia on, että me tiedämme, että myöskin Suomen kansalla ennemmin tai myöhemmin on joku virka täytettävänä ihmiskunnan historiassa. Voimme olla vakuutetut, että kun aika ja hetki tulee, jolloin tämä virka on tehtävä, silloin ne sukupolvet, jotka silloin vaikuttavat, ymmärtänevät velvollisuutensa tehdä, jos me nimittäin tällä hetkellä teemme oman velvollisuutemme siinä tilassa, missä nyt ollaan. Sillä vaikeimmissakin oloissa on yksityisille ja kansoille kaikkein viisainta diplomatiaa, kaikkein viisainta politiikkaa tehdä velvollisuutensa, parhaimmalla ymmärryksellä koettaa tutkia, mitä kulloinkin velvollisuutena on, ja silloin täyttää tämä hetkentarve, tämä hetkenvelvollisuus.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Minä en tahdo sovittaa tätä yleistä sääntöä mihinkään erinäiseen tapaukseen, mihinkään erinäiseen kohtaan tahi elämän tilaan, minä sovitan sen ainoastaan yleisesti Teihin. Teillä epäilemättä on aivan selvää, mitä tällä hetkellä Teidän on tehtävä. Te tiedätte aivan hyvin, että samassa määrässä kuin vahvistatte omaa henkistä voimaanne, samassa määrässä Te vahvistatte kansanne voimaa ja samassa määrässä Te vahvistatte kansanne tulevaisuutta, jospa tänä hetkenä kansallinen asemamme olisikin kuinka vähäpätöinen hyvänsä. Me saamme ajatyella, että joka mies meistä tekee ainoastaan valmistustyötä. Se aika tulee, jolloin näiden valmistustöiden perustuksilla voidaan jotakin suurempaa työtä tehdä, mutta millaiseksi tämä vastainen työ tulee, sillä meidän ei tarvitse päätäm, me vaivata. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
- - -</div>
Karkeologihttp://www.blogger.com/profile/15050915450984312612noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5650312724219700496.post-6122550812080297202019-06-22T09:00:00.001+03:002019-06-22T09:00:45.622+03:00Karjalan Viesti 22.6.1943<i>Karjalan Viesti</i> 76 vuotta sitten eli 22.6.1943 (ei lehteä 20.–21.6.):<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhUzB386_7UBgNW7JZh5_uEj2mGM6rYlO4TUn7YGxR4XGA3UrJ8P9YLJPIoFQQF78aiTjGnHr4sy4qPGrpBIj_2AWEZYB8nLzFPYJL3o5Vf-exu1UHG3FkJxFI5UL8rigcf-RuZgaY32DSA/s1600/DSC_0103.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1087" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhUzB386_7UBgNW7JZh5_uEj2mGM6rYlO4TUn7YGxR4XGA3UrJ8P9YLJPIoFQQF78aiTjGnHr4sy4qPGrpBIj_2AWEZYB8nLzFPYJL3o5Vf-exu1UHG3FkJxFI5UL8rigcf-RuZgaY32DSA/s640/DSC_0103.JPG" width="430" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Karjalan Viesti 22.6.1943, sivu 1</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhnaEXev1ybMY7qULEVCILAt-s2qDt7Bv9ZgxAKc41J9RJE5pmcECZyxGR0X8IdYxZIVhKYZaRwgj4Y_sCbhdgPjUHJwuk3I6T_JXnN_tt5esa_YQQqNbe_v_pzMgn07AZM6t0l0kKRqKD4/s1600/DSC_0104.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1118" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhnaEXev1ybMY7qULEVCILAt-s2qDt7Bv9ZgxAKc41J9RJE5pmcECZyxGR0X8IdYxZIVhKYZaRwgj4Y_sCbhdgPjUHJwuk3I6T_JXnN_tt5esa_YQQqNbe_v_pzMgn07AZM6t0l0kKRqKD4/s640/DSC_0104.JPG" width="446" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Karjalan Viesti 22.6.1943, sivu 2</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEip2YbgMFLCSpWmr0yq758Guc6sguJa_khyhN4FtI4A0kUSvm6p53hzzEE_Q3N3odu1SSO82L5Zhdro_S-7vvbs0irLA0y6XeefgLJRq23qmMgPFaFJzDeOwqVgQGM1HvjUbSY8F-4Th3sN/s1600/DSC_0105.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1092" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEip2YbgMFLCSpWmr0yq758Guc6sguJa_khyhN4FtI4A0kUSvm6p53hzzEE_Q3N3odu1SSO82L5Zhdro_S-7vvbs0irLA0y6XeefgLJRq23qmMgPFaFJzDeOwqVgQGM1HvjUbSY8F-4Th3sN/s640/DSC_0105.JPG" width="432" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Karjalan Viesti 22.6.1943, sivu 3</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9m4lGvzFMbMwfDVIq107CMVrqboDYjNOqMHpuiDu60zKbj64VbvgJnuIs60Ub4dA5g0VsgA2VNJ1NtvF9IghzhwXn6XJk6dhfKVqXr415k68hkGsQ2NR_IS6gUrTYfJTa5gih9UGFu48B/s1600/DSC_0106.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1079" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9m4lGvzFMbMwfDVIq107CMVrqboDYjNOqMHpuiDu60zKbj64VbvgJnuIs60Ub4dA5g0VsgA2VNJ1NtvF9IghzhwXn6XJk6dhfKVqXr415k68hkGsQ2NR_IS6gUrTYfJTa5gih9UGFu48B/s640/DSC_0106.JPG" width="430" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Karjalan Viesti 22.6.1943, sivu 4</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<h3>
Päivän nosto: Jälleen puhdetyökilpailu näyttelyineen</h3>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Jatkuvan puhdetyöharrastuksen ylläpitämiseksi ja edistämiseksi ja samalla myöskin sotainvaliidien auttamiseksi järjestetään 27.–30.6. 43 välisenä aikana koko Aunuksen kannasta käsittävä toinen puhdetyökilpailu ja -näyttely, johon samalla yhdistetään myyjäiset. Kilpailu järjestetään tällä kertaa kolmessa sarjassa:</div>
<br />
1. Tarve-esineet.<br />
2. Koruesineet.<br />
3. Taide-esineet (maalaukset, piirrokset, veostokset ym.)<br />
<br />
<div style="text-align: justify;">
Kuten edellisessäkin kilpailussa ei nytkään alumiinista tai muista kevyistä metalleista sekä nahasta valmistettuja esineitä oteta vastaan.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ensimmäisellä sijalla kilpailussa on tällä kertaa tarve-esineiden sarja. Tarkoituksena on tällä tavoin saada aikaan käyttökelpoisia tarve-esineitä, samalla lisäten harrastusta niiden valmistyukseen ja parantaen niiden tekotapaa. Niinpä ovat palkinnotkin suurempia 1. sarjassa.</div>
<br />
Kilpailun palkinnot ovat:<br />
<br />
1. sarja<br />
<br />
1. 1000 mk<br />
2 kpl 2. 500 mk<br />
5 '' 3. 200 mk<br />
____________<br />
yhteensä 3000 mk<br />
<br />
2. sarja<br />
<br />
1. 600 mk<br />
2 kpl 2. 300 mk<br />
4 '' 3. 100 mk<br />
____________<br />
yhteensä 1600 mk<br />
<br />
3. sarja<br />
<br />
1. 600 mk<br />
2 kpl 2. 300 mk<br />
4 '' 3. 100 mk<br />
____________<br />
yhteensä 1600 mk<br />
<br />
Palkintojen yhteissumma on siis 6200 mk.<br />
<br />
<div style="text-align: justify;">
Jokaiseen esineeseen on lujasti kiinnitettävä lappu, missä ilmenee tekijän sotilasarvo, nimi, kp.osoite sekä esineen hinta, mikäli omistaja haluaa myydä sen. Lähetettävät esineet on pakattava erityisen huolellisesti, etteivät ne matkalla vahingoittuisi. Jos rikkoutumiia tapahtuu, eikä todellista syyllistä saada selville, korvataan esineet arviohintaan varoista. Myytäväksi tarkoitettujen esineitten hinnasta omistaja saa 80%. Loput 20% samoin kuin näyttelystä saadut nettotulot, luovutetaan Sotainvaliidien Veljesliitolle. Kun näyttely suljetaan, lähetetään esineet tai niistä saadut rahat asianomaisille. Jos esine tai siitä saatu raha halutaan lahjoittaa johonkin määrättyyn tarkoitukseen, on siitä etukäteen ilmoitettava esinettä seuraavassa lapussa. Huomautetaan erikoisesti, että näyttelyyn saa lähettää myökin oston tai lahjoituksen kautta saatuja esineitä, mutta on tällöin esineen tekijän nimi ehdottomasti mainittava.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ulkopuolella kilpailun järjestetään näyttelyyn sarja, johon pyydetään lähettämään sellaisiakin esineitä, joiden tekijä ei ole tiedossa, mutta joilla voidaan edistää ja antaa virikkeitä ko. esineiden valmistamista varten.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tarkemmat tiedot näyttelyä koskevista asioista, kuten näytteille lähetettävien esineiden lähetysajasta ja -osoitteesta yms. antavat yksikköjen valistusupseerit.</div>
Karkeologihttp://www.blogger.com/profile/15050915450984312612noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5650312724219700496.post-85884639427331111762019-06-19T23:19:00.001+03:002019-06-19T23:19:08.492+03:00Karjalan Viesti 19.6.1943<i>Karjalan Viesti</i> 76 vuotta sitten eli 19.6.1943:<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgq36Ia-RBKJ6Hp5OWmE9CzBnoTbErAVHLKhKKtRacFhZ4xFrcz14s9PTSbt2iB_s-4xZkfr-qGBbmA6bHbwGq_UVgXFuuPpmuMJIQD_52NhsSxk4JV0SwKAqKjfwIkskFtuueJYQMK2U7k/s1600/DSC_0098.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1111" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgq36Ia-RBKJ6Hp5OWmE9CzBnoTbErAVHLKhKKtRacFhZ4xFrcz14s9PTSbt2iB_s-4xZkfr-qGBbmA6bHbwGq_UVgXFuuPpmuMJIQD_52NhsSxk4JV0SwKAqKjfwIkskFtuueJYQMK2U7k/s640/DSC_0098.JPG" width="444" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Karjalan Viesti 19.6.1943, sivu 1</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTuR39A3YZnpFoRve__fAYCeVK4c4OlZKPQl_kVeccGI_HayywU4Yds4wCVtvN3DtWVLjIbD1slGU5pDTle7WKm3hYx29FzpbK2iYIQQVe46CwSWlJmpiQb7uLpzrQ9dD9poklwZgO9S5q/s1600/DSC_0099.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1138" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTuR39A3YZnpFoRve__fAYCeVK4c4OlZKPQl_kVeccGI_HayywU4Yds4wCVtvN3DtWVLjIbD1slGU5pDTle7WKm3hYx29FzpbK2iYIQQVe46CwSWlJmpiQb7uLpzrQ9dD9poklwZgO9S5q/s640/DSC_0099.JPG" width="450" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Karjalan Viesti 19.6.1943, sivu 2</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiDteBqAynDNAIcw9xFLoatrsgCjss7WRwNnr8RnAjwOPQ822QQGZiRE5PzS9keas_VxmL1o4BDD_c1A9r6jG03Inci-jpLIDrS2BJLYmxNSMe2suYjMI_reXj7ZfebLugLTx9OrSAh8lPW/s1600/DSC_0100.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1092" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiDteBqAynDNAIcw9xFLoatrsgCjss7WRwNnr8RnAjwOPQ822QQGZiRE5PzS9keas_VxmL1o4BDD_c1A9r6jG03Inci-jpLIDrS2BJLYmxNSMe2suYjMI_reXj7ZfebLugLTx9OrSAh8lPW/s640/DSC_0100.JPG" width="432" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Karjalan Viesti 19.6.1943, sivu 3. Sormi mukana pitämässä revennyttä kohtaa (se en ollut minä!!!) paikallaan.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEimB-pUYVKOTdY5joT_xF2ToqibXVMkXlZSADVriGzPC4HItgzJgg1dEVUvA8wIb60shtQcQqvw5pwqiP49YhQqMoyRxhvI0YyZMsoViKznRlACaFatzTJ3w5CB3rkUursPhAJ4u9i8Oyth/s1600/DSC_0102.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1124" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEimB-pUYVKOTdY5joT_xF2ToqibXVMkXlZSADVriGzPC4HItgzJgg1dEVUvA8wIb60shtQcQqvw5pwqiP49YhQqMoyRxhvI0YyZMsoViKznRlACaFatzTJ3w5CB3rkUursPhAJ4u9i8Oyth/s640/DSC_0102.JPG" width="448" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Karjalan Viesti 19.6.1943, sivu 4</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<h3>
Päivän nosto: Rautaa kuparirahojen sijaan.</h3>
<h4>
Viisipenniset kokonaan pois.</h4>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Tasavallan presidentti päätti eilen antaa eduskunnalle esityksen laiksi rahalain muuttamisesta. Esityksen mukaan markan, viidenkymmenen, kahdenkymmenenviiden ja kymmenen pennin rahat tultaisiin lyömään raudasta ja viiden pennin rahojen lyömisestä luovuttaisiin. 10 pennin koko tulisi samaksi kuin 25 pennin. Laki tyulisi olemaan voimassa vuoden 1945 loppuun, minkä jälkeen nykyisen rahalain säännökset tulisivat jälleen voimaan.</div>
Karkeologihttp://www.blogger.com/profile/15050915450984312612noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5650312724219700496.post-69135656581918486922019-06-19T23:12:00.001+03:002019-06-19T23:12:12.528+03:00Karjalan Viesti 18.6.1943<i>Karjalan Viesti</i> 18.6.1943:<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg4Ccunnv9gwDjhDW_FYgnnPATm5760lTbPMwvASYjhWBiv-cuCK8Ce0wy3fTGpEXYREMNBO5Y890RIHxkSN1iJ50Ay29cBID4HnvpTxrwTRodIH0ti5HZC6_Jg1SR1n26f9z-4lVu-GwvK/s1600/DSC_0094.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1136" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg4Ccunnv9gwDjhDW_FYgnnPATm5760lTbPMwvASYjhWBiv-cuCK8Ce0wy3fTGpEXYREMNBO5Y890RIHxkSN1iJ50Ay29cBID4HnvpTxrwTRodIH0ti5HZC6_Jg1SR1n26f9z-4lVu-GwvK/s640/DSC_0094.JPG" width="450" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Karjalan Viesti 18.6.1943, sivu 1.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj8nCeRKRvDZ6R4mHgHLACcsMZgRRXWkDqleBbzQLZYyFBCH2Ds47e3tSt4M50AznOWE_sXMroFJD84byE2hS_qZiDnSiR_2NgMhIElhtGBYpsjir8BPRh7Q_X20ouh05Q_ghPZJCaOCQ72/s1600/DSC_0095.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1093" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj8nCeRKRvDZ6R4mHgHLACcsMZgRRXWkDqleBbzQLZYyFBCH2Ds47e3tSt4M50AznOWE_sXMroFJD84byE2hS_qZiDnSiR_2NgMhIElhtGBYpsjir8BPRh7Q_X20ouh05Q_ghPZJCaOCQ72/s640/DSC_0095.JPG" width="432" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Karjalan Viesti 18.6.1943, sivu 2.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjS-k_Cq6IdK-Rs4ZsIuTZevvIT8wnwBhHhSPhyphenhyphenkSKzuK_24iBlWqsV5cB6iIIYfz68wR_o-YVJtpyDGMdRDRNY0p_MW7KOQlXM875qNVvRGXVnBsSkor5ktFKLsRGEUIKIhzg_6Fp5XE9q/s1600/DSC_0096.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1144" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjS-k_Cq6IdK-Rs4ZsIuTZevvIT8wnwBhHhSPhyphenhyphenkSKzuK_24iBlWqsV5cB6iIIYfz68wR_o-YVJtpyDGMdRDRNY0p_MW7KOQlXM875qNVvRGXVnBsSkor5ktFKLsRGEUIKIhzg_6Fp5XE9q/s640/DSC_0096.JPG" width="452" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Karjalan Viesti 18.6.1943, sivu 3.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghyphenhyphenGMkd0gacx36OTa2W0Fn_UGiBbUyBS03RsmVLEG9uhaMtyVN8gjGLeuGkcTRBrrNd1W6M-nOgCZCA1qPA8t2b398qi28WXmzaHRnfoaRZbKG5pmBcnoWss0SPR-J8lU9qk0Irgup_9Uk/s1600/DSC_0097.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1122" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghyphenhyphenGMkd0gacx36OTa2W0Fn_UGiBbUyBS03RsmVLEG9uhaMtyVN8gjGLeuGkcTRBrrNd1W6M-nOgCZCA1qPA8t2b398qi28WXmzaHRnfoaRZbKG5pmBcnoWss0SPR-J8lU9qk0Irgup_9Uk/s640/DSC_0097.JPG" width="448" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Karjalan Viesti 18.6.1943, sivu 4.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<h3>
Päivän nosto: Armeijan runokokoelma</h3>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Valmisteilla olevaa armeijan runokokoelmaa varten järjestettiin kevättalvella runokilpailu, jonka etusijoille päässeet runot herättivät sekä asiantuntijain että suuren yleisön keskuudessa merkittävää huomiota. Niinpä julkaisivat Suomen Kuvalehti ja Hakkapeliitta runot huomattavalla paikalla.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Armeijan runokokoelmasta on tarkoitus saada todella edustava ja laaja valikoima, joka mahdollisimman monipuolisesti ilmaisee vaikutelmia ja tunnelmia nykyisten sotiemme varrelta sekä antaa kuvan suomalaisen sotilaan elämästä niin taistelujen tuoksinassa kuin niiden rauhallisina väliaikoinakin. Teoksen ulkoasu on myöskin suunniteltu sen arvoa vastaavaksi ja lajissaan ensimmäisenä taistelevan armeijan taiteellisena tuotteena sen ilmestymisestä tulee epäilemättä muodostumaan näkyvä kirjallinen tapaus. Teoksen toimituskuntaan kuuluvat majuri Yrjä Vasama, luutn. Olavi Paavolainen ja sot. virk. MAtti Kurjensaari.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Nyt, kun parhaillaan tehdään kokoelman viimeistelytyötä, voidaan teokseen vielä sijoittaa runoja, jos ne lähetetään osoitteella 10. Kpk. 1011. Kuoreeen merkittävä sana "Runoja".</div>
Karkeologihttp://www.blogger.com/profile/15050915450984312612noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5650312724219700496.post-84173501483447717822019-06-19T20:18:00.000+03:002019-06-19T20:18:41.025+03:00Karjalan Viesti 17.6.1943Reilun vuoden tauon jälkeen postitukset <i>Karjalan Viestistä</i> <strike>75</strike> 76 vuotta sitten jatkuvat, eli tässä Karjalan Viesti 17.6.1943:<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhSsJIW298pGdtS5ThgfoYuL_qYQht-oR7ufeNT_4Pzja67a5ww8n-xkcUHwllBda8McxoE-cnzfXFdIrG7_SkARxP1VcNgcOtQH3CFwOfFWOxyyU4Raa0kYoislkcQf8n4iPqbJkOmnhsw/s1600/DSC_0090.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1145" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhSsJIW298pGdtS5ThgfoYuL_qYQht-oR7ufeNT_4Pzja67a5ww8n-xkcUHwllBda8McxoE-cnzfXFdIrG7_SkARxP1VcNgcOtQH3CFwOfFWOxyyU4Raa0kYoislkcQf8n4iPqbJkOmnhsw/s640/DSC_0090.JPG" width="452" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Karjalan Viesti 17.6.1943, sivu 1.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiKWem-pwo_eo1T3wyN9tNVgPoLNlcpEgVesjEstXrFvi_Bw51HMrhxedzO6HpxFkDoq0Ib7MKr9wosQt-QdhtpnTkDjnjSNG75TzvLKW-EeDnAJ7PtK2hi5sx5c3d1vM2rgQCEV-djc-QB/s1600/DSC_0091.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1118" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiKWem-pwo_eo1T3wyN9tNVgPoLNlcpEgVesjEstXrFvi_Bw51HMrhxedzO6HpxFkDoq0Ib7MKr9wosQt-QdhtpnTkDjnjSNG75TzvLKW-EeDnAJ7PtK2hi5sx5c3d1vM2rgQCEV-djc-QB/s640/DSC_0091.JPG" width="443" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Karjalan Viesti 17.6.1943, sivu 2.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj3oG4oF9DFtDRRpQVNDoIZKcXwTtywoofXC0cugqossiuSJlOtiJpciCsKDjZAaKM_kg8Ay9YfLSbTL6rQMzNgcImX_6ltFO4P4o_iGlFBzO7t6BHh0oi9jrITFTRoMp-8snRUachQ5p12/s1600/DSC_0092.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1116" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj3oG4oF9DFtDRRpQVNDoIZKcXwTtywoofXC0cugqossiuSJlOtiJpciCsKDjZAaKM_kg8Ay9YfLSbTL6rQMzNgcImX_6ltFO4P4o_iGlFBzO7t6BHh0oi9jrITFTRoMp-8snRUachQ5p12/s640/DSC_0092.JPG" width="443" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Karjalan Viesti 17.6.1943, sivu 3.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjq6wtCcW_Sp7EElwNVAHCaWKmKDRRDgTLSpIjvQIbRiYX1GS3jiBjl5zz8o6Xeadf2D5A2tApccDt1tvkBvgiHQepdmDs7bEYb9G0oMKFWcadHasaV_YFWH39IitrQuybshGrQQqe4xPzO/s1600/DSC_0093.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1133" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjq6wtCcW_Sp7EElwNVAHCaWKmKDRRDgTLSpIjvQIbRiYX1GS3jiBjl5zz8o6Xeadf2D5A2tApccDt1tvkBvgiHQepdmDs7bEYb9G0oMKFWcadHasaV_YFWH39IitrQuybshGrQQqe4xPzO/s640/DSC_0093.JPG" width="449" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Karjalan Viesti 17.6.1943, sivu 4.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<h3>
Päivän poiminta: Ilmahälyytys Berliinissä</h3>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Berliinissä oli keskiviikon vastaisena yönä ilmahälytys, joka kesti 1.45:stä klo 2.19:ään. Mitään erikoista ei sattunut.</div>
Karkeologihttp://www.blogger.com/profile/15050915450984312612noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5650312724219700496.post-50279027375826369282019-05-19T16:32:00.000+03:002019-05-19T16:32:08.526+03:00Arvio: They Shall Not Grow Old<div style="text-align: justify;">
Kaatuneiden muistopäivän kunniaksi menin elokuviin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Vuorossa oli LOTR-ohjaaja Peter Jacskonin ohjaama sotadokumentti, mahtaakohan olla hyvä? Kyllä, ja se on niin hyvä että <i>They Shall Not Grow Old</i> saa antamaan anteeksi Legolas skeittaa -kohtauksen <i>Kahdessa tornissa</i>!</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://ichef.bbci.co.uk/images/ic/640x360/p06r4v5w.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="360" data-original-width="640" height="225" src="https://ichef.bbci.co.uk/images/ic/640x360/p06r4v5w.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: bbc.com</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<div style="text-align: justify;">
Peter Jackson on keksinyt tämän dokumentin tekoon mitä mielikuvituksellisimpia temppuja: rintamalla kuvatut elokuvan pätkät on väritetty, jolloin ympäristö, yksityiskohdat ja ihmiset "heräävät henkiin". Paikoitellen digitaalinen väritys oli vähän kankeaa ja näytti kuin nettivideota tai Yle Areenaa katsoessa latausnopeus olisi pudonnut kymmeneen kilotavuun minuutissa, mutta pääosin väritys teki tehtävänsä. Kameraan tuijottavat, hermostuneet miehet ovat paikoitellen värin saatuaan lähes aavemaisempia kuin perinteisissä mustavalkokuvissa pönöttävät kiväärimiehet. Monessa pätkässä myös nauretaan ja pidetään hauskaa, mikä tuo sotadokumenttiin uskomatonta inhimillistä lämpöä. Mukana on myös valokuvia, propagandajulisteita ja piirroksia, jotka soljuvat saumattomasti valokankaalla.</div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://2vngkj3vgq1035md8x4bmwva1c0w-wpengine.netdna-ssl.com/wp-content/uploads/2018/11/mv5bmzezzdk0ywitzjk5yi00mgfhlweyyzqtnze1nwe1ytc2ymnkxkeyxkfqcgdeqxvymtq2ode0nda-_v1_sx1777_cr001777999_al_.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="536" data-original-width="800" height="214" src="https://2vngkj3vgq1035md8x4bmwva1c0w-wpengine.netdna-ssl.com/wp-content/uploads/2018/11/mv5bmzezzdk0ywitzjk5yi00mgfhlweyyzqtnze1nwe1ytc2ymnkxkeyxkfqcgdeqxvymtq2ode0nda-_v1_sx1777_cr001777999_al_.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Sotilaiden marssia on kuvatttu usein. Kameran ohi valuvat ja pälyilevät sotilaat ovat samalla kertaa eläviä ja aavemaisia. Kuva: episodi.fi</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<div style="text-align: justify;">
Toinen, hätkähdyttävä niksi oli käyttää huuliltalukijoita selvittämään, mitä miehet sanovat tai puhuvat. Ylipäätään mykkäfilmien äänimaailma saadaan sekin eloon. Miehet eivät toki pidä pitkiä puheita vaan yksinkertaisesti tokaisevat toisille jotain arkipäiväistä. Tämä saatetaan yhteen tykkitulen, kilinän, kolinan, mudan litsaamisen, hevosten hirnahdusten ja marssiäänten sekä sotilaiden soittaman musiikin kanssa. Erityisesti hätkähdin loistavaa otosta, jossa raskas kenttätykki ampuu ja viereisen talon katolta alkaa tippua kattotiiliä: tiilten putoamisesta ja pirstoutumisesta lähtevä ääni on myös otettu mukaan! Räjähdykset äänineen ja maaryöppyineen ovat henkeäsalpaavia, etenkin kun dokumentin kohokohdassa lähdetään hyökkäämään ja huudot ja säkkipillit sekoittuvat tuohon kakofoniaan.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kaiken kruunaa I maailmansodan tommyjen, entisten brittisotilaiden haastattelunauhat joiden selostus luo narratiivin rintaman jokapäiväisestä elämästä kauhuineen, suruineen ja riemuineen. Tässä ei olla missään erityisessä paikassa tai tukikohdassa, ehkä Belgiassa, ehkä Ranskassa. Vastassa on saksalaisia, "18-vuotiaita poikia, kuten mekin olimme" toteaa moni tommy. Haastattelut ja kuva pelaavat yhteen täydellisesti. Katsoja tietää, että kuva ei liity autenttisesti – suoraan – kokemuksistaan kertovan veteraanin kuvaamaan tapaukseen, mutta tämä ristiriita sulaa välittömästi: mies, jonka päästä puolet on ammuttu pois voisi olla yhtä hyvin se, josta muistelija kertoo ja loppujen lopuksi, todennäköisesti kuvassa olevan sotilaan kuolemaan johtanut tapahtumaketju oli samanlainen.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Elokuvan lopussa luetellaan hienon I maailmansodan aikaisen kappaleen (Mademoiselle from Armentières / Hinky Dinky Parlez Vous) tahdissa ne lukuisat veteraanit, joiden kerrontaa kuullaan. Pitkän listan jälkeen kiitetään aineistot keränneitä haastattelijoita (oral historians), mikä oli hyvin liikuttava hetki itselleni, sotaveteraaneja usein haastatelleena tutkijana ja folkloristina.</div>
<br />
Värin, äänen ja puheen yhdistelmästä syntyy liikuttava ja tehokas elokuva, joka ansaitsee tulla katsotuksi suurelta kankaalta. Etenkin kuvattaessa hyökkäystä ja sen valmisteluja muutenkin erinomainen dokumentti loistaa.<br />
<br />
Suosittelen kaikille! (K-16, sisältää raakaa kuvamateriaalia)Karkeologihttp://www.blogger.com/profile/15050915450984312612noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5650312724219700496.post-86130377961658938592019-01-14T22:09:00.002+02:002019-01-14T22:09:18.408+02:00Tuntematon Sotilas - TV-sarja<div style="text-align: justify;">
Arvostelin Aku Louhimiehen <i>Tuntemattoman Sotilaan</i> (2017) <a href="http://hylsyinlentoja.blogspot.com/2017/10/tuntematon-sotilas-2017.html">lähes tuoreeltaan tänne blogiin</a>. Elokuva sai minulta kaksi tähteä viidestä. Siinä oli paljon kerronnallisia ongelmia, ja nyt olen katsonut Areenasta TV-sarjan kaikki osat.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kannattaa katsoa. Täytyy myöntää, että TV-sarja toimii paljon paremmin. Leikattu materiaali on ehdottomasti katsomisen arvoinen eikä halpahintaista rahastusta. Itse petyin elokuvaan, kun mm. trailerissa näytetty kohtaus Äänislinnan keskitysleiristä puuttui, mutta eipä sitä juurikaan nosteta sitten esille sarjassakaan – Lyhyt kurkistus vain. Tämä traileri vs. elokuva kiusoittelu alkaa olla valtavirtaa, että saadaan ihmiset ostamaan sekä elokuvalippu että DVD. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Osa kohtauksista on selvästi kuvattu sitä varten, että voitaisiin näyttää että "tällaistakin oli sodassa". Niiden poisleikkauksen elokuvasta ymmärtää hyvin, vaikka osa niistäkin oli oikein mainioita. Vaikuttaa myös siltä, että osa kohtauksista oli otettu sen perusteella mitä sotahistorian hyllylle on ilmestynyt viimeisen viiden vuoden aikana. Kotirintama, valokuvaaminen, naiset ja "hermosota" on otettu mukaan ilmeisesti siksi, että näyttäisi siltä kuin viimeaikaista sotatutkimustakin olisi luettu huolella. Hauskoja lisiä sinänsä, mutta enempi turhia.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
TV-sarjassa seisotaan myös kuuluisaa "kovennettua" ja täytyy ihmetellä näin jälkikäteen, miksi se leikattiin pois elokuvasta. Se syventää paljon Lammiota, Lehtoa, Määttää ja Rahikaista hahmoina ja Louhimiehen kuvakulmat ja näyttelijöiden suoritukset ovat erinomaiset. Kuvallisesti se jopa ylittää vuoden 1955 filmatisoinnin ja kolme miestä mäen päällä on yhtä ikoninen otos kuin alaviistosta kuvatut Åke Lindman, Pentti Siimes ja Kaarlo Halttunen.</div>
<div>
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiB1Tmu1sU1t6Z9Hh_k79tb9u3JmxJ61k2fPafeBx1R9kPc4q8woER_46GyXX8VBPBd2oYMfp-r7tqNWQWWa5cMbXOkCbeitTlEPu7-rAUWNKdzCmoG61vtxmxGQTMJFTrAXDlO8tF_n2We/s1600/Koko+n%25C3%25A4yt%25C3%25B6n+kaappaus+14.1.2019+205445.bmp.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="671" data-original-width="1600" height="167" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiB1Tmu1sU1t6Z9Hh_k79tb9u3JmxJ61k2fPafeBx1R9kPc4q8woER_46GyXX8VBPBd2oYMfp-r7tqNWQWWa5cMbXOkCbeitTlEPu7-rAUWNKdzCmoG61vtxmxGQTMJFTrAXDlO8tF_n2We/s400/Koko+n%25C3%25A4yt%25C3%25B6n+kaappaus+14.1.2019+205445.bmp.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Rahikainen (Adrei Alén), Lehto (Severi Saarinen) ja Määttä (Max Ovaska) seisovat kovennettua. Yksi parhaimmista, mystisestä syystä elokuvasta poisleikatuista kohtauksista. Kuva: <i>Tuntematon Sotilas</i> (2017), osa 1.</td></tr>
</tbody></table>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Elokuvasta puuttui suhde henkilöhahmoihin ja se rakentuikin näyttelijöiden suhteen lähes täysin Eero Ahon Rokan ja Aku Hirviniemen Hietasen varaan. Valtaosa lopuista jäikin sitten arvailun varaan ja liki merkityksettömiksi. Nyt monet hahmot tulevat paljon tutummiksi ja samanlainen suhde kuin romaanin tai vuoden 1955 Tuntemattoman hahmoihin alkaa syntyä, mutta jää kyllä TV-sarjassakin monesti puolitiehen. Esimerkiksi Robin tekee Hauhiana nyt vähän enemmänkin kuin käy pikaisesti saamassa napin otsaansa.</div>
<div>
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh0c4t-Ps_B2XGVbz2MhXl_985SN7qUF1V1uNZv7-obtqdOWn3bPhZkShkqnqQ_hwdST1lk8MS3EkAQud-P4ZSb2LbvnSjQYNsXUFbfRisSbTvcg2VHPPPQBxLkTtImuF7e59dySfs2lSOQ/s1600/Koko+n%25C3%25A4yt%25C3%25B6n+kaappaus+14.1.2019+210822.bmp.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="659" data-original-width="1600" height="163" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh0c4t-Ps_B2XGVbz2MhXl_985SN7qUF1V1uNZv7-obtqdOWn3bPhZkShkqnqQ_hwdST1lk8MS3EkAQud-P4ZSb2LbvnSjQYNsXUFbfRisSbTvcg2VHPPPQBxLkTtImuF7e59dySfs2lSOQ/s400/Koko+n%25C3%25A4yt%25C3%25B6n+kaappaus+14.1.2019+210822.bmp.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">"Frontside Ollie" saa uuden merkityksen. Elokuvassa Robinia ei juuri tämän enempää nähtykään, vaikka hänen läsnäolonsa ja kuolemansa merkitys oli Linnan romaanissa suuri. Jälki on turhan sotkuista verrattuna Linnan kuvaukseen Hauhian kaatumisesta. Kuva: <i style="font-size: 12.8px;">Tuntematon Sotilas</i><span style="font-size: 12.8px;"> (2017), osa 3.</span></td></tr>
</tbody></table>
<div>
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Samoin TV-sarjassa kotirintama ja lotat pääsevät hieman enemmän oikeuksiinsa. Nyt Rokan perhettä seurasi oikein mielellään eikä se tuntunut enää päälleliimatulta. Käynti Rokan suvun kotitilalla Karjalankannaksella 1941 tosin oli aivan liian aikaista: se (Viljam Pylkkään koti) sijaitsi Vuoksen rannalla Räisälässä Keljan kohdalla, ja sinne pääsi muuttamaan aikaisintaan talvella 1941–1942, Vain Kannaksen länsiosiin, etupäässä rajan pintaan ja Johannekseen muutti evakkoja takaisin jo 1941. Nyt Rokka on muuttamassa perheineen kotitilalle lähes samaa tahtia hyökkäävien suomalaisten kanssa, ellei jopa näiden edellä! Eero Ahon Rokasta: suoritusta on hehkutettu Jussi-palkintoa myöten, mutta mielestäni Aho ei ole uskottava <i>karjalainen</i>. Hän on pikemminkin karjalan murteella puhuva – ei "haastava" – hahmo. Esimerkiksi Rokalle ehdottomasti ominainen elävyys ja huumorintaju ei Ahon sanomana välity. Nyt hän on liikaa väsynyt, suorastaan vanha mies.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
TV-sarjan pahin ongelma on, että samat "kikat" toistuvat jatkuvasti. Jotain tapahtuu kuten sotavanki ammutaan, Rahikainen ryöstelee, Äänislinnassa Veeruska tavataan ja kuva pysähtyy hetkeksi Hietaseen/Hirviniemeen joka tuijottaa samalla ilmeellä ja jatkaa menoaan (ajattelin tehdä ilmeistä koosteen, mutta en jaksa). Samoin jatkuva kuvaus miesjonosta sivusta postikorttimaisemissa alkaa kyllästyttää. Välissä esitetyt kartta-animaatiot ja arkistokuvat olivat aika turhia. Tuntemattomia ei tarvitse linkittää suureen kuvaan, sitähän se sammakkoperspektiivi on, ja ajankuva syntyy muullakin kuin SA-kuvalla upseereista, hautajaisista ja lentokoneista. Hitlerin vierailu Marskin synttäreillä oli harvinaisen turha arkistolisä. Johtaja tuli, häntä nauhoitettiin salaa ja hän sai tupakansavua silmilleen, ei siinä sen ihmeempiä! Osa näyttelijäsuorituksia on myös yksinkertaisesti surkeita. Toisinaan lauseita ladeltiin kuin Aki Kaurismäen leffoissa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Sitten parhaimmistoon. Jo elokuvassa oli poikkeuksellisen hyvät taistelukohtaukset ja TV-sarja jatkaa samalla linjalla. Jatkosodan taistelut kuvataan hienosti sekä taitavasti ja jalkaväkimiehen taistelutapa tulee selkeästi esille. Viimeisen osan epätoivoiset murtautumisyritykset, joissa Kariluoto kaatuu, näytetään erityisen koruttomasti. Erityisen kehuttavaa on, että vaikeasti kuvattavat metsätaistelut on saatu filmattua näin hyvin. Suomalaiset TK-miehet valittivat vuonna 1941 sitä, ettei jatkosodan metsätaisteluita peitteisessä maisemassa saa kunnolla filmattua siinä missä saksalaiset saivat dokumentoitua komeita panssarihyökkäyksiä Itä-Euroopan aroilla huomattavasti helpommin maaston avoimuudesta johtuen. On erikoista, että realistisimmat taistelukohtaukset ovat siinä versiossa, joka on ajallisesti kauimpana itse sodasta.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Herää kysymys, oliko projekti alunperinkin tarkoitettu TV-sarjaksi? Poisleikattu materiaali oli juuri sitä, mitä elokuva olisi tarvinnut toimiakseen <i>Tuntemattoman sotilaan</i> filmatisointina. Elokuvaahan perusteltiin sillä, että kaikki eivät ole lukeneet kirjaa mutta elokuvaa todella ymmärtääkseen oli kirja luettava. TV-sarja minimoi tätä ongelmaa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Eikä poisleikatussa materiaalissa ollut ylimääräisiä hyönteisiä.</div>
Karkeologihttp://www.blogger.com/profile/15050915450984312612noreply@blogger.com0